Hei!

Kirjoitan nyt ekaa kertaa, kun olen oikeastikin eka kertaa hukassa tässä parisuhteessa. Ja pahoittelen etukäteen pitkää viestiä, mutta minun pitää saada ”suoltaa” tämä ulos.

Olen 20 vuotta naimisissa ollut, periaatteessa onnellinen aviovaimo. Nyt kuitenkin tarvitsen ulkopuolisen näkemystä asiaan, joka painaa minua raskaasti, ja mieheni kuittaa sen vetoamalla salassapitovelvollisuuteen ja hänen rooliinsa auttajana.

Mieheni joutuu työnsä puolesta kuuntelemaan toisten huolia ja toimimaan ”sielunhoitajana”, ja hän on myös tukena ja kolmantena osapuolena, kun parisuhteissa on kriisejä. Nyt kuitenkin olen viime viikkoina huomannut, miten hän aina puhuu eräästä naisesta, kutsun häntä tässä nyt vaikka Marjaksi: Marja kertoi sitä, Marja kirjoitti tätä. Tämä Marja käy hänen kanssaan samassa sählyporukassa. Samoihin aikoihin olen huomannut, että mieheni lähettelee tekstiviestejä enemmän kuin ennen (hän ei yleensä tykkää kirjoittaa pitkiä viestejä), ja hän käy vähän väliä kotonakin tarkistamassa työsähköpostinsa (jota hän ei ennen tehnyt). Nyt sitten hän maanantaina jäi illalla kirjoittamaan viestiä hymy huulilla, kun menin nukkumaan. Aamulla, kun aloin töihin (olen tietokona-alan ammattilainen ja teen töitä etänä kotoa), huomasin että hän oli käynyt myös käynyt katselemassa kaikenlaisia ”kuvia” netissä, joka yleensä kertoo hänen ”levottomasta” olostaan. Tästä en ole aiemmin häntä tuominnut, sillä hänellä on enemmän tarpeita kuin minulla.

Meillä on ollut loistava suhde, täysin avoin, rakastava ja seksikin on vuosi vuodelta parempaa, joten ei ole missään vaiheessa ollut syytä mihinkään tällaiseen pohtimiseen. Heitin hänelle sitten aamulla, että taitaa se Marja pyöriä aika lailla sun päässäsi, kun pitää ”tyhjentää aivotkin” sen päätteeksi kun on hänen kanssaan vaihtanut sähköposteja. Mieheni väitti, ettei siinä ole ”mitään sellaista”, mutta kun kerroin mitä olin havainnoinut viikkojen varrella, ja varsinkin kun näin, että ko. Marja on 25 v. hoikka, ruskeasilmäinen tumma nainen (jonka tiedän olevan mieheni makuun oleva nainen, ja itse olen kaikkea muuta!), niin hän sanoi, että olemme vain ystäviä. Mä totesin huvittuneena, että ”kyllä sun päässä taitaa pyöriä muutakin kuin ystävyyttä”, niin hän kielsi sen ja sanoi sen olevan arkista läppää ja kevyttä flirttailua, jota hän pitää monen naisen kanssa. Sanoin, etten missään vaiheessa epäillytkään, että Marja olisi häneen ihastunut (hänellä on sellainen unelmavävyn näköinen mies ja mieheni taas on keski-ikäinen, kaljuuntuva, mahakas, mutta kieltämättä charmikas mies), vaan että tämä Marja pyörii mieheni päässä. No hän lähti töihin, enkä itse ajatellut asiaa sen enempää, kunnes hän soitti, että oli lähettänyt viestin Marjalle ettei halua jatkaa heidän viestittelyä, sillä rakastaa minua eikä halua, että tämä painaa minua. Sanoin, että ”tyhmäkö olet, ei tämä minua paina, eikä varmasti Marja tajunnut mitä päässäsi liikkuu!” No hänkin totesi ehkä mokanneensa, ja mä sanoin, että hän kiinnittää liikaa asiaan huomiota, kun on itse ihastunut Marjaan. Kun hän tuli kotiin töistä, hän kertoi, että hänen on pakko nyt tavata Marjaa, kun se itkee puhelimessa, ettei ole tarkoittanut mitään, ja ei ymmärrä mitä pahaa heidän ystävyydessään on. He sopisivat, että mieheni menee hänen luokseen kun hänen lapsensa ovat päiväunilla, ja keskustelevat. Mieheni oli heillä kaksi tuntia ”kahvilla” ja kertoi illalla, että nyt hänellä on hyvä mieli eikä asia paina häntä enää ja voimme unohtaa sen. Samalla hänen oli tarve kertoa, että itse asiassa erään kerran, kun hän oli erään porukan kanssa pikkujouluissa, hän oli pyytänyt Marjan tulemaan sinne tanssiravintolaan, kun tämä oli valittanut, että hänellä ei vielä ole sellaisia kavereita kenen kanssa lähteä ravintolaan, kun ovat vasta muuttaneet paikkakunnalle. Mieheni kertoi tanssittaneen häntä ja selosti ”oudon tarkkaan” miten oli pitänyt lantiosta kiinni, että ”tiesi rajansa”. Samoin he olivat kulkeneet autolle käsikynkkää, kun ”Marjaa oli pelottanut kaduilla ollut meno”. Tämän kaiken mieheni kertoi nyt, kun kaiken piti olla unohtunut eikä silloin pari viikkoa sitten kun olivat olleet ravintolassa. Mutta uskon kyllä miestäni, kun hän sanoo, että mitään fyysistä ei ole tapahtunut, sillä tämä Marja ei todellakaan ole kiinnostunut miehestäni, hänessä vain asuu pieni vamppi.

