Asumus erossa. Mitäs nyt sitten?
Hei! Olen lueskellut näitä viesti ketjuja ja huomannut että monella on tutut ongelmat aivan kun lukisi oman elämän tilannetta. Monessa myös sanotaan että kirjoittaminen on auttanut paineen tunnetta joten ajattelin jakaa oman tilanteeni ja kenties saada itselleni helpotusta sekä tukea.
Olemme vaimoni kanssa Jakaneet elämän nyt 15 vuotta ja tänä aikana saanut 4 mahtavaa muksua. Noin 4 kuukautta sitten huomasin / tajusin että jotain on vialla koska vaimoni ei antanut minulle mitään huomiota. Ei vahingossakaan edes hipaissut minua ja muuttui jäänaiseksi minua kohtaan. Hän ei puhunut minulle oikeastaan mistään ja muutenkin oli etäinen.
Yhtenä iltana menin sitten keittiöön ja vähän halimaan ja pusimaan niin hän työnsi pois ja sanoi että haluaa erota!
Tuntui että koko maailma kaatuu justiinsa päälle. Yritin sitten saada häntä puhumaan asiasta ja miettimään yhdessä miten tämä tilanne saataisiin korjattua ja että mistä tämä tilanne yleensäkkään johtuu. Hän sanoo että ei ole tunteita minua kohtaan !!!???. Ehdotin pariterapiaa niin vastaus oli, ei siitä ole mitään hyötyä. Koitin saada häntä puhumaan useaan otteeseen mutta hän ei puhunut mitään. Tajusin että taisin painostaa häntä jopa liikaa mikä vaan pahentaa asiaa.
Olemme asuneet nyt 1,5 kuukautta erillämme mutta nähdään lähes päivittäin. Hän kohtelee minua kuin ihmistä ja tuntuu kuin olisi paremmat välit kuin vuosiin.
Itse hajoan totaalisesti koska haluni saada perhe takaisin kasaan on todella suuri ja rakastan vaimoani äärimmäisen paljon. Ero asiasta en uskalla puhua hänen kanssaan enkä siis ole kysellyt että onko eropapereita tulossa. Lapset on onneksi vuoroviikoin luonani.
Jossain keskustelussa mainittiin kilteys ja minusta tuntuu että olen aivan liian kiltti tässä tilanteessa koska hän kun soittaa ja pyytää ihan mitä tahansa niin minä tietenkin heti toteuttamaan pyyntöä. Käyttääkö hän minua hyväksi?
Onko tästä enään nousua uuteen alkuun yhteisenä perheenä, se minua askarruttaa. Kuinka saan tuon paineen rinnastani pois.
Olet kyllä kilttikin, mutta kun vaimosi seuraavan kerran soittaa, ja pyytää apua, sano, että olet sopinut jotakin muuta, vaikka makoilisit sohvalla. Sinullakin on lupa olla, hieman tunteeton vaimoasi kohtaan. Uskoisin hänen kysyvän, MITÄ muuta?...mutta sitähän sinä et sitten paljasta. Kokeile.
Onko hän sitten hakenut eroa?
Hei! Eropapereista ei ole ollut mitään puhetta. siksi tämä tilanne minusta tuntuu vieläkin ihmeellisemmältä koska en käsitä mitä hän ajattelee.
Perjantaina hän pyysi apua laittamaan karaoke vehkeet hänen telkkariinsa, koska oli illalla naisten ilta. Minä tietysti menin ja tein tuötä toivottu Hän oli todella mukava minua kohtaan ja jutteli niitä näitä. Tänä aamuna oli poikamme jääkiekko peli johon hän lähti mukaan. Koko reissun ajan hän sanoi minulle noin 5 sanaa ja oli todella etäinen ei oikein katsonutkaan minuun päin. Yritin viritellä keskusteluja mutta mitään vasta kaikua en saanut. Taas jäänainen!
lapset lähtee tänää hänen luokseen ja on yksinäinen viikko tulossa. Pää räjähtää. Tässä ei ole mitään järkeä
Minusta vaikuttaa että hän ei nyt itsekään uskalla tehdä lopullista päätöstä. Hän selkeästi kaipaa "vapautta" ja saa sitä ehkä näistä naistenilloista. Mutta ei kuitenkaan uskalla tehdä eropäätöstäkään. Tai kokeileeko hän sinua, tunnetko mustasukkaisutta tms.? Minusta nyt on nostettava kissa pöydälle ja tehtävä jotain. Suosittelen ottamaan yhteyttä perheneuvolaan ensitilassa. Ystävät ja läheiset eivät aina osaa antaa parhaita neuvoja ja ovat puolueellisia. Käytte heti pari kertaa yhdesä, soita sinä ensin ja käy vaikka yksin pyytämässä neuvoja ensin.
