Hei,

Otsikossa onkin tiivistettynä viimeisen parin vuoden ahdistuksen syyt. Haluan jakaa kokemukseni, kuinka nurinkurin ja solmuun asiat voivat mennä ja ehkä myös toivon, että jollakulla olisi joku vinkki tai vastaava kokemus.

Aika tarkasti kaksi vuotta sitten päädyimme eroon ex-mieheni kanssa, minun tahdostani kylläkin. Olimme olleet lähes 15vuotta yhdessä ja yhteisiä lapsia meillä on kolme. Lapset ovat nyt jo 14v.,11v. ja 10v. Suurimmat syyt eroon olivat minun uupumiseni meidän puolisoiden eriarvoisuuteen parisuhteessa ja itse parisuhteen puuttuminen.

Muutin ex-mieheni pyynnöstä pois yhteisestä kodistamme ja yritin toimia mahdollisimman hyvin hänen mielikseen, jotta ero saataiiin hoidettua sovussa. Harkinta-aika sujui hyvin, pystyimme sopimaan lasten asioista, tehtiin paperit lastenvalvojalla; lapset asuivat vuoroviikoin luonamme ja elatusmaksuja ei tuon vuoksi tarvittu. Sain lapsilisään yksinhuoltajakorotuksen ja lupasin huolehtia sen turvin lasten kustannuksista, kiinteät menot kuten vakuutukset ja harrastusmaksut meidän piti hoitaa puoliksi.

Ongelmat alkoivat harkinta-ajan päätyttyä. Ex jätti yhteisomistuksessa olevan asunnon lainanlyhennykset maksamatta. Neuvottelin pankin kanssa uuden lainanlyhennysvapaan ja ex kirjoitti nimet paperiin. Tuon lyhenysvapaan aikana pääsimme sopuun osituksesta; ex halusi jäädä omakotitaloomme ja lunastaa sen minulta. Pankin kanssa asia oli neuvoteltu ja kaikki oli kunnossa. Vuosi pois muutostani saimme ositussopimuksen tehtyä. Enää puuttui 17 00€ tasinko, jonka jälkeen kuvittelin asian olevan hoidossa. Oi voi kuinka väärässä olinkaan.
Pian ositussopimuksen allekirjoituksen jälkeen sain ulosottovirastosta kirjeen, että ex-puolisoni osuus kiinteistöstä on pantattu. Näitä ulosottoasioita selviteltiin puoli vuotta. Ex-mieheni oli täysin passiivinen. Soittelin pankkiin ja verottajalle sekä ulosottovirastoon asioita selvittääkseni ja todetakseni aina törmääväni seinään. Eihän aikuisen ihmisen puolesta voi asioita hoitaa.

Viime keväänä pankki sitten totesi, ettei voi myöntää lainaa ex-miehelleni enää samoilla ehdoilla. Ositussopimusta ei siis saataisi lainvoimaiseksi vaikka ex saisikin ulosottovelkansa hoidettua. Olin yhteydessä oikeuaputoimistoon, jossa päädyimme tekemään vaateen ex-miehelleni tasingon maksamiseksi. Samaan aikaan ex-mieheni luota olivat vedet poikki maksamattomien vesilaskujen vuoksi ja päädyin tekemään hänestä sosiaalihuoltolain mukaisen palvelutarpeenarvio-pyynnön.

Nyt puoli vuotta myöhemmin kukaan viranomaistaho ei ole tavoittanut ex-miestäni. Kesäkuun alussa lapset puhuivat ettei isän luona ole sähköjä. Viikkoa myöhemmin isänsä puhelinliittymä suljettiin. Ex-mieheni käy töissä ja ansaitsee jopa paremmin kuin minä, mutta on nyt heittäytynyt aivan passiiviseksi joka taholla. Tilanne eskalotui heinäkuun alussa poikki olevan sähkön vuoksi niin että lapsemme ovat heinäkuun alusta asti asuneet luonani täysipäiväisesti sosiaaliviranomaisen kehotuksesta. Lasten isä ei ole lapsiaan tavannut heinäkuun alun jälkeen kuin satunnaisesti harrastuksissa. Minun kanssani ex-mieheni ei ole ollut missään tekemisissä sitten huhtikuun alun (ei vastaa puhelimeen, sähköpostiin, tekstiviestiin tai whatsapp-viesteihin), lasten kanssa pitää yhteyttä satunnaisesti whatsappilla. Uusimpana villityksenä ex-mieheni on lopettanut asuntolainan lyhennyksen kokonaan ja maksan tällä hetkellä oman vuokra-asuntoni lisäksi yhteisen asuntomme lainaa turvatakseni omat luottotietoni. Koska olen saanut oikeudesta jo yksipuolisen tuomion tasingon maksamisesta, ei pankki tee maksamattomille erille mitään vaan ex pääsee niistä kuin koira veräjästä. Odotan vain lainvoimaista versiota tuomiosta, jotta saan asian eteenpäin. Oma taloudellinen tilanteeni on todella tiukka. Omakotitalomme on edelleen ilman sähköjä, joten pelkään myös ex-mieheni tuhoavan yhteisen omaisuutemme arvottomaksi toiminnallaan. Syksy on jo hyvässä vauhdissa, kylmää ja kosteaa. Tuhoja tulee varmasti ilman sähköä ja kuinka kauan tilanne jatkuukaan ennen kuin ulosootovirasto saa asunnon myytyä.
Keväällä lastenvalvoja yritti sovinnollisesti sopia lasten huoltajuudesta exäni kanssa, mutta häntä ei tavoitettu, eikä hän koskaan saapunut sovittuihin tapaamisiin, myöskään kotikäynnit eivät toteutuneet.
Olen hakenut oikeuden kautta lasten yksinhuoltajuutta ja elatusmaksuja. Nämä on haastemiehen tiedoksiannettavana. Valitusaika yksipuolisesta tuomiosta tasingon maksamiseksi tuli juuri eilen täyteen. Kunhan saan viralliset asiakirjat, toimitan ne ulosottovirastoon ja vaadin taloa myytäväksi ulosttomiehen toimesta.

Tämän kaiken keskellä isäni sairastaa parantumatonta syöpää ja elinaikaa ei ole kuin korkeintaa pari vuotta jos oikein hyvin käy.

Olin koko kesän aluksi unettomuuden ja sen jälkeen masennuksen vuoksi sairauslomalla. Tällä hetkellä lyhennän työviikkoani vuosilomapäivillä, jotta en kärsisi taloudellisesti enempää. Työkykyni on kuitenkin vain pieni osa sitä mitä se on ollut ennen. Taloudellisen ahdinkoni vuoksi en kuitenkaan voi jäädä osasairauspäivärahalle tai sairauslomalle.

Tunteiden kirjo jää näkymättömiin tekstin keskellä, mutta olen äärettömän vihainen, raivoissani, surullinen, katkera ja pettynyt. Elämässä on yhä paljon hyvää ja arki lasten kanssa sujuu hienosti, mutta on tämä ollut heille hirvittävä paikka ja olen itse aivan loppu tähän tilanteeseen. On vaikea nähdä tälle kaikelle loppua. Aina kun ehdin sanoa, ettei asiat enää tästä hullummaksi tai huonommaksi muutu niin uusi yllätys on odottamassa nurkan takana. Viimeksi eilen tuli kirje ulosottovirastosta, uutta pottia on taas kerrytetty.
Välillä on myös suuri huoli ex-miehestäni. Enemmänkin sitä kautta mitä tämä tekee lapsille kun isä pilaa elämänsä.

Voiko näin edes tapahtua?