Raivo. Kirkkaan punahehkuinen raivo. Henki ei kulje. Silmissä sumenee, sydän hakkaa hulluna rinnassa, järki lähtee, ääni jää. Viime viikon tiistaina aamulla yövuorosta tullessani etsin kadonneita autonavaimiamme…Löysin avaimet ja myös jotain aivan muuta. Hakemus raskauden keskeytykseen, raskausviikkot, ei ehkäisyä. Tajuan mitä näen, en voi ymmärtää. Selvää on vain se, että minä en ole lapsen isä ja miten olisinkaan voinut kun seksistä on ollut jo liian kauan?. Ensimmäinen ajatus on, kuinka tyhmä voi aikuinen nainen olla? Illalla odottaa taas työvuoro yön yli, on pakko mennä nukkumaan. Haenko sairaslomaa heti? En. Herään iltapäivällä ja menen töihin. Avovaimo on myös yön töissä ja en ole häneen missään yhteydessä yön aikana. Ajatukset vellovat päässä ja töiden hoitaminen on lähes mahdotonta. Likaiset mielikuvat valtaavat pään. Kysymyksiä: kuka, missä, miten, milloin, kuinka usein ja kauanko tätä on jatkunut? Otanko aamulla kamani ja lähden jättäen kotimme ja yhteisen kuoluikäisen lapsemme? Minne menisin ja miten jatkaisin elämääni?. Aamulla kotona taas ollessani otan puhelimen käteeni, avovaimo tulee kotiin vasta iltapäivällä… Laitan viestin:” Mä tiedän.”
Tuossa oli oma vuorokauden mittainen helvettini. Olemme olleet yhdessä kaksitoista vuotta. Suhteessamme on ollut vaikeuksia pitkin matkaa ja kaksi vuotta sitten kesällä sain kuulla avovaimoni suusta, että hän on kiinnostunut toisesta miehestä ja haluaisi tutusta tähän paremmin. Suhteemme alussa sovimme, että kun toinen meistä tuntee ihastusta kolmanteen osapuoleen, lopetamme oman suhteemne ennenkuin aloitamme uuden. Silloin hän kunnioitti tätä sopimusta ja osasin jopa arvostaa sitä, että hän siitä kertoi. Tuolloin avovaimoni suhde jäi
ainoastaan yhteydenpidon tasolle, mutta koin itse vahvaa hylätyksi tulemisen tunneta. Tunne oli kuitenkin hyvin ahdistava ja teinkin päätösen silloin lähteä. Uusi asunto ja muuttopäivä olikin jo sovittu, mutta pitkien keskusteluiden jälkeen hän sai kerrottua, ettei silloinen suhde enään jatkunut. Hän sai minut jäämään suhteeseemme ja pystyin luottamaan, että hänellä ei ollut muita. Vuoden päivät menivät ihan hyvin kunnes viime syksynä tapahtui jotain mistä en ole päässyt vielä selville. Ehkä hänen vanha tyytymättömyytensä suhteessamme taas sai uutta tuulta alleen, enkä nyt sitä ihmettelekkään sillä olen myös tietoinen omista virheistäni suhteen osalta. Erosta me emme silloin puhuneet, vaan ajattelin että panostaisin omalta osaltani meidän juttuun enemmän. Se kuitenkin osoittautui mahdottomaksi. Olisin halunnut osoittaa välittäväni hänestä ja antaa hellyyttä, mutta jokin hänen käytöksessään sai pelkurin minussa esiin ja menin täysin lukkoon. Seksin osalta hän kertoi minulle, ettei voi harrastaa sitä ihmisen kanssa joka ei jaa yhteistä elämää. Kevään aikana olemme ajautuneet vain kauemmaksi toisistamme ja puheet lopullisesta erosta tulivat mukaan riitoihimme. Pääsiäisen tienoilla sovimme jonkinäköisestä asumuserosta kesän yli, jonka jälkeen katsoisimme edellytyksemme jatkaa yhdessä. Itse kuitenkin ilmoitin haluni selvittää välit ja jatkaa. Puhuimme myös sopimuksestamme olla aloittamatta uusia suhteita ennekuin tämä on lopetettu lopullisesti… Itse