Luottamuksen takaisin saaminen kestää kauan, jopa vuosia. Teillä on lapsi ja olette perhe ja tätä minä ainakin puolustaisin loppuun asti. Onko miehesi tunnustanut pettämisen? Puhukaa ja keskustelkaa asiasta, mutta älkää lapsen kuullen. Viekää lapsi hoitoon ja pitäkää parisuhdeilta ihan kaksistaan.

Voi olla että miehesi pettää uudestaan, voi olla että ei petä. Nuorena perustettu perhe ja liian aikainen sitoutuminen voi aiheuttaa niin miehissä kuin naisissa vapauden tunteen tarpeen, ja sitä lähdetään etsimään eroamalla tai käymällä vieraissa. Kuitenkin pitäisi ottaa vastuu tekemistään päätöksistä ja toimia viisaasti harkiten aina kun tekee elämässään isompia asioita.

Rakkaus ei aina riitä, mutta paljon se kestää. Voimia teille kaikille!

Kiitoksia että vastasit... Kyllä minun mieheni myönsi sen, mutta vasta sitten kun esitin hänelle todisteet asiasta.

Sehän siinä onkin kun en tiedä pettääköhän hän enää vai tekeeköhän sitä jo? Tässä tapauksessa toivon että hän pakkaa kamansa ja lähtee mitään sanomatta, en kestäisi sitä enää.

Se minun entinen kaverini muuten lähetti minulle hyvät joulut, siinä meni sitten joulupäivä masentuuneena kun kaikki ne asiat tuli taas mieleen. No toivottavasti minun ei tarvi enää kuulla siitä ihmisestä, ei meinaan psyyke kestä enää!!!

Saman luottamuspulan kanssa minäkin taistelen. Että noinko seuraavatkin ongelmat ratkoo samalla tavalla ja jos niin mitä sitten teen. vai kieltäydynkö moisen riskin otosta ja erotaan nyt. Ilmeisesti toinen vielä on vihainen itselleen, syystä tai toisesta ja näin ollen puolustuskannalla eikä asiaa sa kaivella, kuulemma. Puoli vuotta alkaa olla täys, kun itse petin luottamuksen ja vahvistin epäilyni lukemalla halpamaisesti toisen tekstiviestit. Perheneuvolakäyntien jälkeen miettii nyt, haluaako panostaa tähän ja tän fiksaamiseen, mikä on jakokäyntien edellytyksenä. ja minä roikun löysässä hirressä ja suunnittelen varasuunnitelmia ja skenaarioita suuntaan ja toiseen, jotta selviän päätöksen jälkee, on se mikä tahansa. Tarkoituksella, vihaisena sille kait, en halua tehdä sitä hänen puolestaan ja lähteä. Vielä. Josse vaikka olikin tarkoitus, viimeinen keino, kun muuten ei osannut hakea apua pahoinvointiin, jota tää 7-8 vuotta hoitamatonta lapsiperhe-eloa on kasannut. Kun ei voi naamaa menettämättä tärkeälle suvulleen erotakaan samalla palajastaen pettämisensä. Tai jos vaikka aidosti haluaa juuri minun kanssa jaktaa, tavalllista arkea, normaalia perhe-eloa, kuten toiveekseen esittää, siis minua mainitsematta. Haluanko minä, en tiedä. Riittääkö riittävä mukavuus, varsinkin kun minulle uudet mustasukkaisuuden syöverit on nyt lähes päivittäistä pohdintaa. Että miten saisi selville, mitkä on omat ehdot, rajat, homman jakumiselle. Miten ne saisi toiselle perille ja aidon hyväksynnän niille, ei hajuakaan, kun keskustelut värittyy aina suuntaan tai toiseen perinteisin mies-nais-asetelmakuvioin. Minkähän laittas itselleen takarajaksi, jolloin on päätettävä oma suunta. Jos siis seuraavaan p-neuvolakäynnin seurauksena tuo panostaa tähän ja homman fiksaaminen avustettuna jatkuu. Muutenhan sitä vaan pitää alkaa etsiä kortteeria ja järkeä. Se on siis minun päätös: se saa päättää itsestäään tietäen, että minä jatkan, jos se jatkaa. Ja sen päätöksen jälkeisestä ajasta riippuu mun päätös, kestänkö epäluottamusta, vaikka arki sujuisi.

Toivottavasti sulla on apua pohdinnassasi. Mulla on täältä tukihenkilö ja pari muuta ammattilaista kuviossa plus pari-kolme ystävää tilitiskanavana, mutten kohta tiedä,riittääkö tääkään tukiverkko.

Ei tainut sua helpottaa lainkaan? Paitti että tiedät, että meitä pohtijoita riittää ja jokaisen pitää kuitenkin ite päättää sietokykynsä rajat.

Ensiksi, olen todella pahoillani siitä että pahantekijöinä ovat olleet ystävä ja oma rakas. Molemmat tärkeitä ihmisiä joihin luulisi voivan luottaa.

Eräs tuttava mies (elämää kokenut pappa) opasti minua ja muita nuoria kerran, mitä tehdä jos toinen pettää tai rikkoo luottamuksen muulla tavalla.
Hän sanoi että tilanteessa ei auta jälkikäteen asiasta muistuttelu, asian puiminen itsekseen ja oman pahan olon kasvattaminen. Mikäli haluaa jatkaa elämää entiseen onnelliseen malliin, pitää vain luottaa ja uskoa siihen että toinen on uskonut tehneensä sinulle pahan olon ja rikkoneensa luottamuksen mutta tietää kuitenkin että haluat olla hänen kanssaan ja luotat häneen.

