Hei Mustasiipi81, tilanne on hankala. Mistä voisit saada itse voimaa ja tukea, onko sinulla ystäviä/ystävää jolle avautua?
Riippuvuudet ovat hankala asia, jos asianomainen itse ei tiedosta ongelmaansa ja halua apua,,mitä siinä voi tehdä. Onhan se peliriippuvuus myös taloudellisesti tuhoisaa, perhe-elämästä puhumattakaan.
Voimia sinulle lasten kanssa olemiseen ja arjen pyöritykseen.
Itsesi takia hakeudu keskustelemaan jos mahdollista asiasta vaikka asiantuntijan kanssa.
Esim. terveyskeskuksesta voi kysyä keskustelu apua.

Kyllä musta tuntuu, että ainoa keino on ero. Eli vähintäänkin asumusero, että mies herää siihen todellisuuteen, mitä oikeasti menettää. Ei tuossa ikävä kyllä varmaan muuta vaihtoehtoa ole ☹️ Toista kun ei voi riippuvuudesta parantaa, ellei hänelle itsellään ole halua siihen. Tsemppiä!🙂🌻

Kiitos vastauksistanne. Kyllä minulla on kavereita kelle puhua ja olen puhunutkin asioista paljon kavereiden kanssa sekä myös mieheni äidin kanssa, joka on minun puolellani asiassa ja yrittää auttaa. Jos anoppi sattuu mainitsemaan asiasta pojalleen niin saa vain kiroilua ja hermostumista mieheni osalta päin naamaa eli ei auta jos äiti komentaa olemaan perheen kanssa. Olen kyllä lopen uupunut tilanteeseen ja haluaisin mennä jutteleen ihan jollekki asiantuntijalle mutta en ole saanut aikaiseksi soittaa kellekkään.
Kaverini sanoi myös,että mun pitää mennä jutteleen jonkun kanssa asiasta mm. MTT kautta saa aikoja jos haluaa. Eroa olen miettinyt jo kauan ja pitkään mutta en pysty siihen ainakaa vielä, tuntuu jotenki liian lopulliselta ratkaisulta.

Tuntuu kuin miehesi olisi kakara. Ja tuo uhoaminen omalle äidilleen.. Voivoi.

Nyt kyllä ehdottomasti lähdet katselemaan vaihtoehtoja. Asumusero, vaikka se tuntuu kamalalta, on ainoa mahdollisuus ehkä pelastaa koko juttu. Ymmärräthän, että jos miehesi ei todella tajua sinun lähtevän, hän jatkaa?
Ja jos jatkaa siitä huolimatta, tiedät tehneesi oikean ratkaisun.
Olet vielä nuori. Älä nyt missään nimessä jää masentumaan tuollaisen kakaran rinnalle, lapsetkin siitä kärsivät lopulta ja tiedät sen.

Oikein paljon voimia ja halauksia! Nyt joku hyvä ystävä apuun, joka saa sinut toimimaan.

Kyllä kannattaa paneutua asiaan.
Jos mies ymmärtää tilansa, eli tiedostaa oman riippuvuutensa ja ne haitat, joita se teille aiheuttaa - varsinkin sinulle kumppaninaan - ja jos mies hyväksyy myös ajatuksen, ettei yksin ilman jonkun kautta saamaansa tsemppaustukea siitä irti pääse - hän haluaa lähteä mukanasi etsimään itselleen apua.
Jos hän ei havahdu tuosta riippuvuudesta tietoiseksi, sinun kannalta tilanne menee vaan pahempaan suuntaan, ja ongelmat monimutkaistuvat.
Omien voimiesi vuoksi tee kaikkesi saadaksesi hänet tajuamaan missä hän oikeasti nyt menee.
Erollauhkailu ei ole järkevää, vaan koeta puhua puhua puhua ja kuunnella kuulla ja ymmärtää mitä hän sanoihisi vastaa.
Periksi ei kannata antaa, jos suhteessa ei ole muita isoja ongelmia.
Rohkaisun lähetän!
Voimia ja tsemppiä teille molemmille!
Tilanne ei ole hänenkään kannalta hänelle helppo.
Hänellä on enemmän työstettävää kuin sinulla kun ei ole ilmeisesti vielä tiedostanut omaa tilaansa.

Peliriippuvuus on yhtä pahaa riippuvuus kuin alkoholismi, se jyrää kaiken muun alleen.
Monta kertaa nämä ihmiset herää (ainakin hetkeksi) asioiden todelliseen tilaan, kun he jäävät yksin, kukaan ei laitakkaan ruokaa eikä muukaan palvelu pelaa.
Joten, otappa vaikka se anoppi kaveriksi ja muutat muualle, jätät(te) sen miehen oman onnensa nojaan, jos minkäänlaista herätystä ei tapahdu, hän on uponnut liian syvälle riippuvuudensa syövereihin ja te ette voi tehdä asialle paljoakaan, vaan hän itse, halutessaan voi etsiä apua.

