Elämä uusiksi taas

Elämä uusiksi taas

Käyttäjä oikkunainen69 aloittanut aikaan 23.11.2013 klo 12:47 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä oikkunainen69 kirjoittanut 23.11.2013 klo 12:47

On raskasta ollut seuraavat 5v. Tuntuu, ettei jaksa enään. Pieni tiivistelmä elämästä. Lapsuus/nuoruus kiusattuna, hyväksikäytettynä. Nuorena tehty lapsi ja puoliso petti, joi viinaa ja oli väkivaltainen. Ero ja yh- äitinä eläminen. Uusi suhde josta 2 lasta mies oli kunnollinen, mutta mielenterveys horjui reilusti.

On niin pitkä tarina menneisyydessä sarja epäonnistumisia. 4v sitten isäni kuoli samalla tuli ero ja vaihdoin työpaikkaa. Olin aivan rikki, lapset kannattelivat minua jaksamaan. Uusi rakkaus saapui elämääni 5kk sen jälkeen. Tunsin löytäväni sielunrakkauden😍 Kaikki asiat meni hyvin yhteen. Muutimme 500km päästä lähelle miestä eriasuntoihin tietysti alkuun.

Miehellä alko ongelma ja muutenkin äärettömän jääräpäinen. Jojo suhde ollut kokoajan, silti sielunrakkaus on vahva. Mies oli hyvin passiivinen suhteessa, itse annoin ja yritin ymmärtää. Kohtelin hyvin häntä ja luotin täysillä. Mies kipuili henkisesti paljon vierelläni ja yritti vieroittaa itseään alkoholista. Haki keskustelu apua ja lääkinnällistä. Puhui miten hyvä olen hänelle ja ettei ikinä halua suhdetta menettää ja ajatukset tulevaissuudet olivat samoilla ajatuksilla mutta hitaamalla kaavoilla.

2½v seurusteltu ja kihloissa. Joka ilta soiteltu ja minulta aloi voimat ehtyä koska hän oli niin passiivinen suhteessa. Sanoin suoraan asiat, josta hän suivaantui eikä ottanut sen jälkeen mitään yhteyttä, 2kk hiljaisuuden jälkeen kysyin viestillä, koska herra ei vastannut puheluihin, että pitäähän tämä asia sopia kuinka edetä? Vastaus oli, että tämä suhde oli tässä, meillä niin eriävät näkemykset suhteesta ja tulevaisuudesta, hän ei jaksa panostaa suhteeseen. Uskomatonta😐 oli kuin maailma olisi romahtanut että miten mahdollista noin käyttäytyä vaikka kummallakin kovia kokemuksia ed. suhteista ja sovittu ettei tehdä toisillemme sellaista. Silti hän toimi noin”pahiten”

Tunnen hänen tuskan omassa sydämessäni ja en meinaa päästä tästä tunteesta yli. Olen yksin tässä vieraassa kaupungissa, sukulaiset 500km päässä, ei ystäviä täälä ei mitään turvaa. Mies johon luotin teki pahimman tempun mitä en olisi häneltä uskonut sen tekevän😯🗯️. Kuinka saan tunteeni laantumaan? Miksi tuollainen teko? On niin hyväkskäytetty ja häpeällinen olotila 😞

Käyttäjä pöllöhuuhkaja kirjoittanut 25.11.2013 klo 13:14

Hei oikkunainen et ole mielestäni sen kummemmin oikkuileva kuin muutkaan, miehesi on oikkuileva, hae apua. mistä tahansa, palvelevan puhelimen valtakunnallisesta päivystyksestä , terfveyskeskuslääkäriltä, mistä tahansa, ennemmin kuin jäät yksin. Ilmeisesti olet hakenut apua kun olet tänne löytänyt.

Kiltteydestä Kipeät (Valtavaara)-kirja antoi minulle palikoita ja hahmoa omaan käyttäytymiseeni. on niitä kirjoja muitakin mutta toi oli helppo lukea, omakohtaisia kokemuksia.

