Elämä adhd lapsen kanssa

Elämä adhd lapsen kanssa

Käyttäjä survivor85 aloittanut aikaan 17.08.2018 klo 23:21 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä survivor85 kirjoittanut 17.08.2018 klo 23:21

Kaipaan kovin vertaistukea,haluaisin kuulla kokemuksia ja mielipiteitä sellaiselta joka tietää mitä elämä adhd lapsen kanssa on.

Minulla on 9v poika joka käy pienluokkaa. Vaikeudet alkoivat jo päiväkoti iässä pojan ollessa 4v. Lapsella on kokeiltu medikinet,strattera,concerta ja kaikki isoimmilla annoksilla. Nyt käytämmä elvansea. Sai 2v sitten adhd diagnoosin. Lääkkeet eivät auta mitään. Lapsi käy koulupsykologilla,hän käy kerran viikossa psykitrisella laitoksella psykologilla.

Kaikki tuntuu vain turhalta koska mitään muutoksia ei tule. Tuntuu että elvansen jälkeen käytös paheni vaikka oppiminen parani.

Koulussa hänen kanssaan on päivittäin erittäin haastavaa ja vaikeaa. Hän sai viime vuonna oman ohjaajan joka on läsnä jatkuvasti ettei poika lyö muita,huuda,kilju,töni.nipistä,riko koulun omaisuutta,hakkaa seiniä,heitä kirjoja tai juokse ulkona hulluna karkuun ja haukkuu sekä kiroilee. Samanlaista on kotona. Poika kiihtyy nollasta sataan sekunnissa. Ei kestä pettymyksiä,ei kieltoja. Jos ei saa asioita periksi (eikä siis saa) niin aina uudestaan sama show. Ja se on todella monta kertaa päivässä. Hankaluuksia tuottaa kaikki. Läksyjen tekeminen,vaatteiden pukeminen,hammaspesu,sisälle tulo,nukkumaan meno. Oman huoneen siivous. Oikeastaan ihan kaikki,ei nyt heti tule mieleen mikä onnistuu niin että käsketään tai pyydetään alle kymmentä kertaa samaa asiaa. Hän haukkuu todella rumasti minua. Haistattelee kiroilee. Puhuu paljon tuollaisten jälkeen kun kerron kuinka paha mieli minulle tuli haukkumisista että haluaisi kuolla. On ennen lääkityksiä ollut empaattinen ja aina pyysi oma aloitteisesti anteeksi,enää ei. Se on kovin vaikeaa.

Hän oli ennen lääkitystä eläinrakas. On edelleenkin mutta liian kovakourainen koirallemme ja mustasukkainen koiran saamasta huomiosta. Olen muutaman kerran alkanut itkemään pojan nähden koska tullut todella paha mieli ja järkytyin kun hän alkoi halveksien nauramaan. Olen aika hukassa vaikka apua saankin. Miksi mikään ei auta pojan käytökseen? Mitä enemmän ikää tulee niin sitä pahemmaksi kaikki menee. Olen todella loppu,voin sen vihdoin myöntää täällä. Pojan lääkäri kysyy usein tarvitsenko apua tai tukiperhettä mutta olen aina kieltäytynyt. En halua lastani tämän takia muualle,haluan ratkaisuja ja apua. Haluan selvitä itse ja löytää keinot sekä ratkaisut. Rakastan lastani ylikaiken. Hänellä on sisarus joka ei saa huomiota yhtä paljon pojan adhd:n takia. Säälittää toinen lapsi. Olen eronnut lasteni isästä 6v sitten ja lapset ovat isällään joka toinen viikonloppu. Hän ei pidä kesäisinkään ylimääräistä. Tukiverkkoa ei ole. Lapset eivät ole koskaan missään muualla hoidossa kuin isäviikonloppuina isällään.
Olen vastuussa lapsista siis yksin.

Kun poika ei esim kerää tahallaan kaatamaa naulakkoa tai nosta tuoleja joita kaatoi suutuspäissään niin hän kirkuu kauan ja mitenkään en saa häntä heti rauhoitettu. Hän potkii minua,lyö nyrkeillä ja yrittää purra. Pidän häntä hold inn otteessa tuolloin. Yrittää usein sisaruksen päälle myös käydä. Ilman riitaakin hän tönii ja ärsyttää sisarustaan sekä koulukavereitaan.

Ennen kesää sain joka päivä puhelun tai wilma viestin koulusta pojan tekemisistä. Useasti soitetaan hakemaan kesken päivän pois koska he eivät pärjää pojan kanssa koulussa ja lähes päivittäin poika on puolen päivää yksin ohjaajansa kanssa hämärässä huoneessa rauhoittumassa. Äänet ovat myöskin pahoja lapselle. Haluaisin hänelle apua. Kaikki on jo kokeiltu,keinot on loppu. Välillä toivon niin että lapsi olisi ”normaali”. Poika ja sisarus ovat kuin yö ja päivä. Vanhemmat ovat samat.Tälläistä tilannetta joka meillä päivittäin on ei osaa kuvitella kukaan muu kuin saman kokenut. Joka päivä taistelua seuraavaan päivään.

Haluan kuulla asiasta tietäviltä kokemuksia.