Asperger-puoliso

Asperger-puoliso

Käyttäjä Vaahterus aloittanut aikaan 02.07.2020 klo 11:36 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä Vaahterus kirjoittanut 02.07.2020 klo 11:36

Puolisollani on lievä Asperger, mikä on aiheuttanut minulle pettymyksiä koko 20-vuotisen suhteen ajan. Nyt iän myötä kuitenkin ongelma tuntuu pahenevan, enkä enää tiedä, mitä tehdä. Puoliso kääntää selkänsä, sulkeutuu, ei halua syvällisiä keskusteluja (esim. auton varaosista keskustelee kyllä tuntien mittaisia monologeja). Hänelle parisuhde tuntuu olevan sama kuin seksi, jota hän haluaa päivittäin. Minä en niin jaksaisi mekaanista panemista, kun muuta läheisyyttä ja romantiikkaa ei ole. Kun kerron haluavani enemmän läheisyyttä tm, hän tarjoaa lisää seksiä, ostaa apuvälineitä ja vouhottaa orgasmeista.

Olen käynyt chat-keskusteluja parisuhdeneuvojan kanssa, joka selitti, että Asperger-ihmiselle omat tarpeet pitää esittää konkreettisesti. En vain enää tiedä, miten asiaa konkretisoisin, kun olen 20 vuotta sanonut haluavani enemmän syvällistä keskustelua. Olen toki yrittänyt myös luoda romanttisia tilanteita, mutta yleensä ne lässähtävät siihen, että puoliso ei ole tilanteessa mukana tai alkaa puhua hammasrattaista ja muttereista.

Puoliso on muuten ihan aikaansaava, älykäs ja järkevä ihminen.

Miten siis Asperger-puolisolle voisi opettaa romantiikkaa, henkistä läheisyyttä ja henkevää keskustelua?

Käyttäjä Tuulia66 kirjoittanut 03.07.2020 klo 08:53

Hei. Ehkä vaadit toiselta sellaista mihin ei hän kykene? Toisinpäin käännettynä: miltä tuntuisi jos puoliso vaatii, puhuu ja toivoo minulta sellaista mihin en kykene.

Meillä on erilainen tilanne mutta kun luin juttusi tajusin että pitää kääntää aina asiat toisinpäin: miltä tuntuisi minusta "minun" käytös. Vaadinko liikaa? Enkö anna toisen olla sellainen kuin on? Tai miksen itse voi muuttaa itseäni toisenlaiseksi? 🙂 kiitos ja hyvää päivänjatkoa!

Käyttäjä Vaahterus kirjoittanut 03.07.2020 klo 12:35

Tuulia66, pitäisikö minun siis luopua omista tarpeistani suhtessa, koska mien ei kykene keskustelemaan? Voiko aikuinen ihminen olla kykenemätön puhumaan esim. tunteistaan? Miksi hän sitten haluaa elää avioliitossa? Entä jos minä kieltäytyisin seksistä hänen kanssaan, koska en vain kykene sellaiseen?

Käyttäjä kirjoittanut 10.07.2020 klo 17:19

Oletko etsinyt vertaistukea, muualta kuin täältä? Facebookissa saattaisi olla ryhmiä, ja ehkäpä googlaamalla löytyisi muutakin vertaistukea. Täällä ei ehkä ole samassa tilanteessa eläviä..? 🤔 Mutta varmasti tuki olisi sinulle tärkeää! Itselläni on Asperger-läheinen, mutta hän ei ole puoliso.

Käyttäjä Haiven kirjoittanut 29.07.2020 klo 15:08

Minulla on hiukan samanlainen tilanne. Olen myös toivonut syvällisyyttä. Tuli kirjoituksesi luettua mieleen voiko se olla heille liian abstrakti ilmaisu, pitäisikö sanoa suoraan jokin aihe mistä haluaa keskustella. Meillä mies herkästi suuttuu jos ei ole seksiä eikä ymmärrä että välillä kaipaan muutakin läheisyyttä. Hänelle seksi on yhtä kuin rakkaus ja välittäminen. Aluksi itse ajattelin että mies on vain seksin perään mutta olen ymmärtänyt että jotenkin seksi on tapa osoittaa hellyyttä. Meidän tilanne ei ole aivan teidän kaltainen mutta herätti ajatuksia. Meillä mies voi esimerkiksi valmistaa hyvän illallisen, ja sitten istuutu syämään sen melkein yhdellä istumalla katsomattakaan minuun, Kun itse odottaa että samalla voisi keskustella. Kuitenkin tiedän ja koen että hän rakastaa minua mutta välillä todella erilaiset käytösmallit tuottavat haasteita ja pettymystä.

Käyttäjä Haiven kirjoittanut 29.07.2020 klo 15:10

..vielä piti jatkaa etä pettymyksiä on molempiin suuntiin. Mutta minun on välillä haastavaa ymmärtää mielen ajatusmaailmaa, varsinkin kun hän ei kovin usein tunteistaan puhu.

Käyttäjä Uppelus kirjoittanut 31.07.2020 klo 05:03

Kiitos Vaahterus ja Haiven. Meillä on samankaltaisia haasteita. Mieheni on kiltti, mutta syvällistä keskustelua tai läheisyyttä en saa. Monologit autorempasta ovat myös tuttuja, ja mekaaninen seksi. Meillä autojuttujen lisäksi saan kuulla tarkkaa selontekoa siitä, mitä kumppanini on syönyt. Ollaan oltu kahdeksan vuotta yhdessä. Asperger-diagnoosia miehellä ei ole, mutta olen alkanut miettiä, että piirteet viittaisivat Aspergeriin.

Joskus muuten toimii, kun pyytää selkeästi. Esim. "Silitä mua". Mut silti tuntuu jotenkin pahalta, kun toinen ei tunnu olevan aidosti (oma-aloitteisesti) kiinnostunut Minusta 😕.

Oli kuitenkin todella helpottavaa lukea samanlaisista haasteista muillakin 💓