Hei Otus1,

Kiitos tsempeistä, niitä todellakin tarvitaan. Kun aikoinani aloitin tästä asumuserosta kirjoittamaan, niin suurin toiveeni oli se, että tämä minun ja puolisoni taival toimisi jollain toisella innostajana, että todella vaikeistakin asioista voidaan selvitä.

Toisin nyt kuitenkin kävi. Moni ystäväni sanoo, että eihän sitä tiedä mikä meidän tilanne on jonkin ajan päästä, mutta minä en lähde noihin haihatteluihin mukaan.

Minun puolisoni petti, valehteli, jatkoi pettämistä ja valehtelua. Noista pelkistä parisuhdekuvioista me ehkä olisimme vielä jotenkin selvinneet, mutta voiko tälläisistä asioista mitä tulee pettämiseen, niin selvitä -en tiedä. Kuitenkin tuo peruspettäminen olisi vielä mennyt, mutta se, että kävimme terapiassa ja kerroimme lapsillemme, että yritämme, niin tekee asiasta vihoviimeisen!

Tietämättä Otus sinun motiiveista asua erillään puolisosi kanssa, niin toivon, että teidän tilanne kääntyy parempaan kuin mitä meidän.

Tsemppiä sinullekin!

Huh hu, olen täysin hajalla. En tiedä miten selviän tästä. Rakastan miestäni todella paljon. Ymmärrän kylläkin, että hän ei rakasta minua eikä halua elää kanssani. En vain todellakaan tiedä miten pääsen jaloilleni.

Zemppiä Kalkkuna!
Kirjoituksistasi suurin osa voisi olla yhtä hyvin minun näppikseltäni. Kyllä sitä vaan jaksaa kun on pakko jaksaa. Minäkin edelleen kiroan jatkuvasti kasaantuvia ongelmia ja itken montaakin asiaa päivittäin. Aina kuitenkin tulee se seuraava päivä ja sitä seuraava yö. Ajan kanssa, ajan kanssa.

Minua on ainakin auttanut tietynlainen vertaistuki. Muiden eronneiden tarinoista lukeminen sekä tuttujen ihmisten kokemusten kuuleminen. Eihän se tietenkään omaa tilannetta mitenkään muuta jos jollain toisella on asiat vielä huonommin, mutta auttaa ymmärtämään että kaikesta voi selvitä. Kuulin mm sellaisen tarinan, jossa mies oli pettänyt ystävääni heidän yhteisen kaverin kanssa ja kaikki ystäväpiirissä olivat tästä tienneet ja peitelleet sitä. Kun asia kävi ilmi, ei ystävälleni jäänyt miestä eikä ystäviäkään. Mutta niin hän on siitäkin selvinnyt!

Zemppiä Kalkkuna!
Kirjoituksistasi suurin osa voisi olla yhtä hyvin minun näppikseltäni. Kyllä sitä vaan jaksaa kun on pakko jaksaa. Minäkin edelleen kiroan jatkuvasti kasaantuvia ongelmia ja itken montaakin asiaa päivittäin. Aina kuitenkin tulee se seuraava päivä ja sitä seuraava yö. Ajan kanssa, ajan kanssa.

Minua on ainakin auttanut tietynlainen vertaistuki. Muiden eronneiden tarinoista lukeminen sekä tuttujen ihmisten kokemusten kuuleminen. Eihän se tietenkään omaa tilannetta mitenkään muuta jos jollain toisella on asiat vielä huonommin, mutta auttaa ymmärtämään että kaikesta voi selvitä. Kuulin mm sellaisen tarinan, jossa mies oli pettänyt ystävääni heidän yhteisen kaverin kanssa ja kaikki ystäväpiirissä olivat tästä tienneet ja peitelleet sitä. Kun asia kävi ilmi, ei ystävälleni jäänyt miestä eikä ystäviäkään. Mutta niin hän on siitäkin selvinnyt!

Kalkkuna75,oletko saanut riittävästi apua itsellesi?Mitä kuuluu?

Tervehdys,

mieheni, kohta ex-mies on jo ehtinyt tämän suhteensa kanssa ulkomaille lomailemaan ja ei nähnyt millään tavalla tarpeelliseksi edes kertoa ulkomaille lähdöstä. Hän jossain vaiheessa sanoi, että ei hänestä ja tästä naisesta tule mitään, mutta nyt sitten homma onkin muuttunut. Kovasti ollaan rakastuneita ja yhteistä eloa suunnitellaan. Mies on ostamassa omakotitaloa ja nyt hän myös sitten haluaa niin, että emme pidä enää mitään yhteyttä. Hän haluaa, että vain asiat jotka koskevat lastamme, niin voimme puhua, mutta hän ei halua tietää mitään minun elämästä eikä halua kertoa omastaan mitään.

