Kymmenen vuoden avioliitto on nyt päättymässä ja ensimmäistä vaihetta haetaan.

Tiedän, että eron syy olen minä. Minä ja äärimmäisen hankala käytökseni, jota en ole osannut yrityksestäni huolimatta muuttaa. Hankaloitan toisen elämää kohtuuttomasti ja aiheutan pahaa mieltä.
Ajoittain on aikaisemminkin ollut olo, että helpompi luovuttaa ja päästää toinen vain menemään. Hän on jaksanut antaa anteeksi, ollut mahtava puoliso koko liiton. Nyt päätös tuli häneltä, anteeksiannot ovat loppu.

Toisaalta olen helpottunut.

Ero on toki äärimmäisen vaikea, mutta kertokaa. Pääseekö tästä syyllisyyden tunteesta eroon? Syyllisyydestä, että olen pilannut kymmenen vuotta toisen elämästä ja syyllisyydestä, että liitto loppuu ja aiheutan mullistuksen hänenkin elämässään vain koska en pysty omaa käytöstäni muuttamaan.

Helpottaako olo koskaan?