Traagista, että kirjoitan tätä tänään, avioliittomme 2-vuotishääpäivänä. Olemme olleet yhdessä neljä vuotta, joista 2 naimisissa. Erikoisen tilanteesta tekee se, että vasta viimeiset puoli vuotta olemme asuneet täyspäiväisesti saman katon alla ja samassa maassa.

Muutin Suomesta mieheni luo toiseen Euroopan maahan puoli vuotta sitten. Kuitenkin jo viime kesästä lähtien olen miettinyt, tuliko tehtyä virhe, kun menimme niin nopeasti ja niin nuoren naimisiin (olen nyt 27-vuotias). Pistin tunteet etäisyyden piikkiin ja uskottelin itselleni että kaikki tulee olemaan hyvin, sitten kun vihdoin pääsemme aloittamaan elämämme yhdessä. Toisin kävi ja nyt harkitsen vakavasti eroa.

Suurin ongelmani tässä suhteessa on seksin puute. Seksiä on alunperinkin ollut vähemmän, mitä itse haluaisin ja se on vain vähentynyt koko ajan (puolen vuoden aikana olemme touhunneet ehkä 3-4 kertaa). En voi syyttää pelkästään miestäni, sillä en itsekään enää tee aloitteita. Aina tuntuu olevan jotain parempaa tekemistä, enkä vain yksinkertaisesti koe himoa puolisoani kohtaan. Koskaan välillämme ei ollut leiskuvaa liekkiä ja nyt mietin, että sen olisi pitänyt kertoa, ettemme ole sopivat toisillemme. Olen kertonut miehelle, että kaipaan enemmän seksiä ja että se olisi luonnollista. Hänen vastauksensa on, ettei sitä voi pakottaa. No se on totta, enkä haluakaan pakottaa, vaan haluan, että se tulee luonnostaan. Tuntuu, kuin asuisin hyvän ystävän kanssa, en rakastajan. Arki sujuu ihan hyvin, mutta siihen se jääkin. En odota, että monien vuosien yhdessäolon jälkeen seksi olisi tajunnanräjäyttävää, mutta jos se ei ollut sitä edes suhteen alussa, niin mitä se on 10 vuoden päästä? Hulluksihan tässä tulee…

Tähän liittyy muitakin asioita, mutta ettei tästä nyt tulisi ihan monisivuista romaania, niin keskityn nyt vain pääongelmaan, eli seksiin.