Anteeksi antaminen ja luottaminen ovat eri asioita. Et mielestäni ole tyhmä jos annat anteeksi.
Ihmisellä on yleisesti ottaen tapana oppia virheistään. Etenkin koska teillä on yhteinen lapsi, teidän kannattaisi keskustella asia läpi kunnolla. Älä kuitenkaan ole typerä ja luota jatkuvasti mieheesi jos käy niin että hän toistaa temppunsa useammin.
Olen kokeillut tätä vanhan miehen neuvoa omaan mieheeni, enkä kertaakaan ole pettynyt.

Pilaat elämästäsi aivan liian suuren osan, jos lopetat ihmisiin uskomisen. Jos yksi tekee jotain typerää, ei kannata odottaa samaa jokaiselta muulta. Lisäksi tuttavapiirisi muuttanee suhtautumistaan sinuun jos epäilet _heitä_ toisten ihmisten tekojen takia.

Hyvää jatkoa sinulle. 🙂🌻

Voi kuule, tiedän miltä sinusta tuntuu ☹️

Minä elin reilu 3v avoliitossa.
Aloimme seurustelemaan alkukeväästä 2002, kesällä 03 mies petti ensimmäisen kerran.
Ei tosin jäänyt tuolloin vielä kiinni. Tuolloin samana vuonna vehtasi hyvän ystäväni kanssa ja
vieläpä niin, että minä olin tietoinen asiasta > Lukitsi minut yhteisestä asunnostamme ulos tappelun päätteeksi ja meni ystäväni (voiko kyseistä lumppua edes ystäväksi kutsua?) kanssa sisälle. Ystäväni, sanottakoon nyt vaikka Anna, virnisti avopuolisoni olan yli. Muistan vieläkin sen viiltävän tunteen.
Olivat nukkuneet samassa sängyssä, Annalla oli mieheni lempipaita päällä. En tiedä mitä sisällä
varsinaisesti tapahtui, enkä näin jälkikäteen enää haluakkaan. Kesällä 2004 mies sitten petti vielä pari kertaa, mutta jäi kiinni. Oli unohtanut naisien viestejä puhelimeensa. Reilu puoli vuotta olimme viellä
tuon jälkeen yhdessä, mutta ei se onnistunut. Minä laihdutin ylipainoni pois ja vehtasin muiden miesten kanssa, kostoksi. Lopulta pistin ukon pihalle. Hyvä niin.
Nykyisin olen avoliitossa ja kihloissa ihanan miehen kanssa 🙂

Haluan vain sanoa, että voimia sinulle! Tiedän, että sinuun sattuu hirveästi, mutta usko pois,
aika auttaa eteenpäin, luota siihen! Jos saan antaa neuvon, niin se on:
jos pettäminen vaivaa vieläkin sinua, lähde. Ei ole sinun vikasi, ettei toinen osaa olla uskollinen.

🙂👍

Hei Loura Maria
tietäisinpä oikeat sanat joilla sinua nyt lohduttaa.Luulen että kukaan ei voi antaa sinulle oikeaa vastausta mitä tehdä.antaako anteeksi vai jatkaako liittoa,tämä on sinun elämääsi ja ainoan oikean ratkaisun teet sinä.Toivon että lähelläsi on ihmisiä jotka tukevat sinua minkä ratkaisun teetkin. Anteeksianto edellyttää anteeksipyyntöä,asioiden käsittelyä jokaista pohjamutaa myöden,onko teistä siihen? ero,sekään ei ole helppo ratkaisu.Ero tuo mukanaan vielä lisää ristiriitoja käsittelemättömien asioiden äärellä.
Vieläkin vaikemapia asioita. Tärkeintä on että kuuntelet itseäsi.

kerron sinulle omaa tarinaani jos vaikka vertaistuen saaminen helpottaisi sinua.
Olen eronnut vuosia sitten,eron syynä oli silloisen mieheni ja perhetuttavamme suhde. Meillä on useampi lapsi,ja elin petoksessa useampia vuosia.Jatkuvia valheita toistensa perään. Meillä ei ollut muuta tietä kuin erota,pettämistä oli ollut jo aiemmin.Edessä oli pitkä ja repivä ero. Minä en pystynyt antamaan anteeksi,se oli liikaa että aviomies ja "ystävä" molemmat pettivät luottamukseni.Yritin aikaisemmin antaa anteeksi pettämisiä,epäonnistuen.Nyt ymmärrän että kyse oli silloisen puolisoni elämänkriisistä,ja sen tajuaminen on helpottanut minua,poistanut syyllisyyden tuskaa.
Elämä yksinhuoltajana ei ole helppoa,minua on riepotellut masennuskaudet,rahavaikeudet,lasten vaikeudet selvitä erosta.Kuitenkaan en olisi voinut elää liitossa joka ei perustu rakkauteen.Pääasia että selvitätte asiat,käsittelemättömät ja vaikeat. se on kummankin ratkaisun kannalta eriyisen tärkeää.
Luottamuksen takaisin saaminen edellyttää puolisoltasi luottamuksen ansaitsemista. Minulla luottamus ihmisiin katosi kokonaan.Pikkuhiljaa olen rakentanut omaa itsetuntoani,kova työ henkisen väkivallan jälkeen.luottamus asiaa ei voi paeta kumppania vaihtamalla.Minä olen selviytynyt luottamuspulasta sillä että olen rakentanut oman elämäni niin vahvaksi ettei sitä kukaan pysty murtamaan,näin epäluulot ja riippuvaisuus toisesta vähenevät.
Hae hyvä harrastus itsellesi,vahvista omaa elämääsi.oman naiseuden löytäminen on tärkeää sinun paranemisesi kannalta!
Voimia!