Olen kirjottanut tänne ennenkin, ja toivon,että tämä kerta on se,mikä määrittelee mun parisuhteen loppumisen.
En tosiaan enää jaksa,me molemmat ollaan jo sitä mieltä että vaan tapellaan.
Kumpikaan ei nää toisen väsymystä,ei toisen ahdistusta,pahaa mieltä,vaan oma paha mieli ja kiukku ja raivo on päällä.
Tapellaan kaikesta,rahasta,autosta,koirien hoidosta,siivouksesta,seksistä,työkavereista,harrastuksista,musiikista,tv-ohjelmista you name it- we fight about it.
Ihan sairasta,musta on tullut se likanen tiskirätti joka makaa tiskipöydän alla pimeässä nurkassa. Ja suuttuessani meen ihan sekasin,en vaan jaksa olla enää ton kans.
Kun rauhotun,alan perumaan puheita yms ja sitten parin päivän päästä kun ollaan sovittu alan miettimään että onko tässä taaskaan järkee,kun toinen sanoo pahasti (on tósi äkkipikanen)
Työt ja koulu ja ystävyyssuhteet kärsii vitun paljon,koska ei oo voimavaroja kaikkien ylläpitoon tän suhteen takia.
Totuus on että mentiin liian pian yhteenn (erostani puoli vuotta)
ja en ehtinyt käydä sitä läpi,ei ollut voimia nuoremman mustasukkaisen epävarman miehen kanssa taisteluihin, tai ne voimat loppu nyt.
Mutta joo, mikä ei tapa se vahvistaa jne..
tuntuu vaan et nyt 31v oon jo 135v,sekasin,väsynyt,neuroottinen ja ylitunteellinen…
☹️
Luutu kirjoitti 27.10.2006 klo 16:42:
---
En tosiaan enää jaksa,me molemmat ollaan jo sitä mieltä että vaan tapellaan.
Kumpikaan ei nää toisen väsymystä,ei toisen ahdistusta,pahaa mieltä,vaan oma paha mieli ja kiukku ja raivo on päällä.
----
Kun rauhotun,alan perumaan puheita yms ja sitten parin päivän päästä kun ollaan sovittu alan miettimään että onko tässä taaskaan järkee,kun toinen sanoo pahasti (on tósi äkkipikanen)
----
Totuus on että mentiin liian pian yhteenn (erostani puoli vuotta)
ja en ehtinyt käydä sitä läpi,ei ollut voimia nuoremman mustasukkaisen epävarman miehen kanssa taisteluihin, tai ne voimat loppu nyt.Mutta joo, mikä ei tapa se vahvistaa jne..
--
Kuulostaa ikävältä. En ole mikään ammattilainen neuvomaan, ja vaikka oma ero on noin niinkuin fyysisesti ja materiaalisesti selvä, niin eroprosessi varmaan jatkuu itsellä vielä jonkin aikaa (mutta silti alan vastaamaan 😋). Joskus ero on varmaan se paras ratkaisu. Jos suhteen dynamiikka pyörii vain siinä että riidellään-perutaan-riidellään-perutaan -ringissä, ilman että mihinkään tulee mitään selvää ratkaisua ja niin että koko ajan kumpaankin sattuu, niin eihän se voi hyvästä olla. Mikä ei vahvista niin se aikaa myöten rampauttaa. Toisaalta, jos koko ajan on jokin tappelu päällä niin voi olla hankala nähdä, mikä se *varsinainen* syy sitten on - okei, sanoit että aiheita on monia, mutta siellä silti voi olla taustalla jokin tekijä, jokin minkä kautta tai minkä vuoksi nämä matsaukset ylipäänsä alkavat. Ulkopuolisena, tilannetta tarkemmin tuntemattomana on hankala sanoa mikä se on. Kenties tuo mainitsemasi liian nopea yhteen muuttaminen. Kenties mustasukkaisuus ja miehen epävarmuus. En tiedä. Voimaa joka tapauksessa sinulle.
yrmy
Jos rakkautta on jäljellä ja yhtään tuntuu että haluaa jatkaa niin ammattiauttajalle suosittelen teidän menevän.
Mutta jos ei ole mitään enää jäljellä niin kannattaako enää itseään repiä ja raastaa joka suuntaan?
Eikö oma mielenterveys kuitenkin ole tärkeämpi?
En osaa sanoa muuta neuvoa teille!
Voimia kovasti ja toivottavasti asiat selviävät🙂🌻
NO kiitos vastanneille. Jonekalle: kävimme tämän vuoden alussa yhdessä ja erikseen terapiassa.
Mies lopetti kolmen käynnin jälkeen ja kertoi olevansa muuttunut..Jonkin aikaa meni hyvin, mutta sitten hän alkoi taas näkemään minun flirttailevan muille,sekä koko ajan epäillyt että petän.(en tosiaankaan uskaltaisi)
Nyt tämä suhde on oikeasti loppu. Aasin selkä katkesi viime lauantaina,kun herra tuli kotiin pikkujouluista, ja ensimmäinen kysymys oli "joko kerkesit pettää".
Samoin nuuski koko asunnon läpi, että oliko miehiä käynyt..Ihan järjetöntä.
Kerroin hänelle että ei tässä ole mitään järkeä enää, haluan lopettaa suhteen,koska HÄNKÄÄN ei ole onnellinen kanssani,koska ei voi luottaa minuun vaan epäilee ja ahdistuu koko ajan enemmän ja enemmän.
Nyt tuntuu jo paljon paremmalta, paitsi että hän asuu vielä saman katon alla kuukauden,ja tämä joulunalus on aika perseestä kun molemmat vaan odottavat että toinen pääsee täältä pois.
Onneksi sain voimia täältä (sekä itsestäni ja ystäviltäni) tähän tekoon.
Pitkästä aikaa tuntuu valoisalta, en ole itkenyt edes kauheasti,kun olo on seesteisen varma. Sain siis varmuuden siitä mitä oikeasti haluan, minulla se vaati aikaa (2,5v kesti suhde)
käydä läpi omassa päässä sen, että kaikki keinot on nyt yritetty ja käytetty tämän suhteen eteen.
Joskus ihmiset vaan rakastuvat, vaikka tietävät jo alussa että ei tästä kuitenkaan mitään tule..surullista mutta totta.elämäähän tämäkin on, elämä on polku, ja odotan innolla mitä seuraavan mutkan takaa tulee.
Toivottavasti rauhallista ja seesteistä elämää edes hetken ajan välillä.
Kiitos kaikille ja oikein rauhallista joulua kaikille
T:Luutu🙂🌻