...jaaa, että et ole vielä huomannut, kuinka väärin mies toimii?? Eihän tämä asia sinällään naurata yhtään, itkettäisi, jos en tietäisi, miltä sinusta tuntuu, siispä olen vain raivoisan vihainen. Vihainen sinulle ja itselleni, sillä tuon kaiken olen itse joskus läpikäynyt, siis vieraat naiset, oikein monikossa ja koska en paremmasta tiennyt, niin olisin jossakin elämäni vaiheessa ryöminyt tomussa ja rukoillut vaikka allahia, että kaikki pysyy kasassa!...ja vain oman ylpeyteni tähden, minusta ei ollut myöntämään itselleni, metsään mennään että hongikko raikaa, aitaa kaatuu ja kuuset huojuu!
Huono omatunto sitä miestä, osin juotattaa, tietää tekevänsä väärin sinua kohtaan ja ei sitä selvinpäin kestä edes ajatella. Hän on nyt kahden naisen puristuksessa ja se toinen on alkanut esittää toiveita, tai siis käskyjä, miten nyt pitäisi miehen toimia, että hänestä tulee tämän prinssi uljaan uusi ehtoisampi emäntä....mutta mehän tiedämme miehet...sillä vanhalla akallakin on hyvät puolensa, ei tarvitse enää vuosien koulutusta, se toimii, mutta ajatellaanpa sitä uutta, se pitää kouluttaa alusta asti, vaikka on seireenien lailla ihanasti kuiskutellut miehen korvaan, kuinka ihanaa meillä sitten on, kun se vanaha luuska talosta lähtee..alkaa uusi elämä! Alkaahan se, mutta me jo tiedämme, että sitä voi vaikka pääperkeleen kanssa viettää sunnuntaita, lomaa ja juhlaa, mutta entäs se arki, sitä on vaikea elää yhdessä tavallisen täyspäisen ihmisen kanssa ja se on opeteltava jokaisen kanssa erikseen, panee se raavaankin miehen hiukka ajattelemaan.
Tällä minä koetan sinulle sanoa, että kokoa voimasi, muuta se uusi talo kodiksesi, jatka elämääsi, sillä tuo mies ei todellakaan ole sinun arvoisesi, ei vaikka jalustalle nostettaisi. Puhu lapsille niinkuin asiat on, suoraan ja rehellisesti, samoiten jokaiselle joka asiasta jotain tietää haluaa. Tulet huomaamaan, että saat tukea.
Kaiken varalta, ota yhteyttä vaikka oikeusaputoimistoon, että sinä saat kaiken sinulle kuuluvan myös yhteisestä pesästä, nuo uudet "rouvat" tulee yleensä kalliimaksi kuin entiset...äläkä pane nimeäsi mihinkään omaisuuden osituspaperiin, ennenkä olet sen katsonut jonkun asiantuntijan kanssa.

