Anteeksiantamisen vaikeus
Kertoisitko, miten olet pystynyt antamaan anteeksi vanhoja asioita? Olen ollut nuoresta lähtien yhdessä saman miehen kanssa, ja suurimman osan taipaleestamme hän on alistanut ja kiusannut minua. Pahimmista vuosista on kuitenkin jo aikaa, mutta miten osaisin antaa anteeksi, en halua olla vihainen ja katkera koko ikääni.
Tällä hetkellä mieheni ymmärtää, miten on minua loukannut, mutta erimielisyyksissä helposti tulkitsen hänet samanlaisena kuin aiemminkin. Voiko ihminen muuttua kiusaajasta arvostavaksi kumppaniksi; voiko kiusattu päästä epäluulosta ja katkeruudesta eroon? En usko omin avuin selviäväni, joten olen hakemassa jonkinlaista terapiaa tai vertaistukiryhmää, onko teillä tällaisista tietoa?
Hei Pirre,
Myös minä olen ollut nuoresta asti saman miehen kanssa. Elämään on mahtunut värikkäitä ja harmaita vuosia. Nuoruudessa mies meni kuin poikamies ja minä paimensin monipäistä lapsilaumaa kotona. Siinä sitä pientä katkeruutta kertyi. Kun lapset kasvoivat, alkoi minulla juoksuaika ja oli hänen vuoronsa jäädä kotiin kokkaamaan ja imuroimaan. Nyt tuo aika näyttäytyy siltä, että otin revanssin hänen menemisistään. Olin myös katkera työmäärästä, jonka tein kun hän vaan hummasi ja katsoi urheilua tv:stä.
Puhukaa, jos pystytte. Jossain vaiheessa puhuimme mieheni kanssa näistä epäkohdista, joita avioliitossamme oli ja hän myös ymmärsi miksi olin niin vapaudenkaipuinen. En ole enää katkera. Jotain on kuitenkin näissä keskusteluissa auennut, vaikka ei tämä liian tasainenkaan elämä niin herkkua ole. Välillä olisi ihan mukava edes riidellä. 😉