Olen bipolaarin puoliso. Meillä on yleensä ottaen elämässä yleensä asiat ihan ok. Puoliso on hyvä isä ja useimmiten huomaavainen puoliso. Sitten kahden vuoden välein, BUM, räjähtää. Usein sen näkyy kertyvän, mutta en kuitenkaan osaa ennakoida. Maniat ovat lievähköjä, masennuksen piilottaa. Viime syksynä lähdin viikonlopuksi lasten kanssa pois. Kun tulin takaisin, mies kertoi, että häntä odottaa syyte laittomasta uhkauksesta ja vaaran aiheuttamisesta. Vastapuolta syyte kotirauhan rikkomisesta. Käräjät odottavat pian, toivottavasti saamme oikeusapua, tai taloudellinen tilanne pelottaa minua. Tänään kruununa tälle sain tietää, että miehellä on parin tonnin pikavipit. Kuulemma perheen elämiseen mennyt, kova paikka kun minä olen elättäjä, ei voi kertoa, jos raha tiukalla. Olen neuvoton. Minusta tuntuu, että arki ja elämä yhdessä olisi vielä olemisen arvoista, mutta eihän se voi mennä niin, että luulen kaiken olevan hyvin, ja sitten PAM. Varsinkin, kun raha-asioiden sotkemista ei tunnusta, vaan jää kiinni (kolmas kerta samaa). Taustalla on pari vuotta sitten uskottomuus ja parisuhdeneuvonta. Moni asia parani, mutta aina sekoaa asiat, kun mies päättää selvitä puhumatta.
On todella vaikeaa, kun näkee toisessa hyvän ja rakastavan ihmisen, ja sitten se ihminen tekee ihan käsittämättömiä asioita. Aina siihen liittyy alkoholi, vaikka mies ei edes juo usein, humalaan ehkä kerran vuodessa, saunaoluita vaihdellen. Huomaan että jännitän juomista. Siitä olemme paljon puhuneet, ja mies on muuttanut tapoja, ei esim.juo koko olutta, jos kerron, että jännitän.