Heippa
Kyllä minullekin tuli paha mieli kun luin sinun tarinaasi ja olen todella pahoillani
sinun puolesta.
Mutta elämän on jatkuttava ja eteenpäin on vaan mentävä ja eteen päin me vaan elämässä
mennään vaikka vastoinkäymisiä elämässä on niin otetaan vaan niistäkin opiksi.
Mulla on kanssa elämässä ollut kauheesti vaikeuksia ja olen niistä selvinnyt ( en kyllä itsekään tiedä oikein miten ) kaikille kelle minä olen tällä palstalla niin minun vastaukset
on paljolti koostunut elämän kokemuksesta.
Mulle kanssa avioliitto ja perhe on pyhäasia ja elämän tärkein asia jonka eteen jaksan tehdä töitä ja mielestäni miehesi on tehnyt sinulle todella törkeästi et tuota asiaa ei voi järellä selittää.
Mut toivottavastoi seuraava mitä kirjoitan niin ei loukkaa ei ole ainakaan tarkoitus.
Mut 92 vuonna meillä mökkiä ruvettiin rakentamaan niin sit kesällä paloi navetta sit syksyllä
ruvettiin uutta navettaa rakentamaan sit siihen tuli lomittaja auttamaan siinä se talvi hiljakseen
meni rakennellessa niin 93 entinen eukko rakastu lomittajaan ja keväällä / kesällä kun sain niiden kirjeet käsiini niin sanoin vaan että sinulla on 15 minuttia aikaa ottaa ne tavarat
mitkä otat mukaan ja vein exän lapsuuden kotia se oli sitten siinä eikä kyllä neuvoteltu vaikka olisi halunut tulla kotia takasi mut ei se mulle käynnyt oli viellä perjantai
lauantaina minä olin jo huvipaikoissa etsimässä itselleni uutta vaimoa ja nyt ollaan oltu yhdessä noin 17 vuotta ja todella onnellisia.
Aina kun minulla on ollut ongelmia niin etsin niistä positiiviset puolet kun ero tuli niin aattelin vaan että no etsin paremman vaimon itselleni enkä surrut exää tippaakaan kuin myös
navettapalo niin aattelin et saampahan uuden vaikka elämä ollut välillä sekasin niin
ei me pieniin asioihin sorruta.
nyt minulla menee elämässä todella hyvin ja nyt siinä sivussa minä autan vaikeuksissa olevia
ihmisiä.
Hyvä kun sinulla on tukihenkilö jolle voit puhua elämän iloja ja suruja sillä se todellakin auttaa
( ja tukihenkilöt osaa auttaa ) sillä ongelmien kanssa ei saa yksin murehtimaan silloin on sellaisessa oravan pyörässä että ei selviä.
Toivoisin kyllä sinulle että ottaisit yhteyttä seurakunnan perhetyöntekijään?? ne on niin upeita ammatti ihmisiä että osaavat auttaa.
Joo kyllä sinä selviät kun minäkin olen selvinnyt mut nyt sinua vaikeina hetkinä pitää auttaa
vaan elämässä eteepäin.
Joo kirjoita miten olet jaksanut???
Kaunista kesää sinulle.

kiitokset vastauksista helemi ja volvomies !!!
Kunpa näkisinkin asiat noin selvästi. tänään tapasin mieheni ja yritin puhua asioista jotka ovat auki ..vastauksiksi sain joko hiljaisuutta tai et miksi vittuilen ja syyllistän ja jankkasen asioista.. niin tämä minusta on nyt sit tullu hänen silmissään kun kysyn et aikooko jatkaa naisensa kanssa ja meistä ei enää puhuta vaan kaikki jätetään selvittämättä.ei halua puhua lasten asioista kuuntelee mitä sanon mut ei sano omaa kantaansa..kysyin et asioiosta pitää pystyä sopimaan minun kanssa ja et lapsi kaipaa edes puhelinsoittoa, lupasi parantaa tapansa, tällä hetkellä hän ajattelee et itsellään on hyvä olla.. täytyykö valehdella edelleen ??? olenko sen ansainnut???
tuli tänään taas paha olla, kuinka hänestä on tullut tuollainen.....tiedän toinen nainen vie miestä....
hän lupas auttaa talolla et se ois kunnossa sit mulle mut saa nähä pystyykö tulemaan,kysyinkin jos ei kiinnosta niin sanoo niin tiedän etsiä jonkun muun ...joudun jo muutenkin hoitamaan kaikki eroa koskevat asiat yksin, otin asianajajn kun tuntuu et en yksin jaksa ymmärtää kaikkea
en edes tiedä miksi miestäni tästä eteenpäin kutsun ???
poljen asioissa edes takas vieläkin vaik nyt olen luovuttanut taistelun yhteisestä elämästä, ei ole kiva tulla petetyksi ja jätetyksi ja jäädä ilman vastauksia....
mut kiitos tuesta ja tiedän jonain päivänä minä' olen minä

Heippa
Onko sinulla ystäviä / kavereita??? jolle voisit puhua iloja ja suruja sillä se
helpottaa elämää.
Yksin et nyt saa jäädä ongelmien kanssa sillä muuten olet äkkiä oravan pyörässä ja
siitä on sitten vaikea päästä pois.
Kirjoita kanssa tälle palstalle niin minä yritän sinua auttaa ja tukea.
Kuin myös kysy mitä vaan niin yritän neuvoa sinua.
Edetään vaan hiljakseen sillä tiedän sen että elämäsi järjestyy vaikka nyt on
vaikeaa viellä elämä voittaa.
Äläkä itseäsi syyllistä sillä minä en kyllä yhtään pettäjiä ymmärrä
ja yleensä noi hetken hurmiot ei kauvan kestä mut tekee monelle vaan tuhoa.
Joo kirjoita miten olet jaksanut niin vastaan sinulle
Kaunista kesää sinulle

Hei Enkeli.

