Avioliitto ja alistuminen, seksuaalisuus, ero?

Avioliitto ja alistuminen, seksuaalisuus, ero?

Käyttäjä Mehitähti aloittanut aikaan 15.05.2015 klo 10:21 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä Mehitähti kirjoittanut 15.05.2015 klo 10:21

Taustoitan aluksi elämäämme 🙂

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä vuodesta 2010.
Aloimme odottaa lasta toivotusti keväällä 2011, ja menimme kihloihin.
Mieheltäni löydettiin marraskuuss 2011 iso kysta aivolisäkkeestä, hänet laitettiin leikkausjonoon (ei kiireellisenä).
Meille syntyi terve lapsi tammikuussa 2012.
Kysta leikattiin onnistuneesti pääsiäisenä 2012, ja mies palasi työelämään.

Elokuussa 2012 mieheni jäi kiinni salatuista puheluista entiselle naiselle, jonka kanssa hän on ollut seksi-/ystävyyssuhteessa noin 5 vuoden ajan ennen tapaamistamme. Mieheni teki hyvin selväksi että hän ei rakasta naista, koska tämä ei halunnut hänen kanssaan perhettä perustaa, tai muuttaa kaupunkia. Ei kuulemma ollut sen tyylinen. Puheluerittelyt kertoivat karun totuuden viestien ja puheluiden määrää katsoen, ei ihan kuulumisien vaihtelua. Minuun tottakai sattui valtavasti, lapsemme oli tuolloin puolivuotias.

Soitin naiselle ja kysyin mikä on homman nimi, johon hän ”Minä en ole sulle tilivelvollinen, puhu miehesi kanssa!” ,hyvin ikävään sävyyn. Kerroin hänelle että meillä on pieni lapsi jota isänsä rakastaa eniten maailmassa, ja että toivon todella yhteydenpitonsa loppuvan. Itkin silmät päästäni monena iltana, oloni oli todella petetty ja loukattu. Saimme asian kuitenkin sovittua ajan kanssa, ja mies lupasi olla pitämättä yhteyttä naiseen.

Marraskuussa 2012 mieheni sairastui vakavaan aivokalvontulehdukseen ja verenmyrkytykseen, pneumokokki oli päässyt leikkaushaavasta väärään paikkaan aiheuttaen melkein hengenlähdön. Teholla 3 päivää nukutettuna taistellen.
Siitäkin selvittiin, lapsemme konttasi ekan kerran vieraillessaan isänsä luona sairaalassa. Tulehduksesta johtuen mieheni on työkyvytön tänäkin päivänä päänsärkyjen vuoksi.

Kesällä 2013 menimme naimisiin, elämä tuntui tasoittuneen uomiinsa, olimme onnellinen perhe.

”Lasikupumme” kuitenkin helähti pirstaleiksi 2015 maaliskuussa. Mieheni kärysi jälleen tälle entiselle soittelusta. Tunteeni olivat todella sekavat. Surullisinta tässäkin oli se karkeiden valheiden määrä, jolla mieheni yritti uskotella minulle muuta minne oli soittanut. Sama oli ensimmäisellä kerralla, se satutti todella enemmän kuin itse puhelut. 😭 Meni kaksi viikkoa ennen kuin myönsi aloittaneensa puhelut.
Tällä kertaa hän oli aloittanut puhelut 118 kautta jotta ei jäisi kiinni, taas halusin nähdä puheluerittelyt ja niinhän sieltä paljastui jälleen kuukausien yhteydenpito puolin ja toisin.