Hän on nyt onnellinen ja tämä toinen on kaikki mitä hän haluaa.

Miten minä voi? Tuntuu, että suolet tulee pihalle, tuntuu, että mikään ei vie tätä tuskaa pois. Hetkellisiä mukavia asioita tapahtuu elämässäni, mutta jotenkin on tullut sellainen olo, että kun on hetken hyvä olla, niin sitten kaksinverroin pahempi olo on sen jälkeen tiedossa. Olen puhunut monen ihmisen kanssa se tekee ihan hyvää, mutta mikään muu kuin aika ei vie tätä tuskaa pois.

Käyn läpi niin laajaa tunneskaalaa, että välillä olen aivan pulassa senkin kanssa. Tuntuu, että tämän kaiken yrittämisen jälkeen ovat voimat muutenkin jo niin lopussa, että tunnemyrskyn jälkeen en meinaa päästä tolpilleni. Myös migreeni on alkanut vaivaamaan kiitettävästi.

Kalkkuna75,hyvänen aika.

Nyt kaikki apu,ulkopuolinen,kaikki.

Oken todella pahoillani,käyt läpi helvettiä.

Päivä kerrallaan,tunti kerrallaan,hyviä asioita ja kuitenkin nyt ajattelet itseäsi ja omaa hyvinvointiasi.Nyt voit päästää irti,ja aloittaa kunnolla surutyösi.

voimia,voimia,halausten voimalla.

Hae apua ja auta itseäsi. Ensin perusta itsellesi tunnevihko, mihin kirjoitat miltä tuntuu.

Jos et pääse sanoihin käsiksi, hakkaa tyynyä, tai mitä tahansa.

Tai jos kipu on vatsassasi etkä saa sitä ulos, voit koettaa oksentaa värejä sudeilla paperille, ihan älyvapaasti, ihan vaan sotata ulos ja huomaat ehkä kuten mä, että värit alkaa vaa ntulla ja samoin kuviot ja kun niitä oksentaa ulos, niin sisällä helpottaa.

Tunteiden käsittely sallittua ja pakollista, että pääsee eteenpäin. Ja huomaat vähitellen olevasi elossa, ja paremmassa tallessa itsesi kanssa itseäsi rakastaen kuin huonossa suhteessa ovimattona ja petettynä.

Miehesi juoksee nyt onnensa kukkuloilla karkuun jotain, itseään ja käsittelemättömiä asioitaan, mutta ne ovat hänen ongelmiaan, jätä ne rauhassa hänelle itselleen lapioitavaksi. Ne tulee sitten syliin hänelle musertavina kun toi seuraava suhde loppuu, usko pois, niin kävi minulle joskus ja niin käy myös eksälleni. Eron jälkeisen suhteen katkeaminen vasta murtaa omat torjunnat joskus, jos erossa tulevia asioita ei pysty ottamaan vastaan.

Haet apua itsellesi ja lääkäriltä mirtazapinia ja pitkävaikutteista melatoniinia niin saat nukkua yösi ja saat voimia siitä ja saat unen verran taukoa tuosta prosessista. Puhun kokemuksesta. ja selviät siitä paremmin itseäsi rakastavana ja itsellisempänä elämässä etteenpäin.🙂👍

Moi Kalkkuna.

Tiedän mitä käyt juuri nyt läpi. Olen itsekin samanlaisessa tilanteessa tulevan ex:n kanssa. Ex ei halua tai pysty puhumaan kanssani ja ainoa mitä hän näkee on vain itsensä. Kunhan vain itsellä menee hyvin. Muista ei tarvitse välittää. Aika lyhytkatseista toimintaa...

Olen itse kirjoittanut noita tunteita ylös, niinkuin Pöllöhuuhkaja tuossa ehdottikin. Kyllä se toimii. Pitemmän päälle kun vihkoa selailee taaksepäin näkee, että on kehittynyt tai kasvanut. Ainahan noita kolahduksia tulee, mutta niiden kanssa pitää osata tulla toimeen. Fyysiseen pahaanoloon olen käynyt ihan lenkillä. Mikään ei voita sitä tunnetta, kun ei tartte ajatella mitään. Joinain viikkoina saattaa tulla käytyä urheilemassa 5 päivänä. Parasta tässä on se, että kunto kasvaa.