Oli surullista luettavaa tarinasi.

Itse kestin pitkään puolisoni ulkopuolisia suhteita. Vuosia. Kestin, koska tiesin että ne johtuivat hänen henkisestä heikkoudestaan. Paskat mie siksi kestäny, taas yritän valehdella.... Kestin kun rakastin, tyhmä kun olin.
Hän on kuitenkin hyvä äiti yhteisille lapsillemme, ja uusi "isi" vaikuttaa olevan ihan ok...
Koskaan en pettänyt, "vaikka" mies olenkin.

Seksi ja ruoka on se, mitä hän jää minusta kaipaamaan, sanoi hän...
Paskaa elämää...

monikaan ei ymmärä mistä kaikesta joudun luopumaan..
perhe ja avioliitto olivat minulle kaikki kaikessa, jonka eteen yritin tehdä parhaani mukaan kaiken minkä osasin ja mikä oli kiitos siitä, se et mies etsi tai löysi nuoremman ja paremman...
olen niin yksin ja onneton,, olen menettänyt elämän uskoni ja naiseuteni.. mikä minä sitten olen kun olen eronnut nainen.. en mitään omissa silmissäni...
lapset ovat ainut asia jotka pitävät minut jotenkin elämän kirjoissa....tiedän et kyse on vain ihmissuhteista ei sen pahemmasta mut minun maailmani on romahtanut totaalisesti---antakaa minulle anteeksi ne joilla menee huonommin ja annan tukeni kaikille joilla on vaikeaa,, tiedän et kuhan jaksan taas tän päivän ja huomenna on taas uus päivä..

Heippa
Voi kun kirjoituksestasi huokuu tuska ja pahaolo mut sen tiedän että kyllä se
elämä siitä järjestyy.
Mut vaikeuksista huolimatta elämän on jatkuttava ja kyllä se jatkuukin
Niinkuin sanoin niin minä en kyllä oikein ymmärrä pettäjiä ja joskus olisi kiva tietää mitä'
niiden päässä liikkuu mut elämä on joskus raadollista.
Kun sanoit että olet yksinäinen??
Niin onko sinulla ketään ystäviä / kavereita joille voisit kertoa iloja ja suruja???
se nimittäin helpoittas elämää
Mut jos ei ole niin mene nettiin ja googleen laita hakusanaksi tukihenkilö niin sieltä saat apua ja tukea niin et tarvitse jäädä ongelmien kanssa yksin ja
nimenomaan nyt et saa jäädä yksin!!!
Kuin myös laita hakusanaksi perheasiain neuvottelu keskus sieltä saat upeaa ammatti
apua ja tutustu ehdottomasti noihin sivuihin.
Joo älä missään nimessä itseäsi syytä ei sinun ole syy mut elämä vaan menee joskus ihmeellisesti.
Kuin myös ei naiseullisuutesi mihinkään häviä ja se kyllä sieltä löytyy mut nyt sinulla on
elämässi tietty kriisi.
Elämän uskoa ei saa menettää ja nimeenomaan ota heti yhteyttä noihin osoitteisiin mitä
minä laitoin.
Asutkos maalla vai kaupungissa???
oletko omassa vai vieraantyössä????
Kyllä sinulla on viellä kivinen tie kuljettavanan sit edessä on se ero juditiikka ja ositukset
jne mut niistäkin selviää.
Kirjoita miten olet jaksanut.
Kaunista kesää sinulle

niin, huomenna on taas päivä uus ja uusi tilaisuus...tehdä huomisen päätöksiä.
Sanoppa minulle, olisitko mieluummin ollut kuin mitään ei olisikaan tapahtunut, katsonut miehen kulkemista toisen naisen luona, vain sen takia että olisit saanut kulissit pidettyä pystyssä ja julkisivun kirkkaana??
Minä olen naulannut kulisseja, kutoslankusta, kymppituuman nauloilla ja nekin kaatui!

