Avomiehen raivokohtaukset
Avomieheni saa raivokohtauksia aina alkoholia juodessaan. Mm. Solisluuni on murtunut hänen riehumisen seurauksenaan. Tämän jälkeen alkoi alamäki, aloin saamaan yöllisiä kauhukohtauksia ja kokemaan unettomuutta. Tätä on jatkunut nyt noin 2kk. Jäin pois töistä masennuksen ja univaikeuksien takia. Avomieheltäni ei löydy yhtään ymmärrystä jaksamattomuuteeni, vaikka yrittääkin parhaansa. Kuinka saisin hänet ymmärtämään paremmin, että pelkästään kuunteleminen ja tsemppaaminen parantaisi oloani huimasti. Nykyään elän itse omat ongelmani nielien ja toivoisin että töistä tulee edes hieman hyvätuulinen mies.
Minä en voi sinua käskeä tekemään, mitä sinun nyt pitäisi tehdä, voin vain toivoa, että ymmärrät itse, missä tilanteessa olet ja alat etisä ulospääsytietä. Kävitkö lääkärissä ja kerroitko, mistä se on tullut?
Näitä asioita ei saa peitellä. Humala ei peitä täysi-ikäisen ihmisen tekemisiä, hän vastaa niistä samoin, kuin selvänä tehdyistä ja tuo on selvä pahoinpitely.
Jos sinun elämäsi menee siihen pisteeseen, että alat kuunnella jo oven ääntä, kun mies tulee töistä, onko hyvällä vai pahalla tuulella, niin olet jo syvällä. 😉 itse kuulin sen jo auton äänestä.
Sinä et ole ainoa, tuollaista kokenut, mutta se ei ole syy, miksi siitä pitäisi vaieta.
helemi kirjoitti 29.7.2016 7:46
Minä en voi sinua käskeä tekemään, mitä sinun nyt pitäisi tehdä, voin vain toivoa, että ymmärrät itse, missä tilanteessa olet ja alat etisä ulospääsytietä. Kävitkö lääkärissä ja kerroitko, mistä se on tullut?
Näitä asioita ei saa peitellä. Humala ei peitä täysi-ikäisen ihmisen tekemisiä, hän vastaa niistä samoin, kuin selvänä tehdyistä ja tuo on selvä pahoinpitely.
Jos sinun elämäsi menee siihen pisteeseen, että alat kuunnella jo oven ääntä, kun mies tulee töistä, onko hyvällä vai pahalla tuulella, niin olet jo syvällä. 😉 itse kuulin sen jo auton äänestä.
Sinä et ole ainoa, tuollaista kokenut, mutta se ei ole syy, miksi siitä pitäisi vaieta.
Kävin lääkärissä mutta en kertonut oikeaa tarinaa. Kävin tänään psykologilla, joka totesi minulla kaksisuuntaisen mielilahäiriön ja vaikean masennuksen. En kertonut avomiehelleni käyneeni psykologilla koska halusin kertoa hänelle diagnoosit kasvotusten. Ennenkun kerkesin kotiin sain raivopuhelun sotkuisen kodin takia ja tästä syystä itkin koko matkan kotiin. Nyt en tiedä missä mies on. Mietin koko matkan mitä puuta päin ajan että henki lähtisi varmasti. Minulla ei ole uskallusta poistua tästä kierteestä..
Tietääkö tilanteestasi miehesi kanssa yhtään kukaan?
Tiedäthän miten huonosti asiat silloin ovat, kun sinua satutetaan, sinä pelkäät ja harkitset jopa itsemurhaa? Sinun tulisi olla itsellesi tärkein, sinun terveytesi, joka tarvitsisi erityishuomiota nyt muutenkin ja etenkin sinä tarvitset tukea joltakin läheiseltä.
Hei!Ketä ja mitä hyödyttää,jos et kerro oikeaa tarinaa.Näin et saa oikeaa apuakaan ja tilanne jatkuu entisellään tai jopa pahenee.Ota apua vastaan oikein perustein,silloin on toivoa tilanteenkin paranemisesta. Miksi alistut ja suojelet miestäsi? Ei naisen tarvitse olla alistuja ja toisen luokan kansalainen. Itse nyt päätät mihin suuntaan elämäsi menee. Tsemppiä!