Kiitos Unimaaria, viestisi antaa toivoa meille muillekin. Kiva kuulla asian kokeneelta, että tästä pystyy selviytymään. Mukavaa kesää ja lisää onnellisia aamuja sinulle!

kyllä siitä voi, en ole itse kokenut -vielä- mutta monta eronnutta on lähipiirissä.

kaikki ovat selvinneet. huomaatko, että osittain olet jo??

lämpimät halaukset🙂🌻

Hei.
Ollaan oltu vaimon kanssa asumuserossa jo joitakin kuukausia.
Eropaperit on lähtenyt eteenpäin. Olen ihan tyytyväinen tällä hetkellä
mutta tunteet mitä tunnen vaimoani kohtaan ovat pelkästään negatiivisia.
Tunnen häntä kohtaan vaan inhoa ja vihaa. Ällöttää pikainen näkeminenkin.
Joka ikinen päivä muistuu mieleen nämä sen teot. Vieraat miehet, pettämiset,
valehtelut. Valheilla paikattiin valheita. Haluaisin ymmärtää häntä mutta en vaan
pysty. Haluaisin päästä vihantunteista yli/pois. Sitten voisi ajatella jopa uutta kumppania. Poikamme sanoi minulle että olisi ihan kiva jos löytäisit jonkun mukavan
naisen että hänkin tykkäisi jos olis sellanen mukava äitipuoli, kun toi oma äiti
on mikä on. Raakaa puhetta pojalta. Poika ei äitiään enää siedä ja äiti sanoi pojalle että turhaa vihoittelet hänelle että hän on vain isää loukannut ei muita. Tällä hetkellä arki sujuu muuten ihanhyvin ja lapset sanoi että
eihän sitä edes huomaa että äiti ei oo täällä, paitsi siitä että nykyään on siistimpää
ja pyykkikori tyhjä/pyykit pestynä. Oon yrittänyt toimia niin että lasten olisi hyvä
ja että tuntevat että he ovat kaikki kaikessa ja heistä välitetään. Toki on rankkaa
ollut koska olen ollut masentunut mutta silti töissä kulkenut normaalisti eikä
sairaslomapäiviä ole yli vuoden kipuilun aikana yhtäkään tullut. Ajattelin asian näin,
että jos olisin jäänyt sairaslomalle asioita hautomaan niin luultavasti ne vaan pahenisivat. Töissä tapaa ihmisiä ja ajatukset on muualla kun petetyksi tulemisen
tuskassa yms...
Mutta niin, palaan nykyhetkeen. On se mukavaa tämä elämä nyt kun ei kukaan ole
vaatimassa enää mitään. Saa kotosalla toimia ihan niinkuin itse tykkää. Itse en koe
että kotona olisin yhtään sen lujemmilla kuin ennen, päinvastoin. Tietenkin tulot
putosi kun joutuu yksin maksamaan kaiken. Välillä on taloudellisesti tiukilla mutta eiköhän tässä
pärjätä. Naapurit sanoi että mukava katsella kun yhdessä teet/touhuat muksujen kanssa ja ulkopuolinenkin sen näkee että teillä on kaikki ok vaikka äiti muuttikin pois, että hattua saa nostaa. Kyllä tollanen ulkopuolisen suusta kuultuna tuntuu tosi hyvältä.
Jäkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt tajuta erota ennemmin. Jo silloin kun vaimo ensimmäisen kerran kiinni jäi, mutta uskoin hänen satuilunsa ja sen että ei ikinä enää.
No näitäkin on turha miettiä. Tämän asumuseron alettua alkasin tuntemaan ällötystä vaimoa kohtaa. Hänen ystvänsä en halua koskaan enää olla. Lasten äiti hän tottakai on
ja tekemisissä joudutaan olemaan mutta muuten en välitä hänestä enää yhtään.
On se erikoista että ihminen joka on ollut rakas muuttuu ihan päinvastaiseksi. Rakkaus muuttuu Vihaksi. Helpompi olisi itseni olla kun saisi ällötystunteet pois mutta ehkä ne ajan myötä helpottuu, näin toivon.
Jaksamisia samassa suossa tarpoville🙂🌻

Moi Miekkonen.

Samassa veneessä ollaan ja tunteetkin on yllättäen samankaltaiset. Meillä vaimo muutti helmikuun lopulla pois kotoa. Alussa toivoin jotain ihmettä ja takaisin paluuta, mutta nyt alan jo pitämään yksin olosta. Tyttäremme on vuoroviikoin molempien luona ja tykkään touhuta hänen kanssa kaikkea kaksistaan. Viimeaikoina olen tuntenut kiukkua ja inhoa tuota toista kohtaan siitä kaikesta mitä hän teki. Muistaakseni siinä Fisherin jälleenrakennus kirjassa oli noista vihan tunteista hyvin sanottu. Ne ovat tarpeellisia, jotta toisesta pääsee ylitse, mutta pitää olla varovainen että niitä ei käytä tuhoisasti. Niin kauan kuin jätetty yrittää miellyttää jättäjää, jättäjä tuntee syyllisyyttä tästä. Kummankaan suhteet eivät pääse kehittymään. Luulen, että tunteet viilenee aikaa myöden ja jossain vaiheessa tuolla ei ole enää niin merkitystä. On parempi, että käsittelet suhteen loppuun ennen, kuin aloitat uutta suhdetta. Yleensä jos suhdetta ei käsittele loppuun, saattaa kantaa ongelmia uuteen suhteeseen.

Itse olen purkanut tuon kiukun lenkkipolulla. On ihanaa väsyttää itsensä lenkillä ja siellä ei oikeesti tartte ajatella mitään. Kirjassa neuvottiin kirjoittamaan kirje, johon voi kirjoittaa ne kaikki pahat ajatukset, mutta sitä ei saa lähettää. Voit esim polttaa sen. Toinen tapa on mennä syrjäiseen paikkaan ja huutaa se kaikki inho pois.

Toivotan jaksamista sinulle.

Hei,

Joo, on noita vihan tunteita ollut minullakin. Kuuluu kyllä kaiketi kuvioon ja hyväkin tunne. Itse olen yrittänyt ja yritän edelleen olla puhumatta lapsille negatiiviseen sävyyn toisesta vanhemmasta. Toivon, että ex-mieheni pyrkii tähän myös. Ja toivon myös, että en tule katkeraksi tai vatvo vihaa loppuelämääni. Vuosi -tai kaksi ovat lyhyitä aikoja pitkän avioliiton päättymisen jälkeen.

Ja vielä, on siinä ex-puolisossa ollut paljon hyvääkin. Miksi muuten olisin rakastanut häntä ja saanut ihanat lapset hänen kanssaan.

Joku sanoi joskus, että kun avioeron jälkeen ex-puoliso ei herätä vihan tai rakkauden tunteita, on ikäänkuin neutraali asia elämässä, on vihdoin päässyt avioerosta yli.

Näillä mennään.