Avioliiton vaikeudet

Avioliiton vaikeudet

Käyttäjä kesätuuli aloittanut aikaan 03.02.2009 klo 12:23 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä kesätuuli kirjoittanut 03.02.2009 klo 12:23

Miten sitä jaksaa jakaa näitä murheita mitkä ei aina johdu itsestä.
Pitkä avioliitto ja seksielämä alkaa olla vähäistä mieheni puolesta, halua hänellä kyllä näyttäisi olla mutta ei kykyä. (siis ei aina )
Minä en ole painostanut, pärjään kyllä lähisyydellä ja pienillä kosketuksilla.
Toiseksi en tiedä jos olisin aloitteentekijä niin nolostuisiko mies enemmän jos ei onnistuisikaa.
Puhua olen yrittänyt ja sanoa että minua ei asia häiritse,ja olen käskenyt hänen puhua lääkärillekkin.
No niin tyypillinen mies, hänellä ei ole ongelmia ja kun on naama kurtussa aamulla kysyttyäni mistä moinen ” EI MISTÄÄN, ”Olen ottanut puheeksi onko se ”siitä” johtuvaa niin minä kuvittelen vain.
Taas olen saanut osakseni kärtystä miestä ja pahaa oloa itselleni, ja olen ollut hiljaa ja niin hänkin. Nyt on vaihteeksi mykkäkoulu mikä ahdistaa minua suunnattomasti: 😭.
Miten etenen en jaksa.

Käyttäjä helemi kirjoittanut 03.02.2009 klo 13:45

Onko mies käynyt lääkärissä? Kannattaisi tutkituttaa eturauhanen.

Käyttäjä Aries kirjoittanut 03.02.2009 klo 14:22

Aika vaikeita asioitahan nämä ovat, siksi suosittelen, että luet tämän kokonaan.

Miehelle (tiedän kun olen mies) se on äärimmäisen vaikea paikka.
Joillekin meistä se lääkärille meno näiden asioiden vuoksi on vaikeampaa kuin itsemurha - ainakin siltä joskus tuntuu.
Halujakin olisi, mutta kun on kerrankin epäonnistunut niin paniikki alkaa olla valmis - kierre ruokkii itse itseään.

Siihen jos vielä puoliso vähänkin osoittaa pientäkään loukkaantumisen merkkiä niin voipa sanoa, ettei niitä halujakaan sen jälkeen paljon kannata kysellä.
Tiedän tuon kokemuksesta!
Kysymys ei ole välttämättä lainkaan pitkän liiton tuomasta kyllästymisestä vaan ihan oikeasti iän aiheuttamasta vehkeiden toimimattomuudesta.
Tupakointi, alkoholi - ainakin pitkään jatkunut runsaahko alkoholin käyttö, stressi, liikunnan puute - siinä muutamia syitä.
Tämä ei tarkoita sitä, etteikö vika voisi olla ainakin maallikolle ihan käsittämättömissä seikoissa.

Jos se sinun miehesi ei kertakaikkiaan halua uskoa ja tunnustaa tuota ongelmaksi niin sinun on sitten mietittävä muuta ratkaisua. Tietysti riippuen siitä mitkä sinun tarpeesi ja toiveesi ovat.
Vieraisiin lähtöä en ikinä suosittele, enkä ihan ensimmäiseksi myöskään eroa.
Siitä voi olla seurauksena pidempiaikainen murheenaihe kuin uskotkaan.
Lisäksi syrjähyppy ainakin tuhoaa loputkin siitä "ruttunaamasta".
Jos saatte ratkaistua ongelman saattaa palkkio olla paljon enemmän kuin ikinä olisitte edes osannut odottaa.

Lienee tarpeetonta kertoa mistä sitä apua saa - sen sinä ja miehesi tiedätte varmasti (minä käyn yksityisessä lääkärikeskuksessa).

Voin kertoa muutamia seikkoja joita kannattaisi ehkä kokeilla.