Tuntemukseni olivat suurimmaksi osaksi ahdistus ja suru. Enää en jaksanut paljon itkeä asian vuoksi. Tenttasin miestäni kertomaan mikä siinä naisessa on niin ihanaa että pitää oma elämä laittaa pirstaleiksi hänen vuoksi. Ei osannut edelleenkään oikein kertoa syytä, sanoi että nainen haluaa tietää miten mies voi sairautensa kanssa. Miestäni helpotti puhua jonkun ”ulkopuolisen” kanssa, etten huolestuisi turhaan. Ymmärrän toki tämän pointin täysin. Olen kuitenkin se aviopuoliso hyvässä ja pahassa johon pitäisi pystyä tukeutumaan! Ehkä en riitä…

Lopulta mieheni kertoi jotain mikä sai vereni seisahtumaan, ”Ehkä se on yksi syy soittelulle, kun hän on pitänyt stay-up sukkia parikymppisestä saakka” Nainen nyt siis mieheni kertomana reilu 40 v. Tämä vahvisti sen että seksuaalisuus on jotekin osana puheluita, yllättäen…

Mieheni on kertonut ihailleensa jo koulupoikana sukkiksia, ja ajatellut että kumpa saisi vaimon joka niitä ahkerasti käyttää. Tämä tuli ilmi kun olimme jo avioliitossa. Joten myöhäistä rypistellä 😉 Minä en erityisemmin niistä pidä, ihan ok joskus käyttää ja myönnän että ovat naiselliset. Avioitumisen jälkeen alkoi vaan kasvavassa määrin tietynlainen painostus sukkien pitämiseen, edes nilkka- tai polvisukat, saty-upit tai sukkahousut mielutien. Pusujen ja hellyyden keinoin yritti/yrittää suostutella käyttämään mahdollisimman paljon, mieluiten joka päivä. Vaikka housujen alla. Varpaat pitäisi olla lakatut ja näkyä läpi. Melkoista väsytystaistelua välillä.

Olen kertonut miehelleni että voin käyttää niitä oma-aloitteisesti kun haluan. Mutta painostus aiheuttaa sen että asia alkaa tuntua vastenmieliseltä. Ja viimeisimmän jälkeen stay-upit ei tule kuuloonkaan! 😠 Oli kuin terapiaa kun heitin roskiin niitä.

Lopputulema (kiitos jos olet jaksnaut lukea tänne asti) 🙂🌻 :
Mitä ihmettä minun/meidän pitäisi nyt tehdä?! Kävimme juttelemassa kriisikeskuksessa, ei auttanut. Olen siinä rajalla haluanko erota vai en, rakastan miestäni yhä, ja poikamme on nyt reilusti yli 3 vuotias. Olen puhunut paljon ystävieni kanssa asiasta, toiset sanoo että lähde ja toiset että jää. Tunnen oloni riittämättömäksi tässä suhteessa, ja toinen on harmissaan toki teostaan, mutta enemmän häntä harmittaa kun en halua nyt käyttää sukkia oikein ollenkaan.

Seksuaaliterapeutti voisi olla hyvä? Kokemuksia? Yksi isoin pelkoni on että mies aloittaa jälleen soittelun koska en tyydytä häntä naisena visuaalisesti, peitot kyllä heiluu. En halua enää alistua sukkien käyttöön, kerran aloitti puhelinrallin minun sukkien käytöstä huolimatta. Tällainen sukkahousuaddiktio piinaa nyt meidän suhdettamme miehenä ja naisena, ja uhkaa romuttaa koko liiton 😯🗯️

Tarkentavia kysymyksiä saa ja pitää esittää, tästä tuli kyllä romaani mutta toivottavasti joku jaksaa kommentoida. 🙂👍

Käyttäjä polunkävijätär kirjoittanut 23.05.2015 klo 13:54

Eihän kukaan ihminen voi saada sataprosenttisesti täydellistä puolisoa. Ei edes sinun miehesi! Enpä usko, että kovinkaan moni perheen äiti käyttää kaiken aikaa stay upeja, on ne vähän epäkäytännöllisiä. Mielestäni miehelläsi on valinnan paikka: sietääkö hän perhe-elämää, jossa puoliso ei aina ole seksuaalisesti viehättämässä vai onko erotiikka perhettä tärkeämpää. Se on miehesi valinta.

Entä voitko sinä luottaa mieheesi? Aika harva voi tuollaisessa tilanteessa enää luottaa.