Avioerohakemuksen harkinta-aikana katumapäälle.
Eli ollaan miehen kanssa otettu sormukset pois tasan 3 viikkoa sitten, viimevikon torstaina lähetin avioerohakemuksen ja nyt tuntuu että haluanko erota ollenkaan enään, ollaan 7v oltu yhdessä ja kohta olis tullut 3v naimisissa oloa. Mies on idiootti, tuntu että hän mielummin viettää aikaa xboxin kimpussa kuin olisi minun ja 3 lapsen kanssa, hän ei viitsinyt edes nähdä vaivaa siinä että olisi hankkinu lapsille hoitopaikkaa mummolasta että oltaisiin voitu viettää kaksin keskistä aikaa (jota meillä ei ole koskaan), vaan laittoi mut kyselemään, nyöskin hänen äidiltään.. Muutenkin haluaisin tehdä perheen kanssa yhdessä jotakin mut tuntui ettei mies halua, ehdotin mökille lähtöä nyt keväällä kun hänellä on pitämättä loput 6 viikkoa isyysvapaasta, mutta sanoi syyksi että sitten kun ilmat lämpenee… Moni on yrittänyt puhua järkeä hänelle ja itsekin olen kertonut tunteista jos on mulla ollut huono olla, mies on muuttunut 2 viikoksi ihanaks ihmiseks mutta sen jälkeen sama jatkuu… Mitä nyt oikeasti teen kun oli hyviäkin aikoja meidän yhdessäolon aikana, tuntuu etten vaan osaa päästää irti vaikka mies olis kuinka ilkeä tahansa..
Niin ja unohtu lisätä että me asutaan saman katon alla kun en ole löytänyt asuntoa mulle ja lapsillemme, mies sanoi viimeviikon sunnuntaina tekstiviestillä kun olin tapaamassa kaveriani että hänellä on ikävä mua ja että rakastaa mua todella paljon vieläkin.
Juuri sitä varten on harkinta-aika, että silloin harkitaan eroa. Ei tarvitse tehdä yhtään mitään, vaan katsoa, miten tunteet ja muut asiat muuttuvat tuon harkinta-ajan aikana. Aikaa on yksi vuosi. Mutta älä mene halpaan, eli vanhaan tuttuun ja turvalliseen. Tiedät mitä saat, joko hyväksyt sen, tai sitten eroat ja annat mahdollisuuden parempaan.
Auttaisiko, jos menisitte keskustelemaan yhdessä jonnekin ammattilaisen pakeille?
Voisikohan tämä harkinta-aika toimia miehellesi herätyksenä siihen, että jonkin on ihan oikeasti muututtava? Oletteko keskustelleet siitä, miten teidän pitäisi kehittää suhdettanne jotta voisitte vielä jatkaa yhdessä?
Tsemppiä! 🙂🌻
Sen takia on olemassa harkinta-aika, jotta voi pohtia suhdettaan. On varmasti pelottavaa ajatella tulevaa, kun joutuu jättämään kaiken tutun taakseen. Ja toisaalta haluaisi lapsilla säilyvän molemmat vanhemmat saman katon alla. Itselläni on helmikuussa alkanut harkinta-aika ja kyllä kaipaan puolisoani vierelle. En toisaalta halua niitä ongelmia mitä hänen pettäminen ja jättäminen toi tullessaan. Pärjään mielestäni kohtalaisesti jo yksin ja viikko 4 vuotiaan kanssa menee loistavaksi. Ja silti tuo kaipuu hiipii takaisin. Olin eron alla sitä mieltä, että kriisi olisi mahdollisuus parempaan liittoon, mutta siihen tarvitaan molenpia. Tuolloin ei puolisolta löytynyt tahtoa, vaan oli houkuttus oli liias iso tuota ihastusta kohti. Ymmärrän, että hän on nyt rakentanut oman kodin ja asuu jo siinä, joten takaisin tulemiseen on jo aika iso kynnys.
Neuvoni olisi, puhuminen. Puhukaa toisillenne ja selvittäkää mitä oikein haluatte. Varatkaa perheneuvolaan aika. Erilleen muuttaminen ei välttämättä tarvitse tarkoittaa eroa, mutta tuolloin molempien pitää tehdä töitä. Toivottavasti keskustelu aukaisisi miehesi silmät, jotta näkisi mitä on menettämässä ja kuinka isoilla panoksilla pelaa.
Toivotan jaksamista sinne.