Yksi tunnetuimpia lienee nämä siniset ja ruskeat pillerit (joita ei kannata ostaa Virosta).
Jos muut tekijät ovat kunnossa niin toimivat kyllä - ihan takuulla.
Muuan seikka jota esim. minun edellinen lääkärini ei ymmärtänyt aikoinaan antaa kokeiltavaksi on testosteroni.
Sattuman vuoksi jouduin vaihtamaan lääkäriä ja kas kummaa, tämä tohtorirouva (edellinen lääkäri oli muuten mies - ja erikoistunut näihin ongelmiin) tutki minun potilastietojani ja totesi tietävänsä mistä se "kenkä" puristaa.
Sain reseptin "sinisille" nappuloille ja hormonigeelille.
Noita nappuloita olin jo käyttänyt aika kauan. Aloitin sen heti kun niitä alkoi saada Suomesta. Pettymyksiä tuli silti usein.

Kerronko vielä mitä tapahtui kun aloin käyttää geeliä?

No, parin viikon kuluttua olin kuin toinen mies. Väsymys kaikkosi, elämä alkoi maistua. Aloin lenkkeillä - se menikin sitten jo vähän överiksi, mutta nyt se on jo ok.
Paino putosi ja tissien kasvu pysähtyi.
Minulla oli vaihdevuosien aiheuttama hormonihäiriö - vai onko se häiriö jos se kuuluu normaaliin vanhenemiseen.
Minulta testataan mm. PSA säännöllisesti, mutta se olisi tarpeen jo muutenkin ikäni vuoksi.

Minulla on elämäni varrella ollut vakava depressio, josta olen toipunut aika hyvin. En voi sanoa, että täydellisesti, koska ei ole vartailukohtaa. Enhän tiedä mikä olisin nyt ilman depressiota.
Lääkärini mukaan jopa tuo depressio saattoi johtua hormonitasapainon heittelystä, ainakin osittain.
Elämä olisi ihan mallissaan ilman muuatta seikkaa, josta en aio kertoa tässä.
Huomisenuskoa kuitenkin on taas ja tarvittaessa sitä haetaan lisää vaikkapa Tukinetistä.

Jos kävisi niin, että miehesi alkaisi käyttää tuota mainitsemaani geeliä niin se on sitten suihkussa käynti ainakin kerran päivässä haju on muuten aika - voimakas 😉

Mistä uusi lääkärini arvasi heti ongelmani? Hän on naimisissa ikäiseni miehen kanssa!

Ja vielä muuan juttu! Eivät nämäkään ole satavarmoja, mutta riittäisikö 80 %.
Taitava (näyttelijä) voi näytellä melkein mitä tahansa, mutta erektiota ei kukaan!

Toivotan valoisaa kevättä - ja rohkeutta sanoa sille "ruttunaamalle", että rakastat häntä, joten nyt ylös, ulos ja lääkäriin.
Kyllä se aurinko paistaa vielä teidänkin risukasoihin - kumpaankin!
😋

Käyttäjä kesätuuli kirjoittanut 03.02.2009 klo 18:56

En ole huomauttanut, enkä tehnyt numeroa epäonnistumisista ,kumpa hän osaisi puhua minulle avoimeati asia voisi helpottua. Olen joskus aamulla sivellyt hänen hiuksiaan ja puhellut meidän naisten vaikeuksista onhan niitä meilläkin, ja yrittänyt avata keskustelua.
Kieltämättä tulee mieleen, kun nyt on tämmöinen aika että annan tulla, mutta en toki sano mitään sehän olisi kaiken loppu.
Vieraisiin en ole ajatellutkaan mennä. Ja olen sanonut että ei se elämä kaadu siihen,kuten sanoinkin aiemmin pärjään kyllä ilmankin.

Eroa en ole ajatellutkaan, minulle riittäisi lepponen mukava yhdessäolo ja voitais höpsiä ja nauttia muuten vain elämästä.

Olemme olleet nuorempina avioliittoleirillä ja siellä puhuttiin seksistä ja toisen tyydyttämisestä. Tämä vetäjä sanoi, että ei sexin tartte olla aina kiivasta ja käytti sanontaa, että "liotelkaa" joskus.

Nyt on vain pinna kireällä kun menee ja tulee niinkuin minua ei olisikaan.
😠😠