Mieheni on erittäin sosiaalinen, ja naiset pitävät hänestä ja hän on usein tanssittanut muita naisia, vaikka en itse ole edes paikalla, mutta tämä ei ole koskaan vaivannut minua, sillä hän kertoo niistä tullessaan kotiin. Ja hän on myös ”naistenmies” siinä mielessä, että hänen on helppo flirttailla ja imarrella naisia. Nyt kuitenkin vaistoni kertoo muuta. Vaikka mieheni oli siis ”hyvällä mielellä ja sujut asian kanssa”, Marja lähetti hänelle viestejä tiistaina marttyyrin oloisena (tämä on minun tulkintani, mieheni kertoi, että ”nyt se ei sitten uskalla ollenkaan kirjoittaa mulle, kun pelkää, että ei saisi kirjoittaa”).
Olimme tässä lastemme koululla tilaisuudessa, jossa Marjakin oli. Huomasin, että Marja tarkkaili meitä koko ajan ja he vaihtoivat mieheni kanssa katseita ja hymyilivät toisilleen. Illalla Marja taas lähetti tekstarin ja mieheni kertoi, että Marja pyytää häntä kirjoittamaan hänelle s-postia. Kerroin, että sitähän se juuri haluaa, sinun huomiotasi, ja parhaiten pääset eroon olematta vastaamatta. Mutta mieheni sanoi, että ei hän voi loukata sitä, sillä heillä on myös ollut ”sielunhoidollisia” keskusteluja. Koko ajan kun olen pyytänyt miestäni kertomaan, että minkäsävyisiä heidän keskustelut ovat, jotta voisin tulkita onko niissä ”jotain muuta”, niin mieheni sanoo, että hän ei voi kertoa niistä mitään sillä hänellä on salassapitovelvollisuus. Hän sanoo, että hän on tarkkaan pitänyt huolta, että ei kirjoita mitään sellaista mitä voisi käyttää hyväksi, ja paljastaisi jotain hänestä. Sen sijaan hän ei suostu kertomaan mitään minkä sävyisiä kirjeet on tai vastaavaa, kun ”hän ei voi näyttää työsähköpostejaan”.

Tänään he olivat pelaamassa ja eikä siinä mitään. Kuitenkin mieheni ollessa saunassa hänelle tuli tekstiviesti. Kysyin keneltä se on ja hän totesi sen olevan Marjalta, joka pyytää häntä kirjoittamaan hänelle s-postia (ei siis kuulemma itse kirjoita mitään asiaa, vaan viesti on ”kirjoita mulle”). Esitin toivomuksen miehelleni, ettei hän vastaisi. Hän sanoi kunnioittavansa minua, ja haluavansa eroon tästä Marjasta (jonka käyttäytyminen nyt sitten alkoi jo ärsyttämään häntä). Kuitenkin siinä istuessamme iltaa näin, että ajatus vaivaa häntä koko ajan ja Marja pyörii mielessä. Hän sanoi, että voisi nyt kolmannen kerran pistää poikki ja kirjoittaa, että lopeta se viestien lähettely. Mutta sanoin, että sitä se miesten huomiota kaipaava nuori nainen nimenomaan haluaa, että vastaat ja osoitat mielenkiintoa häneen, ja että parhaiten tuollaisesta pääsisi eroon olisi esittämällä välinpitämätöntä. Miehelläni oli kuitenkin vaikea hyväksyä asia, ja puimme asiaa sitten edestakaisin, kunnes sanoin, että tämä oikeastaan on epäreilua, että mun pitää ottaa kantaa asiaan ja lohduttaa häntä asiassa, johon hän on aivan itse nuoren naisen hurmiossa ajautunut.