Eronneena kokemuksena voin sanoa, että todennäköisesti hänellä on vielä tunteita sinua kohtaan, mutta ne ovat nyt hukassa. On hyvä ratkaisu asua erillään ja näin tutkia omia tunteitaan. Ehkä 1-3kk päästä niitä tunteita löytyy, mutta älä mene asioiden edelle. Ole kärsivällinen, tiedän että se on tuskaista, mutta et saa toista takaisin ennen kuin hän on kriisinsä käynyt läpi ja tunteet sinua kohtaan taas löytänyt.
Jos mahdollista, niin sopikaa asumiseron ajaksi säännöt. Eli saako olla muita suhteita ja jos saa, niin missä menee raja. Tämä on minusta tärkeää, koska jos jompi kumpi lähtee seikkailemaan ja jälkikäteen sitten tunteet palaavat, niin paluu voi olla vaikeampaa.
Tsemppiä!
..siis onko sinut häädetty kotoasi, pois jaloista? ...ja minkä tieltä?
Selvitäppä jostakin, onko hän edes eroa hakenut, jos ei ole, niin pokkana muutat kotiin ja käsket vaimosi, vuorostaan muuttaa pois, vaihdatte.
Moi!
Jos helpottaa, olen ollut saman naisen kanssa viitisen vuotta. Yhtä kauan aikaa olen
kuunnellut valitusta ja kiukuttelua. Se johtuu hormoneista.
Kun ihminen on mustasukkainen, omistushaluinen ja muutenkin kokonaisvaltainen
niin pää turpoaa. Puhumattakaan uni-, rauhoittavista ja alkoholista. Silloin tällöin mietin
olisiko hän tilaisuuden tullen kevytmielinen. Pitäisi lähteä Turkkiin tai museoon. Lähikaupassakin tulee jo riitaa. Mikä se naisen logiikka on? Kun tulee vieraita niin on
siivonnut koko päivän. Todellisuudessa maannut sohvalla töllöä katsellen viisi tuntia
ja toiset viisi tuntia on surffaillut netissä tehden ICT hommia. Mulle ei ole vieläkään
selvinnyt mikä se chatpalstan ICT homma on.
Silloin kun ekaksi tapasimme hän oli työtön, veloissa ja hänen pihansa ja kompostinsa oli
käytännössä kaatopaikka. Nyt hän on jyrännyt itselleen työpaikan ja päässyt jaloilleen.
Jos ero tulisi pelkään että valuvat oma työpaikkani ja normaalit arkikuvioni viemäristä
alas. Mietin että pitäisikö olla vain kiltti.
En tiedä auttaako tämä kirjoitus. Ei sitä muillakaan helppoa ole.
Kannattaa vain toivoa parasta ja pelätä pahinta.
Kiitos vastauksista. Kävin tuossa äsken vaimoni luona koska halusin vähän puhua. olohuoneessa katsottiin tv:tä ja yritin puhua niitä näitä ja tulin kysyneeksi miten viikonloppu on mennyt ja mitä suunnitelmia ensiviikolle kun on lasten syysloma. Hän ei juuri vastaillut vaan sanoi että kyselen liikaa kun ne ei välttämättä minulle kuulu.
Tein lähtöä kämpille ja pyysin häntä hetkeksi ulos juttelemaan. Kerroin hänelle miten hirveä olo minulla on ja kuinka paljon häntä kaipaan. Kysyin myös että vihaako hän minua johon hän vastasi että ei tiedä.
Avioeroa ei ole hakenut, se selvisi kun sanoi että jos nyt en lopeta "piinaamista" laitan haen sitä eroa. HÄ? No nyt ymmärrän sen minkä olen kyllä tiennytkin että pitäisi vaan antaa hänen olla ja näin nyt yritän toimia. Joskus tulee pakottava tarve kuulla hänen ääntään niin olen soittanut ja se on hetkeksi helpottanut oloa. Sekin soittelu on kenties nyt syytä lopettaa. sanoin hänelle lopuksi että on jännä juttu kun toiselle puhelu on piinaamista ja toiselle jos puhelu häneltä tulee tuntuu lottovoitolta.
Tiukka on paikka ja paha on olo. Rakastan häntä niin paljon, vaikka en nyt välttämättä haluaisi.
PS. Mitään sääntöjä hänen kanssaa on mahdoton nyt ottaa puheeksi ☹️
Varaudu, että vaimollasi on joku toinen. Kaikki merkit ainakin viittaa...
Yritä vielä saada puhumaan eron syistä, vaikka joutuisitkin vähän painostamaan.