Apua! Miten elää petturialkoholistin kanssa?
Olen ollut avopuolisoni kanssa yhdessä 15 vuotta. Mieheni on juonut aina, mutta viime vuosina homma on lähtenyt kokonaan käsistä ja viimeisen vuoden aikana hän on saanut 7 viinakramppikohtausta. Ensimmäisellä kerralla heräsin yöllä järkyttävään ääneen. Mieheni piti kuolevaa eläintä muistuttavaa huutoa. Hän kouristeli rajusti, suusta tuli vaahtoa ja se oli todella pelottavan näköistä. En tiennyt mistä oli kyse, joten soitin tietenkin ambulanssin.
Hän ei aluksi reagoinut herättely-yrityksiin, mutta herätessään viimein, ei suostunut aluksi lähtemään sairaalaan, koska ei itse tiennyt koko kohtauksesta mitään. Hänet saatiin kuitenkin tarkkailuun ja sieltä päästyään sain hirveät haukut, koska hän oli minun takiani menettänyt ajokorttinsa määräajaksi. Kortti oli hänelle tärkeä, sillä hänen on työssään ajettava autoa. Sairaslomalla mieheni joi ehkä normaaliakin enemmän ja sai uuden kohtauksen vain pari kuukautta ensimmäisen jälkeen. Yritin selittää, että sellaisen kohtauksen aikana voi saada hengitys- ja/tai sydänpysähdyksen ja kuolla, voi purra kielen poikki tms., mutta hän vain ärsyyntyi, koska puutuin asioihin.
Mieheni on yleensä ystävällinen, mutta kännissä ärsyttävä piikittelijä. Hän joi aluksi muka ”salaa”, mutta eihän se tietenkään salassa pysynyt. Minua alkoi koko ajan enemmän raivostuttaa hänen välinpitämättömyytensä ja se, miten hän oli aina kaatokännissä minun tullessani kotiin harrastuksistani. Muutin nukkumaan eri huoneeseen, koska järjettömän kuorsauksen vuoksi en pystynyt enää nukkumaan ja toisaalta pelkäsin, että jonain aamuna herään harmaan kalmon vierestä.
Viimeinen vuosi on ollut pelkkää helvettiä, emmekä juuri pysty puhumaan toisillemme muuten kuin ilkeillen. Kuukausi takaperin mieheni alkoi viettää öitään muualla ja hän ilmoitti eräänä päivänä, että hänellä on toinen nainen.
Hän ei edes salaile suhdettaan, vaan ilmoittaa suoraan, milloin on menossa tapaamaan häntä, mikä on minusta todella loukkaavaa. Tiedän, etten ole itsekään ollut maailman ihanin ihminen, mutten ole tiennyt, enkä tiedä vieläkään, mitä minun pitäisi tehdä. Mieheni uudella on teini-ikäisiä lapsia, jotka eivät tiedä suhteesta, eli he tapaavat salassa. Kun mieheni menee tapaamaan tuota toista naista, hän juo vain pari olutta ja takaisin tultuaan kymmenen. Tiedän, ettei hänellä ole treffejä, jos hän avaa kaljan heti töistä tullessaan, sillä kotona minun seurassani hän juo koko sen ajan kun on valveilla, nykyisin liioitellun näyttävästi, koska haluaa ärsyttää minua vielä enemmän. (Todella järkevää toimintaa eikö?)
Äskettäin hän sanoikin juovansa minun takiani, mutta tiedän ettei se pidä paikkaansa, sillä joku minua fiksumpi on eronnut hänestä samaisesta syystä jo ennen minua.
Olen viimeaikoina yrittänyt puhua järkevästi asioista, mutta mitä se auttaa, kun suurimmaksi osaksi saan puhua yksikseni. Toisinaan mieheni tosin antaa jonkun aivan typerän ja aiheeseen liittymättömän kommentin tai nauraa, mikä on hänen tapansa torjua ikävät asiat. Se saa minut kuitenkin raivostumaan ja taas on riita päällä.
Vielä muutama viikko sitten hän sanoi, että se toinen nainen ymmärtää häntä, mutta kun mieheni isä kuoli äskettäin, hän haki tukea minusta ja sanoi, että olen paras lohduttaja ja ainoa, joka oikeasti tuntee hänet ja tietää mitä hän ajattelee. Se varmaan pitää paikkansa, mutta silti hän käy huvittelemassa sen toisen naisen luona ja lähettää hänelle joka ilta tekstiviestillä hyvän yön toivotukset samalla kun kutsuu minua kusipääksi. (En kiellä, ettenkö olisi, mutta ainakin olen yrittänyt pyytää anteeksi ilkeitä puheitani ja olla muutenkin parempi ihminen kaikille, sillä huomasin, että koko tämä tilanne on saanut minut vähän epäsosiaaliseksi muidenkin seurassa).
Eilen tajusin, että koska mieheni ja se nainen joutuvat tapaamaan salaa sen toisen lasten vuoksi, he tapaavat minun kodissani, kun minä olen poissa. Mieheni tietää, etten hyväksyisi sitä koskaan. Nyt asia kuitenkin valkeni minulle vahingossa, mutta mieheni ei suostu myöntämään sitä.
En tiedä milloin elämästä tuli näin vaikeaa, mutta minä en jaksaisi enää itkeä, tapella ja pahoittaa mieltäni joka asiasta. Minä en enää tiedä edes kuka minä olen tai mitä minä haluan. Auttakaa nyt hyvät ihmiset! Mitä minä teen???