Heippa kaikille,
Nyt ahdistaa ja samalla on hiukan helpottunut olo. Miehelläni on epäilty (psykologit ja terpeutit) dissosiaatiota. Se juontaa juurensa lapsen koetusta hurjasta väkivallasta hänen perheen sisällä. Isä löi, löi lujaa ja toistuvasti, hän oli myös alkoholisti.
Kun tutustuin miheeni olin onneni kukkuloilla. Vihdoinkin olin löytänyt sielunkumppanin ja rakkaus oli todella syvää. Tunne oli molemminpuoleinen.
Sudetta on nyt kestänyt 3 vuotta ja helvetti alkoi vuosi sitten kun muutimme yhteen.
Uusio perhe, minulla lapsi jonka kanssa olimme aina eläneet kahdestaan. Hänellä kaksi lasta jotka meillä vuoroiikkoina. Lapset teinejä. Mieheni jo 59 v ja minä 47v.
Yhteen muuttamisessa alkoi ihan odotetut uusioperheen ongelmat: teini kiukuttelua, ex vaimo, perhejuhlat, omat tavat ja tapa olla, hänen muisti on huono. Hän ei muista että olemme olleet jossakin juhlissa, miten hän kosi minua jne..
Hänellä on monta persoonaa ja osa niistä on minulle vieraita, sellaisia mistä en pidä. Hän esim lässyttää puhelimessa kun puhuu ex vaimonsa kanssa, esittää ystävilleni iloista ja pirteää jne..
Minulla oli pinna kireällä ja ilmaisin itseäni ei niin rakentavalla tavalla. Mieheni masennus (hän on sairastanut sitä liki koko elämänsä) tuli näkyviin. Hän nukkui usein ja paljon. Oli herkkä, kiukutteli lapsille, aloitti lääkityksen joka vei seksi halut.
Kierre alaspäin syveni.
Olemme olleet kovia keskustelemaan mutta nyt keskustelut ovat tosi raskaita (psykologisia oppitunteja joita mieheni piti minulle). Päädyimme aina riitaan, tätä on kesänyt nyt 3 kuukautta. Nyt hän vuokrasi itselleen asunnon, muutta pois yhteisestä kodistamme, selvittämään ajatuksiaan ja pois koska hänellä on tukala ja ahdistava olla.
Olen aivan rikki, rakastanhan häntä. Ehdotin, että yritämme yhdessä korjata asiat jotka meitä puristaa jotta löydämme takaisin toistemme luo. Hän sanoo, ettei ole varma tahtooko edes löytää. Hänen pitää lähteä tutkimaan onko hän niin rikki ettei kykene suhteisiin. Hänellä on takana monta suhdetta, pari avioliittoa, 4lasta. Syviä ystävyysuhteita hän ei ole kyennyt ylläpitämään elämässä.
Pelkään, että kun hän on pois hän irtileikkaa täysin minut ja persoona joka muistaa vain ikävät asiat saa vallan.
Onko kellään puolisona dissosiaatiosta kärsivää? Kertokaa kokemuksianne.