Osaisiko joku auttaa minua?! Haluan elämäni takaisin! Nykyinen elämäni kulkee näin:Olen pienen pojan äiti joka käy viikot töissä. Aamu alkaa ajatuksella otanko sairaslomaa kun ei huvita.Raahaudun suihkuun ja hoen itselleni et kyllä se siitä kunhan saan pojan tarhalle ´ja itseni raahattua töihin..Töissä olo helpottaa.Samantien kun työpäivä loppuu tulee ahdistus ja paha olo.haen lapsen tarhalta ja odotan että kello tulee niin paljon että saan lapsen nukkumaan.Sama jatkuu päivästä toiseen kunnes tulee perjantai. Jolloin taas petän itselleni ja muille antamani lupauksen ja tartun pulloon ja vietän viikonlopun baarissa.Lapsi on viikonloput yleensä isällään hoidossa.Sunnuntaina oloni on kamala..tuntuu että musta ei ole mihinkään että olen luuseri.Hyvä jos kykenen maanantaina töihin.Tuntuu että en löydä itseäni..olen eksynyt.en tunne itseäni saatika mitään muuta kun pahaa oloa paitsi kun olen poissa kotoa ja baarissa.Silloin oloni yleensä on vapautunut ilman mitään huolen häivää..voin vaan juoda ja tanssia.Olla nuori.Voiko joku auttaa minua??tätä on jatkunut liian kauan.Kadehdin äitejä jotka jaksaa tehdä ja touhuta lastensa kanssa.Rakastan lastani,mutta olen liian itsekäs ja huono että pääsisin jaloilleni.Kaikki alkoi viime elokuussa kun erosin miehestäni kenen kanssa oli mennyt jo vuoden verran huonosti.Lapsi oli ainut joka yhdisti meitä.Puheenaiheet olivat lapsenhoito ja raha.Emme ikinä käyneet missään yhdessä.aina erikseen.Jätin mieheni kun eräänä iltana tapasin miehen joka vei jalat altani..Mies oli hurmaava osasi puhua..sai sydämeni pommpimaan ja minut leijumaan.Mies nosti minut nopeasti pilviin mutta yhtä nopeasti sieltä minut tiputti alas..Eräänä päivänä ei miehestä enää kuulunut mitään.Ei vastannut puhelimeen saatika viesteihini. Kuulin miehen kaverilta että mies on sika naisia kohtaan että se vaan leikkii aikansa ja heittää pois.Kaveri kertoi että mies oli seurustellut samanaikaisesti.Viimein kun sain miehen kiinni kielsi hän kaiken ja haukkui minut sekä kaverinsa hulluiksi. Maailmani tuntui murenevan..ajttelin vain että ei voi olla totta!En usko tätä!Tähän on hyvä selitys. Menin baariin ja join ja join kunnes muisti meni.Seuraavana aamuna mieheltä tuli viestejä jotka sai minut haukkomaan tuskasta henkeä..tuntui että happi loppuu kun luin viestit.Olin kuulema hyväuskoisin ihminen mitä maan päällä on ja tyhmä..ym.Lopuksi mies lohdutti minua sanoin:älä välitä et ole ainut joka itkee vuokseni saatika että olisi jättänyt miehensä takiani.Elämä on kova paikka..siksi ei kukaan pääse sydämeeni paitsi lapseni tuumasi mies.Tuntui että sydämeni olisi otettu ja murskattu.Ajattelin vain ettei voi kukaan oikeasti olla noin kylmä ja kova!!Siitä alkoi viikonloppujuomiseni ja syöksyin alamäkeen ja lujaa.Pikkuhiljaa sain kuoren..Tapasin mukavan miehen ja alkoi olokin helpottaa.Hymyilin että elämä voittaa ja mua ei loukkaa enää kukaan kun kerta nyt selvisin..tuli joulu.Samoin tuli mies takaisin pyydellen anteeksi ja luvaten ettei ikinä loukkaisi minua enää..että hän oli tyhmä.Syy oli käytökseen että ei vaan halua että häneen sattuu..Hälytyskellot soi ja lujaa.Ystävät varoitteli mutta halusin uskoa ja olin hetken onnellinen kunnes mies katosi taas.Ilman mitään sanomatta.Törmäsin seuraavan kerran häneen baarissa..hänellä oli toinen nainen kainalossa.Tuntui taas että puukkoa käännettäisiin rinnassa..Ystäväni sanoi että kaikki väri oli kadonnut kasvoiltani.Ilta päättyi sammumiseen..niinkuin nähtävästi kaikki..Haluan miehestä eroon,haluan unohtaa,vihaan sitä,vihaan itseäni että olen näin heikko ja itsekäs etten edes kykene olemaan kunnon äiti lapselleni.Itkettää ja itkenkin usein salaa..ystäville koitan esittää että kaikki hyvin vaikka tiedän että musta ei ole kuin kuori jäljellä..Tälläkin hetkellä kyyneleet valuvat poskiani..en päässyt töihin koska päästin perjantaina miehen mun luo yöksi..en uskonut selityksiä mutta halusin niin kovasti uskoa.Mies kuulema pelkää läheisyyttä mutta tykkää minusta..miksi muuten aina tulisi takaisin?Kysyin miksi tekee noin jos itsekkin pelkää että satutetaan?en saanut vastausta. Mies lupasi soittaa..ei soittanut..lauantaina ja sunnuntaina join ja nyt olen toista päivää sairaslomalla.Sinä siellä jossakin autathan minua.En pärjää ja kestä enää..Pelkään itseni ja lapseni puolesta..Haluan antaa lapselle hyvän ja turvallisen elämän mutta miten se onnistuu kun olen puoliksi kuollut..ainakin tuntuu siltä.Olenko ainut?