Asia nyt vaivaa minua, sillä olen keski-ikäinen, kuluneen näköinen suomalaisraaminen nainen, jolla on huono itsetunto, eikä mieltäni yhtään huojenna mieheni väitteet siitä, että hän rakastaa minua, kun on samana päivänä myöntänyt, että on joskus ohimennen kertonut Marjalle hänellä ”olevan uskomattoman kauniit silmät” ym. kehuja. Nämä kaikki eivät kuulosta pelkältä ystävien jutuilta… Kun sitten ”vaadin”, että haluan jotain todisteita siitä millaista tämä YSTÄVYYS (jota mieheni nyt joka lauseessa painotti) oikein oli, että eikö hän voisi jonkun viestin näyttää tai jotain kertoa heidän keskustelujensa tasosta, niin hän sanoi, että ”ehkä rohkeinta miksi mä olen sitä kirjeessä kutsunut on ”Marja suloinen” (nimi siin sointuu tämän suloisen kanssa). No mä sitten kysyin miten Marja sitten aloittaa kirjeensä, mieheni totesi lakonisesti, että näissä ole mitään pahaa: ”Hei hurmuri”, ”Hey handsome”, esimerkiksi. No mielestäni nämä eivät nyt kuuluu sielunhoidollisessa suhteessa ja luottamuksellisia keskusteluja sisältävien kirjeiden aloitukseksi!!! Nyt mieheni sitten raivoaa minulle siitä, että olen sairaalloisen mustasukkainen (en ole ikinä ennen ollut sitä, ja hänkin tietää sen), ja että asenteeni on nyt se, joka vie avioliittomme kuilun partaalle, ja että minun tulee hyväksyä se, että hänen toimensa pitää sisällään tämäntyyppisiä suhteita.

Olenko vain mieleltäni sairastunut keski-iän kriisissä oleva nainen, jonka pitää hakeutua hoitoon (kuten mieheni sanoi)? PItääkö minun niellä kaikki ja hyväksyä, että mieheni ammattiin vain kuuluu sähköposti/tekstiviestisuhteet nuorten naisten kanssa, jossa hänen tulee olla heidän tukenaan, kun ovat ”kypsyneitä kotiäitejä” (jota olen itsekin ollut aikoinaan, eikä hän minua silloin lohduttanut, vaan oli töissä) vai olenko oikeassa, että tietty raja on ylittynyt ja mieheni pitäisi olla tässä suhteessa täysin rehellinen eikä vedota salassapitovelvollisuuteen. Eihän minua tämän mulle täysin tuntemattoman Marjan sielunhoidolliset asiat kiinnosta, vaan se millainen suhde hänellä on mieheeni/miten hän on hurmannut mieheni. Eikä mitkään asiat varmasti kantautuisi minulta eteenpäin!

Olen aivan yksin asiani kanssa, enkä tiedä mistä hakea apua. En voi puhua asiasta kenenkään kanssa, sillä en halua ystävieni suhtautuvan meihin erilailla tämän takia, enkä mustamaalata miestäni häntä kunnioitettavien ihmisten silmissä. Mieheni joutuu työssään paikkaamaan avioliittoja, mutta se ei paljon auta, kun ongelma osuu omalle kohdalle. Hän vain totesi minun olevan sairas, ja minun ärsyttävän häntä enemmän kuin ikinä, ja että tämä on nyt minun vikani, että asiasta on paisunut näin suuri juttu meidän välillä, ”olisi ollut parempi, kun en olisi kertonut mitään”! Sekö tässä on ratkaisu?? Että hän pitää itsensä ja avioliittonsa onnellisena, kun flirttailee ja käy ”luottamuksellisia keskusteluja” nuorten naisten kanssa kertomatta siitä sinisilmäiselle vaimolleen, ja kaikki ovat onnellisia? Jotenkin tuntuu kohtuuttomalta.

Terv. täysin hukassa