Ehdimme olla naimisissa vajaa kaksi vuotta ulkomailta kotoisin olevan mieheni kanssa, tai olemme edelleen naimisissa mutta en nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin laittaa eilen käräjäoikeuteen postissa avioerohakemuksen. Vaikka itse hänet ulos heitin, niin nyt vasta käsitän asian todellisuuden. On niin tyhjä olo ja kamala ikävä.. Miten tälläisestä pääsee yli? En ole syönytkään moneen viikkoon kunnolla oikein mitään enkä pahemmin nukkunut, hyvin levotonta on uni. En jaksa tässä selostaa miksi hain eroa mutta kuitenkin kertokaa te jotka olette eron kokeneet että miten pääsee yli varsinkin kun olen erittäin mustasukkainen, enkä voi olla miettimättä että jos hän jo heti löysi uuden. En jaksa enää tätä miettimistä ja vatvomista! Niin ja muuten iältäni olen 27v (täytän kohta 28v) Pyydän, kertokaa jotka olette avioeron kokeneet että miten olette päässeet yli? Senverran jaksan nyt tähän kertoa että mieheni valehteli loppuajasta paljon ja lähes asui samanmaalaisen ystävänsä ja tämän Virolaisen vaimon luona toisessa kaupungissa. Eli työ ja ystävät menivät vaimon edelle.. En voi ymmärtää, miten toinen voi lakata rakastamasta yhtäkkiä? Mihin se rakkaus häviää?😭😞
Oletko varma, että se oli rakkautta? Vanha sanonta sanoo, ettei rakkaus koskaan häviä, kohteet vain vaihtuvat.
Hän on voinut löytää uuden, niin voit tehdä sinäkin, kun annat itsellesi mahdollisuuden, kiirettä ei ole.
Mustasukkaisuus on paha tauti ja sitä olisi hyvä koettaa hillitä, sillä sekin tuhoaa.
Avioerosta pääsee yli pikku hiljaa ja sitä kautta, että saa itselleen uusia eron jälkeisiä kokemuksia. Nuo kokemukset tuntuvat ihan omilta eivätkä ne kuulu enää entisen puolison elämään. Olitte naimisissa kaksi vuotta, tunsittekohan sitä ennen monta vuotta. Jos ette tunteneet kauan sitä ennen, niin suhteenne jäi melko lyhyeksi. Kenties menitte naimisiin pohtimatta perusteellisesti sitä, onko suhteenne tarpeeksi kypsä avioliittoon ja olivatko arvonne ja periaatteenne tarpeeksi samantyyppisiä. Rakkauden ensihuuma on ehkä nyt mennyt ohi ja todellisuus paljastunut. Parempi näiin aikaisin on lopettaa avioliitto kuin kärsiä vuosia ja lopettaa liitto vasta myöhemmin.
Erosurua ei voi nopeuttaa, vaikka haluaisi, jos ei sitten löydä uutta suhdetta ja lohduttaudu siihen erosurussaan. Yksin on tietysti ikävämpi surra kuin uuden kumppanin kanssa. Toisaalta yksin saa surra niin paljon kuin on tarvetta eikä tarvitse kuunnella mahdollisia uuden kumppanin kommentteja jatkuvasta suremisesta. Ikäviä erotunteita pitää tuntea, jotta ne joskus loppuisivatkin. Erosuruun voi mennä vuosia ja itku voi tulla yllättävässä tilanteessa ja paikassa. Erosurun määrä ja aste voi riippua siitä, onko eron jälkeen tekemisissä entisen puolison kanssa vai ei.
Minulla ei ole kokemusta siitä, että miltä tuntuu heti eron jälkeen se, kun ex-puolisolla on joku toinen. Aavistan, että kauhealta. Kai siinä tilanteessa pitää ajatella, että ex-puolisolla on nyt oma elämä ja siihen voi hyvinkin kuulua uusi kumppani. Eka eroni jälkeen olin helpottunut, kun exäni meni kihloihin parin vuoden kuluttua erostamme, sillä tunsin syyllisyyttä erosta, koska halusin itse erota.