😭
Kipeintä on kysyä itseltään, mikä minussa mahdollistaa tämän kipeän kuvion pyörimisen ja jatkumisen? Annan...ko... miten annan toiselle mahdollisuuden jatkaa kipeää käytöstään. Vai olenko itselleni kiltti ja uskollinen vähitellen ja haen itseyttäni, minuuttani ja arvoani, että minua ei saa kohdella miten vaan. Sieltä saattaa paljastua yllättäviä asioita mutta minuutta kohti sitäpäin kulkien pääsee ja tasapainoon.

Me olemme kaikki rikkonaisia, kukin omalla tavallamme, ja pahimmillaan rikkonaisuudet syöksevät molemmat ja suhteen helvetin syövereihin. Parhaimmillaan... sitä odotellessa... katselen vain toisia rikkonaisia pareja jotka ovat löytäneet oman rikkonaisuuden ja toisen rikkonaisuuden kanssa kodin keskenään. jonkin vuoropuhelun.

Kaikki eivät sovi kaikkien kanssa yhteen... sekin on kipeää, vaikka kuinka haluaisi sopia sen haluamansa (tai tarvitsemansa) ihmisen kanssa, tai sen kanssa ketä luulee pohjimmiltaan tarvitsevansa ja haluavansa. Ainahan me toisiamme johonkin tarvitaan, ja sen tiedostaminen on avain. Itse hain äitiä ja äidin syliä eksästäni, ja se oli minulta piilossa, ja se kamppasi meidän suhteen omalta osaltaa. Omalta osaltaan hänen käsittelemätön seksuaalinen häpeänsä.
(Kettunen: Suomalainen häpeä -kirja on myös raadollista mutta totuudellista luettavaa suomalaisten omia kertomuksia ja sieltä löytää itsensä jos uskaltaa katsoa)

Mutta ennen kaikkea, tee jotain - älä jää alistumaan, et näköjään olekaan jäänyt. Ja hae apua, peilaa, puhu, itke työstä millä tahansa keinolla jolla pystyt asiaa käsittelemään. Kaikki apukeinot on sallittuja.

Voimia ja sinnikkyyttä, lepoa ja ystävyyttä sulle toivotan🙂🌻

Käyttäjä Annika67 kirjoittanut 26.11.2013 klo 14:27

Uskomatonta Oikkunainen, tarinasi on lähes omani. Elämä täynnä kaikenlaista vastoinkäymistä. Sitten yllättäen tulee se sielunkumppani, jonka kanssa elää niin voimakkaita onnen hetkiä. Päätetään tulevaisuudesta kaikki muuttoineen työpaikan vaihtamisineen. Siis asuimme kanssa eri kaupungeissa. Kaikki oli hyvin, kunnes sitten yllättäen ei ollutkaan ja erot tuli maanantaina. Myös me olimme sopineet, että kunnioitamme toisiamme, emmekä tee normaaleja typeryyksiä. Ja näin tulevaisuus oli vedetty pois alta, tai paremminkin edestä. Ainoa lohtu on se, että minä en ehtinyt myydä asuntoa ja muuttaa. Mutta miten ihmiset voivat toimia noin? Ihan yllättäen. Romahdin eilen täysin ja olen sitä juuri nytkin. Ei näy paljonkaan syitä sätkiä eteenpäin.

Käyttäjä oikkunainen69 kirjoittanut 27.11.2013 klo 05:39

On ihmiset julmia oikeesti. Halu uskoa hyvään murenee vähemmästäkin ja alkaa miettimään kannattaako tässä luottaa kehenkään. Ko. hra tiesi kaikki aiemmat suhteiden negatiivisuudet ja kertoi, ettei ikinä voisi tehdä tuollallailla ja kappas teki just niin kuin ei kertoman mukaan ikinä tekisi ja mitä pahimmalla tavalla 😠 Nyt olen paljon työstänyt tätä asiaa 2½kk alkaa olo helpottamaan ja tiedostanut sisimmässäni, ettei voi suhde tulevaisuudessa edetä miehen mielenterveysongelmista johtuvista asioista. Jälkikäteen se oli siunaus kun loppu🙂🌻 Hänestä osottautui sen verran negatiivisuutta, että yhdessä jos olisi asuttu, niin ikävästi olisi käynyt.