Hei!
Luin viestiäsi kyyneleet silmissä! On aika vaikeaa neuvoa, mutt yritän silti saada jotain järkevää tekstiä aikaiseksi.
Ensimmäisenä minulle tuli mieleen, että sinun kannattaisi ehdottomasti kertoa ongelmastasi jollekin ja hakea sillä tavalla apua. Suosittelisin ihan ammattiauttajaa.
Paha olo ei katoa itsestään. Sen eteen on tehtävä paljon työtä ja se on hyvin raskasta. Kun on kerran jäännyt johonkin koukkuun, on siitä todella vaikeaa päästä taas eroon. Itse olen viiltänyt jo useamman vuoden ja nyt taistelen sitä vastaan. Vasta vähän aikaa sitten tajusin, etten voi paeta menneisyyttäni, vaan minun pitää kohdata se, jotta voin sen kanssa elää.
Toinen asia, joka nousi mieleeni on se, että olisiko sellainen mahdollista, että saisit lapsesi vaikka kerran tai kaksi viikossa hoitoon ja voisit vaikka alkaa harrastamaan jotain mukavaa?
Kerro myös ongelmastasi ystävällesi, niin sinun on sitten vaikeampaa tarttua pulloon, kun tulee sellainen olo, että pettää itseään, mutta myös niitä, jotka tietää. Päätä päivä, jolloin lopetat juomisen ja kerro päivä ystävällesi. Aina jos repsahdat jälleen jomaan, kerrot siitä hänelle avoimesti. Myös yksi hyvä keino purkaa pahaa oloa on se, että kirjottaa ajatukset ylös, lähtee lenkille tai soittaa ystävälle.
Todella tärkeä asia paranemisprosessissa on se, että sinun on myönnettävä itsellesi, että olet alkoholisti ja tarvitset ammattiapua ja sitten sinun on sitä vielä haettava. Ensimmäinen askel on kaikkein vaikein, mutta uskon, että saat asiasi järjestettyä!
Toivottavasti tästä olisi edes hieman apua! Koita jaksaa! 🙂🌻
hei, koita kuule antaa itsellesi anteeksi oma käytöksesi. Olen itse perheenäiti, jolla kaikki asit hyvin työ yms, mutta siitä huolimatta vedän aina välillä ihan kamalat kännit ja morkkista jatkuu jopa perikin viikkoa. Sinulla on kova vaihe menossa, itse olen huono neuvoja antamaan, mutta sanon sinulle, että lopeta juominen ja hanki itsetuntosi takaisin. Minulla ainakin menee kaikki asiat aina tosi kivasti, kun jaksan olla selvin päin enkä mokaile..muisti menee nykyisin joka kerta ja joudun miettimään, mitä olen tehnyt kännissä.
Sinulla on ollut todella huono tuuri miesten suhteen, mutta muistathan, että jotain hyvää on meille kaikille kuitenkin aina tarjolla.
