Bentso riippuvaisen tuleva ex.

Bentso riippuvaisen tuleva ex.

Käyttäjä Elli43 aloittanut aikaan 03.02.2018 klo 20:22 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä Elli43 kirjoittanut 03.02.2018 klo 20:22

Olen seurustellut nykyisen ukkoni kanssa kaksi vuotta. Olemme uusioperhe ja miehellä teini ikäinen poika. Onnea suhteessamme kesti ensimmäiset puoli vuotta. Viime vuosi meni pojan asioiden hoitamiseen ja koimme valtavia järkytyksiä. Pojalla oli itsetuho ajatuksia ja jouduin viemään hänet nuorten kriisiosastolle. Tästä alamäki alkoi ja mieheni jatkuva lääkkeen tarve ahdistykseen, unettomuuteen ja milloin mihinkin vaivaan. Koko vuosi meni pojan asioita ja hoitoa järjestellessä. Suhteemme unohtui tässä sivussa ja olin useaan otteeseen lähdössä, kun koin etten jaksa enempää.

Miehellä taustalla unettomuutta ja uniongelmaa kuuden vuoden ajan ja sen myötä käyttänyt unilääkkeitä säännöllisesti. Lukuunottamatta ensimmäisen puolen vuoden alku huumaa.
Unilääkkeiden määrät olivat valtavia ja ihmettelinkin että miten lääkkeet voivat loppua noin nopeasti. Supliikkina miehenä osasi selittää asian minulle joka kerta loogisesti. Oli hävinnyt, oli piilotellut niitä itseltään ym. typerää. Kalvava epäily lääkkeiden väärinkäytöstä oli herännyt. Ajoittain otti myös päivisin niitä saadakseen nukuttua myös päivällä. Selityksiä ihmettelylleni että ottaa hänelle määrättyjä lääkkeitä ohjeen mukaan. Ei ylitä annoksia. Aina löytyi järkevä selitys ja halusin uskoa ne.

Välillä pitikin kuukauden taukoja lääkkeistä, jotta sai todistettua ettei väärinkäyttöä/ riippuvuutta ole. Joten jaksoin taas uskoa että kykenee hallitsemaan lääkkeiden käytön. Tällöin tilalla olikin vähän kuoharia ja lonkeroa. Loppuvuodesta aloin jo olemaan lopen uupunut ja jäin sairaslomalle töistäni. Mieheni uskotteli että olen vain masentunut/ työuupumus. Melkein jo itsekkin aloin uskomaan asiaan.

Sain viikko sitten sellasen herätyksen että avasi silmät kerralla ja kunnolla. Näin vahingossa puhelimesta viesti, jossa keskusteltiin nappikaupoista. Oli vasta käynyt lääkäriltä hakemassa ison määrän rauhoittavia ja unilääkkeitä. Koimme tässä sivussa pienen episodin, jonka vuoksi mies joutui sairaalaan viikoksi. Aloin sairaalassa olon aikana järjestämään elämääni toiselle paikkakunnalle. Pari ekaa päivää pidin suuni kiinni jotta ukko saa toipua. Toissapäivänä hän oli aamupäivästä ottanut nukkulääkkeen ihan ”vahingossa” vaikka piti ottaa verenpaine lääke. Tässä kohtaa katkesi itsehillintä ja sanoin että tiedän nyt kaiken mitä hän puuhastellut selkäni takana vuoden ajan. Yritti selitellä ym. Käskin pitää turvan tukossa ja olemaan rehellinen kerrankin. Kertoi että ongelma on ja pahimmat kuukaudet olivat olleet marras-, joulu ja tammikuussa. Pojan osastojakso laukaisi taustalla olevan ongelman.
Olimme taas kertaalleen näet aloittaneet puhtaalta pöydältä vuoden alussa. Terveelliset elämäntavat, liikunta ym. sontaa. Sairaala reissu oli saanut hänet avaaaan silmät ja nyt homma hallinnassa eikä tilanne ole niin paha mitä olen mielessäni kuvitellut ja plaa, plaa ja plaa……

Ihmettelen omaa typeryyttäni miksi uskoin vuoden ajan näitä selityksiä. Ystäväni ovat useaan otteeseen kehoittaneet pakkaamaan tavarat ja lähtemään. Näissä kohdissa itsekkin olen älynnyt ettänyt tavarat kasaan ja äkkiä. Lähtö puheideni yhteydessä hän taas saanut puhuttua minut ympäri, ollut ilman lääkkeitä ja elämä ollut ihanaa seuraavat kaksi viikkoa.

Mikä ihme meitä naisia vaivaa että haluaa uskoa toiseen niin vahvasti. Olen aiemmin ajatellut että olen vahva ja itsenäinen. Suhde on saanut minut heikoksi ja typeräksi. Halu uskoa toiseen on ollut niin vahva. Nyt on niin petetty ja kusetettu olo kun olla ja voi. Miten ihmeessä vahvasta ihmisestä tulikin näin tyhmä????