Käyttäjä Annika67 kirjoittanut 27.11.2013 klo 12:45

Älä muuta sano. Julmia nimenomaan. Mä olen nyt menettänyt kaiken uskoni ja luottamukseni ja piste. Miksi uskoa ja luottaa, kun aina käy huonosti. Itse heittäydyin niin täysin tähän juttuun ja laitoin kaikki kortit sisään. Onneksi siis en ehtinyt irtisanoutua ja muuttaa, mutta niin lähellä se oli. Ja sitten tulee ilmoitus, ettei mies olekaan valmis. Yhtenä hetkenä on täysin ja varmasti, toisena ei. Ja siis niin sama juttu, kerroin elämäni paskan ja juu, ei koskaan kohdella toisiamme noin. Ja sitten tulee se yksi puhelinsoitto ja se oli siinä. Ehkä mullekin käy kuten sulle, että tajuan jossain kohti, että parempi näin tässä vaiheessa. Toisaalta kun löysin sen sielunkumppanin ja tiesin, että meillä on niin ainutlaatuinen suhde kuin vaan voi olla. Varmaa on se, että miesjutut oli mun puolesta mun elämässä nyt tässä. Mä en tällaista kestä. Kun vaan vielä joskus saisin itseni koottua taas kerran kasaan. Vaikeaa oli nousta sängystä... niin ja pisteenä iin päälle taitaa olla lapsi tulossa, joka myös oli silloin hyvin harkittu teko. ja hupsista, niin se mieli muuttuu, ei tää nyt onnistukaan.....jos näin on käynyt, tässä stressitilanteessa varmasti käy huonosti.

Käyttäjä oikkunainen69 kirjoittanut 27.11.2013 klo 16:15

Voih Annika ☹️ Vieläpä lapsikin tulossa. Kuhan ei puhuta samasta miehestä ainakin käytös tuollainen... Sä sait kuitenkin soiton! Mä tekstarin ja Hra ei tohtinut vastata edes puhelimeen... Oikeesti jos ajattelee niin se on meille siunaus kun pääsi tuollaisesta persoonasta eroon, mietis millaista elämä olisi jos mennyt yhteen? Uskon, että luoja on kuitenkin katsonut parhaaksi erottaa kuin yhdistää.... Olisi saanut pettyä vieläpä pahempaan eli viime hetkellä pelastuttiin. Kun muutin lasten kanssa tänne, niin silloin oli jo ajatus että etsitään oma asunto, ettei varmaan yhteen... seurustelun edetessä huomasin häneltä sellaisia kaksijakoisia piirteitä mm. puheet eriäviä kuin teot (koostu pienistä asioista) Suhteeseen panostaminen omalta puolelta enemmän, mies oli hyvin passiivinen, hän otti..otti... imi minulta energiaa.... samalla viinan kanssa läträäminen viikonloppuisin. Samalla työnarkomania, edellisten suhteiden jäänyt katkeruus, ei luottanut ihmisiin aina epäili ihmisten ystävällisyydestä johtuvaa motivaatiota.

Kävi aika raskaaksi olla sellaisen rinnalla😟. Nyt on tuska helpottanut ja olen punninut miten onnellinen oikeesti olen, koska se ei olisi toiminut millään ja nyt vaan täytyy hyväksyä asia ja uskoa parempaan.

Käyttäjä Tiedonvalta kirjoittanut 27.11.2013 klo 23:06

Olivatko he oikeasti sielunkumppaneitanne vai tiesivätkö he vain mitä haluatte kuulla ja sanoivat juuri niitä asioita? Aika oudolta käytökseltä kuulostaisi jos ""oikea sielunkumppani" vain yhtäkkiä päättää kylmästi ettei olekaan tekemisissä.

Käyttäjä oikkunainen69 kirjoittanut 28.11.2013 klo 19:04

No se voi olla totta, että sielunkumppani tekisi niin, mutta se tunne että olisi kuin ollut sielunkumppani ''likellä sitä'' Sen lähemmäksi en ole aiemmissa suhteissa päässyt tunnetasolla 🙂 Alan ymmärtää että enemmänkin karmallinen suhde🙂