Hei kaikki.

Onko teillä kellään kokemusta elämästä skitsotyyppistä sairautta sairastavan rinnalla?

Tilanteeni on sellainen, että miesystäväni (tai tällä hetkellä emme kyllä oikein pysty edes seurustelemaan) sairastaa todennäköisimmin skitsoaffektiivista häiriötä – ellei peräti jonkinsorttista skitsofreniaa, sellaista ei kuitenkaan toistaiseksi ainakaan ole diagnosoitu.

Ensimmäinen psykoosi hänellä oli n. vuosi sitten, pakolla joutui sairaalaan (emme seurustelleet tuolloin) ja nyt muutama viikko sitten psykoosi uusiutui, eli se, mitä luultiin kertaluonteiseksi, ei sitä ollutkaan ☹️ Tämä jälkimmäinen psykoosi ei ollut ihan yhtä raju ja sairaalajaksokin oli lyhyempi. Sairaalaan meno tapahtui ”puolipakolla”, kaverit saivat suostuteltua lääkäriin. Sairaudentunto taisi hetkellisesti tuolloin välähtää mieleen miehellä…

Nyt mietin, että onkohan mitään toiveita siitä, että mies pystyisi suhteellisen normaaliin elämään? Kukaan ei tietenkään tiedä varmasti, miten sairaus etenee ja kuinka hyvin se saadaan lääkkeillä kuriin, uusiutuvatko psykoosit edelleen ja pystyykö mies pitämään lääkityksestään huolta ja arvioimaan omaa vointiaan tulevaisuudessa 😑❓

Elääkö joku tällaisen ihmisen rinnalla? En tiedä uskallanko sitoutua mieheen, vaikka hän nyt kuntoutuisi, kun ei koskaan tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu… 😯🗯️ Pelkään, etten itse jaksa, jos nämä tilanteet toistuvat. Kun mies on huonossa kunnossa, hän on uhkaava ja aggressiivisuuteen taipuvainen vaikka muuten on kiltti ja lempeä ☹️ Ja on muutenkin tosi rankkaa ja pelottavaa kun toinen ei ole ollenkaan oma itsensä.