Avoliitto/ero ja lapset
tilanne: minä, puolisoni, minun 8v tytär ja puolison 9v tytär
meillä puolison lapsi muutti noin vuosi sitten meille, hyvin nopean tapauksen seurauksena, hänen biologinen äiti sairastui. tuli soitto ja tyttö haettiin meille.
olemme olleet avoliitossa ja kihloissa noin 3v ja seurusteltu n 4v.
Itse olen tytärpuolen muuton jälkeen kärsinyt jonkin asteisesta masennuksesta ja riittämättömyyden tunteesta ja yrittänyt huolehtia perheen arjesta kuitenkin niin hyvin kuin mahdollista.
Riitoja on ollut tuon vuoden aikana useita, niistä selvitty, pyydetty anteeksi ja annettu anteeksi, sovittu ja jatkettu elämää.
Pari viikkoa sitten puolisoni ilmoitti, että haluaa muuttaa pois.
ei vihaa eikä inhoa minua, mutta vain välittää.
elämä on ollut raskasta meille kaikille mutta en silti näe eroa vaihtoehtona.
tiedän, että puolisoni (nyt jo työskentelee noin 14h/vrk) aika ei riitä siihen että hoitaisi työt ja kodin ja tyttären.
Pelottaa.
Asiat on nyt muuten hyvin, ei riitoja ainoastaan tuo ero-asia on horjuttanut tasapainoa
ja haluaisin vielä jatkaa ja yrittää, tunteeni ovat todella vahvat. olen sitoutunut puolisooni. (tosin pahimmissa riitatilanteissa on kihlasormuskin ottettu pois mutta toistaiseksi on myös laitettu aina takas)
mut nyt, vain välittää, ilmoitti että muut tunteet on viilentyneet.
viikonloppu meillä oli kuitenkin erittäin ”antoisa ja nautinnollinen” tosin epämiellyttäviä keskusteluja eroon liittyen, mutta joitakin vastauksia sain. Paljon on vielä
epäselvää….
Voiko tunteet kadota hetkessä? voiko tunteet löytyä uudestaan, tuleeko ikävä ja tuleeko takas? miksi erota jos haluaa omaa aikaa, eikö asumusero antaisi
ns harkinta-ajan ja mahdollisuuden vielä…
😭
tahtoisin saman kokeneilta vastauksia, onko eron jälkeen tunteet palautunut ja
ero ”peruttu”
Meillä tällä hetkellä samanlainen tilanne. Itse olen joutunut tuohon odottavaan asemaan ku avovaimoni ilmoitti minulle haluavansa omaa aikaa ja rauhaa miettiä mitä haluaa. Sanoi myös tunteidensa viilentyneen minua kohtaan. Yhdessä olemme olleet 6v ja kihloissa 4v. Meillä myös tytär joka täytti juuri 2v.
On todella vaikea olla odottavan osassa mutta toisaalta tämä "herätys" on saanut minussa paljon hyvää aikaan. Olen joutunut miettimään omaa itseäni ja mitä minä haluan tulevaisuudessa. Olen huomannut että olen jättänyt oman elämäni "stand by" tilaan ja vain keskittynyt perheeseeni. Se on tehnyt minut jollain tavalla "laiskaksi" enkä ole tehnyt muuta kun ollut kotona perheeni kanssa. Kaikki muu on siirretty johonkin pois ja ajateltu että sitten joskus. Oma tekeminen ja spontaanius on jäänyt pois ja minusta on tullut vähän "nössö". Nyt erosta on kulunut melkein 2 viikkoa ja sen aikan jo olen huomannut todella isoja muutoksia itsessäni ja ajattelutavoissani. En siirrä enää asioita ajatuksella että kyllä ne kerkee hoitamaan sitten. Vaan asioihin tartutaan heti kun ne ovat ajankohtaisia ja kavereita tavataan myös. Myös suunnitellut omaa tulevaisuuttaa ja mitä kaikkea sitä haluaa kokea vielä.
Haluaisin tietenkin jatkaa hänen kanssaan mutta minulla ei siihen ole vaikutusvaltaa. Nyt annan hänelle sitä omaa aikaa ja tilaa mutta muistan myös itselle ottaa sitä.
Voimia sinulle ja muista että aina on toivoa. 🙂🌻