en ole häntä koskaan pettänyt ja pidinkin tuosta sopimuksesta kiinni uskoen hänen myös kunnioittvan sitä. Olemmme myös puhuneet että lapsemme ensimmäistä kouluvuoden kesä lomaa emme pilaa kuormittamalla lasta aikuisten riidoilla, vaan tekisimme perheenä asioita normaaliin tapaan. Tänäkin on saanut minut luottamaan suteemme jatkuvuuteen. Viimeviikon tiistaina tosiaan sain selville hänen raskautensa. Keskiviikon aamun viestittelyjen jälkeen puhuimme kavokkain saman päivän iltapäivänä autossamme. Sain tietää ne asiat jotka halusinkin, ja avovaimoni oli itse todella rikki. Pari kertaa viikon sisällä hän on kuulemma pääsiäisen jälkeen harrastanut seksiä toisen miehen kanssa. Tämä toinen mies on, niinkuin epäilinkin sama kaveri kuin pari vuotta sitten. Kysymykseeni miksei hän pidä lasta, sain kuulla ettei hän halua pitää lasta koska lapsen isä ei itse ole valmis isäksi omien ongelmiensa takia eikä avovaimoni halua halua tulla yksinhuoltajaksi. Kouluikäinen lapsemme on ollut todellakin halutta, häntä yritettiin laittaa alulle lähes raivon vallassa. Avovaimoni toinen raskaus päättyi kesken menoon juuri ennen kun hän parivuotta sitten ihastui tähän kolmanteen osapuoleen. Silloinkin sain nakuttaa melkein yöt ja päivät jotta saatiin se kaksi viivaa raskaustestiin. Eniten minua loukkaakin se, että itse toivon vielä toista lasta ja nyt sitten joku hemmo on tullut ja saanut hedelmöitettyä naiseni parilla kerralla kun itse olen saanut työstää urakalla. Sydän ja munat vietiin kerralla molemmat. Olen loukkaantunut, pettynyt, itsetuntoni ja miehisyyteni on mennyt. Kuitenkaan en tunne vihaa avovaimoani tai hänen kumppaaniaan kohtaan, sillä olen aina kokenut, että viha on tunteista turhin. Keskiviikkoisen keskustelumme jälkeen olen kertonut avovaimolleni kaipaavani ja ajattelevani häntä samalla lämmöllä kuin ennennkin, ennen raskauden paljastumista. Tortaina aamulla kotiin tullessani menin ja halasin häntä pitkään. Perjantaina aamulla halasin häntä uudestaan… Samana iltana puhuimme vielä asiasta lisää ja sain tietää vielä asioita, jotka askarruttivat mieltäni. Se mitä tapahtui sen jälkeen onkin kummallista: rakastelimme kiihkeästi koko yön ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen. Ennen tuota rakastelua mietin, voinko koskaan enään rakastella häntä? Mutta tunne oli vain oikea… Ensiviikolla hän käy hakemassa pillerit, jotka keskeyttävät raskauden. Tarjouduin omasta halustani lähtemään hänen kanssaan klinikalle. Nyt kysynkin olenko aivan sekaisin? Tuntuu että olen parissa päivässä työstänyt tunteita ja traumaa, jonka olen kuullut kestävän vuosia. Olen toiminut epätyypillisesti kuunnellen ainoastaan omia tunteitani, mutta samalla huomannut kuinka pahoillaan ja rikki avovaimoni on tilanteesta. Mitä enemmän tiistai aamusta on menty eteenpäin, sitä paremmalta sisimmässäni tuntuu. Varmasti vielä asia nousee mieleen vahvana tulevaisuudessa, mutta nyt en oikeastaan murehdi siitä ollenkaan. Tuntuu että olemme taas löytäneet jonkinlaisen yhteyden toisiimme, ja tuo perjantain rakastelu oli samanlaista kuin suhteemme alussa. Mitään lupauksia ei puolin ja toisin ole tehty, sen verran irrallaan asiat ovat. Olenko nyt vaan vielä sekaisin?