Ajattelin, etä sanani ovat liian kovia, mutta hymistely ei näissä asioissa auta.
Jos sinä haet apua itsellesi, tarkoittaa yleensä sitä, että jaksaisit rakastaa miestä, elää hänen kanssaan, hänen heikkudestaan huolimatta.
Onhan se ihailtavaa, toinen elää omaa peliriippuvaisen elämää ja toinen kantaa arjen vastuun. Olen iäti protestoinut sitä vastaan, että alkoholisti on sairas, ei me hyljeksitä muitakaan sairaita, mutta jos elää "tavallisen sairaan" kanssa, on se ihan erilaista elämää, kuin elämä alkoholistin kanssa. Olkoonkin peliriippuvuus ja alkoholismi sairauksia, mutta ne on itse hankittuja ja itse maksettuja, ratsastettu kaikkivoipaisuuden aallonharjalla, on tuotettu hyvin paljon kärsimystä läheisille ja sitten alettu vasta uikuttaa sairaudesta, kun on rahat, omaisuus ja terveys mennyt. Silloin odotetaan myötätuntoa, ymmärrystä, hoivaa ja tukea, niiltä ihmisiltä, jotka ovat oman osansa siitä kärsimysoopperasta jo saaneet, mahdollisesti peitelleet ja kustantaneetkin sitä. Jos sitten tämä puoliso tai joku muu, ottaa askeleen takavasempaan, niin hänet tuomitaan vastuuttomana ihmisenä kun ei ole sairaan tukena ja ymmärrä.
Kuinka paljon alkoholistien ja peliriipuvaisten puolisoilta odotetaan ymmärrystä ja elämisentaitoa, monta kertaa jopa kansakoulupohjalla, kun sitä ongelmaa ei ole osanneet ratkaista edes psykologit, terapeutit , eikä professoritkaan, puhumattakaan kaikista muista pitkänkin koulutuksen ja työkokemuksen omaavista ihmisistä.
Kaikki tietää, että tälläinen riippuvaisuuksista kärsivä ihminen sairastuttaa lähiympäristönsä, siihen voi kuulua jopa kymmenenkin ihmisistä, sitten on 11 sairasta, jotka pitäisi hoitaa terveeksi, tulisi paljon halvemmaksi ja yksikeraisemmaksi hoitaa tämä yksi jo alkumetreillä, kuin kaikki nämä 11, monien vuosikymmenten aikana.
Meillä on hyvä terveydenhoito, kuka sairaat hoitaa ???...kuten tapana on he ovat kotona "avohoidossa".

Kiitos vastauksistanne 🙂🌻

Olen tässä katellut tilannetta ja pohtinut asioita. Mies on taas vähäksi aikaa herännyt pelimaailmasta todellisuuteen, hoitaa lapsia ja tekee kotihommia mutta minä luulen,että tämä on väliaikaista niinkuin aina ennenkin. Olette oikeassa,että minun pitäisi ottaa ja lähteä,että mies tajuaisi tilanteen vakavuuden. En ole koskaan erolla uhkaillut enkä tule sitä tekemäänkään. Jos haluan erota niin sanon sen suoraan, enkä uhkaile asialla. Tää tukinet on kyllä hyvä kun täältä tosiaan saa tukea ja neuvoja asiaan kuin asiaan, kiitos siitä!! 🙂
Joku teistä vastasi,että mieheni vaikuttaa kakaralta. Hän on kohta 35v ja sielä pelissä on kuulemma enemmän yli 30v ukkoja kuin pikkupoikia mutta ne kaikki taitaa ollakki just niitä kakaroita, pikkupoikia kaiken ikää, siltähän tuo touhu vaikuttaa ja tunnen itseni enempi hänen äidikseen kuin avovaimoksi 😟
Asumusero olisi tosiaan paikallaan. Onneksi minulla ON hyviä ystäviä, joiden kanssa voin myös puhua ja tää kirjottaminen tännekkin helpottaa oloani.

Hei,

Pelaan itsekin ja minulle on tärkeää, että Lotto on voimassa ja olen koittanut hillitä pelaamista ja onnistunutkin siinä. Mulla oli parisuhde, jonka ansiosta riippuvuuteni tuntui siirtyneen pelaamisesta naiseen. En toki puhunut pelaamisestani, vaikka monesta muusta asiasta tulikin puhuttua vajaan kahden kuukauden aikana, jonka tämä parisuhde kesti.

Nyt sinkkuna olen tehnyt Veikkauksen nettisivulla muutaman rivin Kenoa pienellä panoksella. Mulla on ollut pakkomielle voittaa. Mä olen kuitenkin yrittänyt hillitä pelaamista ja koittanut opettaa itseäni hyväksymään sen tosiasian, että Veikkaus tai Ray kuitenkin voittaa aina.