apuja kirjoitti 25.04.2006 klo 16:43:
Osaisiko joku auttaa minua?! Haluan elämäni takaisin! Nykyinen elämäni kulkee näin:Olen pienen pojan äiti joka käy viikot töissä. Aamu alkaa ajatuksella otanko sairaslomaa kun ei huvita.Raahaudun suihkuun ja hoen itselleni et kyllä se siitä kunhan saan pojan tarhalle ´ja itseni raahattua töihin..Töissä olo helpottaa.Samantien kun työpäivä loppuu tulee ahdistus ja paha olo.haen lapsen tarhalta ja odotan että kello tulee niin paljon että saan lapsen nukkumaan.Sama jatkuu päivästä toiseen kunnes tulee perjantai. Jolloin taas petän itselleni ja muille antamani lupauksen ja tartun pulloon ja vietän viikonlopun baarissa.Lapsi on viikonloput yleensä isällään hoidossa.Sunnuntaina oloni on kamala..tuntuu että musta ei ole mihinkään että olen luuseri.Hyvä jos kykenen maanantaina töihin.Tuntuu että en löydä itseäni..olen eksynyt.en tunne itseäni saatika mitään muuta kun pahaa oloa paitsi kun olen poissa kotoa ja baarissa.Silloin oloni yleensä on vapautunut ilman mitään huolen häivää..voin vaan juoda ja tanssia.Olla nuori.Voiko joku auttaa minua??tätä on jatkunut liian kauan.Kadehdin äitejä jotka jaksaa tehdä ja touhuta lastensa kanssa.Rakastan lastani,mutta olen liian itsekäs ja huono että pääsisin jaloilleni.Kaikki alkoi viime elokuussa kun erosin miehestäni kenen kanssa oli mennyt jo vuoden verran huonosti.Lapsi oli ainut joka yhdisti meitä.Puheenaiheet olivat lapsenhoito ja raha.Emme ikinä käyneet missään yhdessä.aina erikseen.Jätin mieheni kun eräänä iltana tapasin miehen joka vei jalat altani..Mies oli hurmaava osasi puhua..sai sydämeni pommpimaan ja minut leijumaan.Mies nosti minut nopeasti pilviin mutta yhtä nopeasti sieltä minut tiputti alas..Eräänä päivänä ei miehestä enää kuulunut mitään.Ei vastannut puhelimeen saatika viesteihini. Kuulin miehen kaverilta että mies on sika naisia kohtaan että se vaan leikkii aikansa ja heittää pois.Kaveri kertoi että mies oli seurustellut samanaikaisesti.Viimein kun sain miehen kiinni kielsi hän kaiken ja haukkui minut sekä kaverinsa hulluiksi. Maailmani tuntui murenevan..ajttelin vain että ei voi olla totta!En usko tätä!Tähän on hyvä selitys. Menin baariin ja join ja join kunnes muisti meni.Seuraavana aamuna mieheltä tuli viestejä jotka sai minut haukkomaan tuskasta henkeä..tuntui että happi loppuu kun luin viestit.Olin kuulema hyväuskoisin ihminen mitä maan päällä on ja tyhmä..ym.Lopuksi mies lohdutti minua sanoin:älä välitä et ole ainut joka itkee vuokseni saatika että olisi jättänyt miehensä takiani.Elämä on kova paikka..siksi ei kukaan pääse sydämeeni paitsi lapseni tuumasi mies.Tuntui että sydämeni olisi otettu ja murskattu.Ajattelin vain ettei voi kukaan oikeasti olla noin kylmä ja kova!!Siitä alkoi viikonloppujuomiseni ja syöksyin alamäkeen ja lujaa.Pikkuhiljaa sain kuoren..Tapasin mukavan miehen ja alkoi olokin helpottaa.Hymyilin että elämä voittaa ja mua ei loukkaa enää kukaan kun kerta nyt selvisin..tuli joulu.Samoin tuli mies takaisin pyydellen anteeksi ja luvaten ettei ikinä loukkaisi minua enää..että hän oli tyhmä.Syy oli käytökseen että ei vaan halua että häneen sattuu..Hälytyskellot soi ja lujaa.Ystävät varoitteli mutta halusin uskoa ja olin hetken onnellinen kunnes mies katosi taas.Ilman mitään sanomatta.Törmäsin seuraavan kerran häneen baarissa..hänellä oli toinen nainen kainalossa.Tuntui taas että puukkoa käännettäisiin rinnassa..Ystäväni sanoi että kaikki väri oli kadonnut kasvoiltani.Ilta päättyi sammumiseen..niinkuin nähtävästi kaikki..Haluan miehestä eroon,haluan unohtaa,vihaan sitä,vihaan itseäni että olen näin heikko ja itsekäs etten edes kykene olemaan kunnon äiti lapselleni.Itkettää ja itkenkin usein salaa..ystäville koitan esittää että kaikki hyvin vaikka tiedän että musta ei ole kuin kuori jäljellä..Tälläkin hetkellä kyyneleet valuvat poskiani..en päässyt töihin koska päästin perjantaina miehen mun luo yöksi..en uskonut selityksiä mutta halusin niin kovasti uskoa.Mies kuulema pelkää läheisyyttä mutta tykkää minusta..miksi muuten aina tulisi takaisin?Kysyin miksi tekee noin jos itsekkin pelkää että satutetaan?en saanut vastausta. Mies lupasi soittaa..ei soittanut..lauantaina ja sunnuntaina join ja nyt olen toista päivää sairaslomalla.Sinä siellä jossakin autathan minua.En pärjää ja kestä enää..Pelkään itseni ja lapseni puolesta..Haluan antaa lapselle hyvän ja turvallisen elämän mutta miten se onnistuu kun olen puoliksi kuollut..ainakin tuntuu siltä.Olenko ainut?