Tilanne voi olla juuri päinvastainen vaikka 3 vuoden päästä, jolloin itselläsi pyyhkii hyvin ja sinulla on luotettava kumppani vierellä. Ex saattaisi juuri tuolloin haluta puhua, koska hänellä menee huonosti. Ehkä jopa palata. Kuitenkin hän on rikkonut siihen mennessä niin paljon, ettei minkään korjaaminen ole enää mahdollista. Tilanteesi voi olla, ettet juuri välitä enää hänestä. Näin jättäjästä tuleekin jätetty.

Hae itsellesi apua, puhu ystävillesi, aloita uusi harrastus, tee kaikkea sitä mikä tuntuu juuri sinusta hyvälle. Käytä sitä sisäistä kiukkua ja vihaa, jotta pääset eroon ex:stä. Kaikkea hyvää sinulle juuri nyt ja tulevaisuudessa.

Hei vaan kaikille,

täällä sitä mennään ja porskutetaan. Yritän elää päivä kerrallaan ja olla murehtimatta tulevaa. Tiedän, että pärjään, mutta milloin tuntuu hyvältä, niin sitä en tiedä. Nyt on sellainen varsin tasainen olo, mutta rumasti sanottuna "pelko perseessä", että koska taas pamahtaa.

Lapsemme huoltajuudesta on saatu jollain tavalla sovittua, tosin siinäkin oli hyvin monenlaiset tempoilut jne. Mies on myös vaikuttanut jonkin verran melankoliselta, että en nyt sitten tiedä onko mahdollisesti hänen ja naisen välillä tapahtunut jotain tai esim homma kokonaan päättynyt. En ole kysynyt tästä aiheesta yhtään mitään ja en myöskään aio, sillä en koe, että se kuuluu minulle tai, että edes haluaisin tietää.

Olen äärettömän onnellinen, että ympärilläni on ystäviä, jotka tuovat paljon sisältöä elämääni. On ollut myös ihan mielettömän hienoa huomata kuinka työkaverini auttavat minua. Vaikka ympärilläni on melkeinpä pelkästään miehiä, niin kaikki tarjoavat apuaan.

Kai tämä tästä pikku hiljaa menee valoa kohti.

ihana kuulla Kalkkuna että elämä voittaa, pikkuhiljaa niin käy voimia ja tsemppiä mennä kohti omaa elämääsi ja antaa arvo omille tunteillesi.🙂👍

Taas on aikaa kulunut tovi ja ajattelin tulla päivittämään tänne kuulumisiani.

Avioeropaperit on saatu laitettua, tänään on lapsen huoltajuuspaperin allekirjoitus, uusi asunto on varmistunut ja sinne muutamme kuuden viikon päästä. Ystäväni ovat luvanneet tulla auttamaan muutossa.
Töissä oleva erittäin kiireinen vaihe antaa paljon muuta ajateltavaa ja rehellisesti sanottuna se jatkuva parisuhdemietinnän loppuminen on antanut paljon tunteja päivääni ja energiaa. Olen myös palannut vanhojen liikuntaharrastusten pariin ja kyllä vain todellinen hikitreeni antaa niin hyvän olon ja purkaa huonoa oloa, että suosittelen kaikille.
Olen myös käynyt baarissa ja se oli kokemuksena "mielenkiintoinen". Jos ei siitä muuta voi sanoa, niin ainakin vientiä olisi ollut. Ihan heti ei tarvitse uudestaan mennä.

Yhteenvetona voisi kai sanoa, että elämä voittaa. Kaikkein suurimpana asiana varmasti tässä on auttanut se, että ihan oikeasti tiedän yrittäneeni kaikkeni ja olen myös hyväksynyt tilanteen. Nyt pitää vain rakentaa uusi tulevaisuus näillä korteilla mitä on. Ex-mieheni on yrittänyt monella tavalla vaikeuttaa elämääni. Hän on tempoillut joka suuntaan huoltajuuden, asunnon, osituksen jne jne suhteen, mutta jostain ihmeestä olen saanut itselleni niin vahvan mielenrauhan, että ne eivät ole tällä hetkellä paljon hetkauttaneet.

Tiedän, että moni asia tulee vielä surtavaksi, mutta en pelkää tulevaa lainkaan. Tästä on hyvä jatkaa matkaa.🙂👍

🙂👍
kuulostaa ihanan itselliseltä, tarkoituksenmukaiselta hyvällä tavalla itseäsi rakastavalta elämältä, jossa olet saanut oman elämäsi takaisin itsellesi ja irtautunut toisen jonkinasteisesta mielivallasta ja hänen sisäisten ristiriitojensa vaikutuspiiristä. Sitä kun ei tarvitse sietää.

Upea lukea 😀 🙂👍