Sinä saat tuntea surua, vihaa, katkeruutta ja epätoivoa, mutta älä jää siihen tuleen makaamaan ja piehtaroimaan itsesäälissä, sillä siihen jäät kuin Lootin vaimo.
Sinulla on paljon elämätöntä elämää edessäsi, sinulla on kaikki maailman mahdollisuudet tehdä vaikka mitä, vain taivas on kattona!
Se tuntuu hirveältä, minä tiedän...mutta tuhkasta nousee elektra. Sinäkin löydät uuden elämän.
Mies on oman tiensä valinnut, älä jää risteykseen seisomaan, kulje omaa tietäsi pystypäin.

olen paljon miettinyt eroa , et miksi... mies on kertonut vähän, menee tunnepuolen asioista puhuttaessa mykäksi,ei vastaa ..ainut minkä on viestillä vastannut kysyessäni et mikä minussa ei riittänyt ? niin vastaus oli ettei minussa mitään vikaa ole...
miksei voi reilusti puhua missä mennään,,,jo yhteisten lastenkin takia..
en olis halunnut pitää kulisseja yllä, olisin toivonut et hän olisi arvostanut mitä meillä on ollut huomannut mitä kaikkea koti ja perhe oikeasti on, näillä asioilla ei ollut painoa kun pettäjän tielle lähti.
rakastan häntä vieläkin vaik hän on ollut minua kohtaan paskiainen kun on elänyt kaksoiselämää, ei ollut hetken mieliteko vaan tarkoin harkittu..
olen haavoitettu syvästi,itsetuntoni on minimissä, joten täällä räpiköidään
on minulla muutama ystävä joille olen puhunut ,itkenyt ja puhunut,jälkeenpäin minulla on paha olla kun aiheutan muille tuskaa, onneksi on nämä muutamat olisin varmaan jo ihan loppu ilman heitä
ja onhan minulla täällä tukihenkilö joka auttaa paljon...
miksei asioista voi puhua suoraan niinkuin ne on jos ajattelee et yhteiseloa yli 25 vuotta niin enkö ansaitse kuulla totuutta???
kaipaan kokonaista perhettä ympärilleni olen elänyt ja hengittänyt siihen niin kauan, tuntuu niin tyhjältä olla tällä hetkellä pienimmän kanssa kahdestaan...

Voi miten kuulostaa tutulta. 25 vuotta avioliitttoa takana, neljä yhteistä lasta, ja mies haluaa pois, mitä nopeammin, sen parempi. Toista naista ei kuvioissa ole, siinä mun tilanne eroaa sun tilanteesta, mutta mun kanssa on vaan niin paha olla ettei enää katso pystyvänsä siihen.

Ymmärrän itsekin, että ero on väistämätön, koska jos en ole ollut hänelle oikea puoliso, niin ei hänkään minulle - loputtomat itkut olen itkenyt kun toinen on jättänyt mut henkisesti yksin vuosien mittaan. Mutta vaikeaa on hyväksyä sitä että toinen ykskaks muuttuu kylmäksi ja vihamieliseksi, syyttää mua kaikesta, sanoo jopa alkavansa paremmaksi isäksi kun pääsee musta eroon! Toivoisin niin että me voitaisiin yhdessä laittaa piste tälle meidän pitkälle historialle, ja ystävinä jatkaa lasten vanhempina rinnakkain.

Luopuminen on niin kauhean vaikeaa! Sen lisäksi että joutuu luopumaan ihmisestä jota oikeasti rakastaa edelleen, joutuu luopumaan yhteisestä kodista, yhdessä rakennetusta ja hoivatusta puutarhasta, yhteisistä perhejuhlista, yhteisestä isovanhemmuudesta, kesälomista, viikonlopuista, yhteisistä eläkepäivistä, sen ihmisen ystävyydestä jonka kanssa on jakanut elämästään yli puolet.

Lohdutan sinua ja itseäni toistamalla sen mitä lukemattomat ihmiset sanoo: Tästä selviää kyllä. Joka päivä aikaa kuluu ja pystyy ottamaan etäisyyttä tähän tuskaiseen aikaan. Tiedän että joillakin entisillä aviopareilla välit ovat jopa paremmat kuin ennen eroa, ja toivon sydämestäni että me kuuluisimme tähän joukkoon.

Nyt on pakko vaan ottaa oma elämänsä hallintaan ja opetella taas tuntemaan itsensä ja sen, mitä omalta elämältään tarvitsee. Se ei ole helppoa kun on elänyt pariskunnan puolikkaana vuosikymmenet. Mutta se onnistuu kyllä, uskotaanhan näin!