Olen seurustellut ihanan miehen kanssa kohta kaksi vuotta ja hän on lainannut minulta rahaa milloin milläkin perusteella, mutta olen antanut kaiken aina anteeksi vaikka hän ei ole maksanut vielä yhtään mitään vaan keksinyt aina moninaisia valheita, miksi rahaa ei ole tullut tililleni. Olen kuitenkin halunnut auttaa häntä, koska rakastan häntä ja hän väittää rakastavansa minua. Hän on niin usein pettänyt lupauksensa, että en enää jaksanut uskoa mihinkään hänen sanomisiin, mutta meillä on kuitenkin ollut todella ihanaa hänen valehteluistaan huolimatta, koska olen uskonut kaiken mitä hän on minulle sanonut ja olen antanut anteeksi.
Nyt tilanteeni on se, että hän kosi minua syksyllä ja pyysi rahaa lainaan sormuksiin ja sanoi varanneensa ajan maistraattiin, ja silloin ajattelin, että eihän tällaista asiaa ole kenelläkään moraalia mennä valehtelemaan. Niin vaan kävi, että minä menin hääpuku päällä maistraattiin ja hänen piti tulla sinne, mutta hän ei koskaan tullutkaan, joten se kaikki häpeä ja tuska mitä tunsin tai oletin tuntevani ihmisten katseista oli jotakin todella karmeaa. Sulhanen ei siis tullutkaan ja minä itkin hysteerisesti ja kävelin pitkin katuja ja ihmisten ehkä sääliessä minua ja minun hävetessä itseäni, koska olin ollut todella typerä kun uskoin hänen todellakin ostaneen ne sormukset ja todellakin varanneen ajan maistraattiin ja todellakin lähettäneen sähköisenä allekirjoituksena avioliitonesteiden tutkinnan, jonka olin jo omalta osaltani tehnyt.
Vihkimisestä sovitusta ajasta tai hänen ilmoittamansa kelloajasta oli kulunut 4 tuntia ja hän soittaa ja pyytää anteeksi, että myöhästyi, mutta nyt päätin, että otan ensin selvää asioista ja tarkistin maistraatista, että mitään aikaa ei ollut varattu meille eikä avioliiton esteiden tutkintaa suoritettu, joten annoin hänen aikansa selitellä, mutta sitten sanoin totuuden, että olen asian tarkistanut maistraatista.
Nyt hän on ihan paniikissa, koska mielestäni en voi jatkaa tätä suhdetta enää, koska minua on loukattu ja nöyryytetty todella julmasti, joten en tiedä miten selviän näistä kyyneleistä, joita olen joutunut vuodattamaan. En ole saanut häneltä mitään vastausta tekoonsa muuta kuin anteeksipyyntöjä, mutta nyt olen niin väsynyt, että onkohan tässä enää mitään järkeä uskoa siihen, että hän rakastaa minua ja haluaa aloittaa kaiken alusta ja että menisimme yhdessä varaamaan ajan maistraattiin, mutta onko tässä enää mitään paluuta parisuhteeseen, jossa molemmat osapuolet voivat luottaa toisiinsa, ei todennäköisesti, mutta tämä kipu kyllä sattuu☹️
Pyyhi silmäsi ja niistä nenäsi, miesten tähden ei kannata kyyneliä vuodattaa.
Annan miehen panikoida, niin paljon kuin lystää, mutta älä anna periksi, vaikka sinusta tuntuu, että hän on ainoa mies sinulle, mutta kun aikaa menee, niin huomaat, on niitä muitakin, joihin voi jopa luottaakkin.
helemi:
miesten tähden ei kannata kyyneliä vuodattaa
Ehkä avoimen rehellisten ja sydämellisten miesten perään kannattaa itkeäkin. Mutta ei valehtelijoiden ja hyväksikäyttäjien.
petettyrakkaus:
ajattelin, että eihän tällaista asiaa ole kenelläkään moraalia mennä valehtelemaan
Ei muilla kuin sairaalla tavalla ihmisiä hyväksikäyttävillä valehtelijoilla ole tuollaisiin tekoihin edes kykyä. Hyväksikäytetyn on vaikeaa heti tunnustaa itselleen, että on ollut tunteidensa sokaisema "sinisilmäinen hölmö". Ei sinulla kait ole muuta mahdollisuutta kuin todeta nielleesi uskomattoman paksua pajunköyttä, yrittää jotenkin saada edes osa rahoistasi takaisin ja koota itsesi...
Kiitos, että yritätte saada minut ymmärtämään, että olen ollut varsinaisen patologisen valehtelijan lumoissa, mutta minun elämässä on tapahtunut niin paljon ikävää, etten todellakaan halunnut uskoa, että minua pidetään pellenä, mutta tuo tunne, että saa rakastaa miestä, joka jumaloi minua oli jotenkin liian hyvää ollakseen totta, koska hänen rakkautensa kohde olikin minun lompakko eikä tässä kaikki vaan olen todella vihainen nyt itselleni, koska menetin luottotietoni hänen takiaan☹️
Kun tärisevän kroppani kanssa katuja pitkin itkien suunnistin kohti hotellihuonetta olin valmis hyppäämään ensimmäisen auton alle. Onneksi minulla oli niin kylmä muutoinkin hääpuku päällä, että jalkani vaan alkoivat lujemmin viemään minua kohti hotellihuonetta, jossa meidän piti viettää yhteinen hääyö, mutta sänkyyn rojahti nainen, joka on niin katkera ja itseään syyllistävä, että ei mitään järkeä.
En vaan pysty nyt syömään mitään ja ahdistaa aivan sairaasti oma tyhmyyteni, mutta ei ole helppoa vain unohtaa mies, jonka kanssa olen viettänyt ihanaa aikaa, lukuunottamatta niitä rahasotkuja. Nyt kun itse olen tässä asemassa ymmärrän niitä naisia, jotka vaikertavat kuten minä nyt, mutta ei ole kuitenkaan niin helppoa jättää miestä, jota vieläkin rakastaa tai ainakin luulen rakastavani, en hitto soikoon tiedä mihin tämä kaikki johtaa, odottaako minua todellakin parempi huominen, jos sanon hänelle hyvästit? Mitä, jos ahdistunkin vaan enemmän ja enemmän tai en tiedä, pelkäänkö yksinäisyyttä vai sitä, että en uskalla enää rakastua tai näyttää tunteitani😞
Ehkä avoimen rehellisten ja sydämellisten miesten perään kannattaa itkeäkin.
...mutta tekeekö ne noin?? Sitten on jo oma moka, jos perään pitää itkeä...luulisin.
Hei ap, paljon haleja ja myötätuntoa sinulle. Sinisilmäisyys ei ole pahe, se opettaa viisaammaksi, kuun kokee noin huonoa. Luulisin, että sinun kannattaisi katkaista kaikki välit tähän mieheen lopullisesti itse. Älä enää vastaa hänelle, älä päästä ovesta sisään ja vaihda puhelinnro salaiseksi, jos pommittaisi. Vaikka kuinka tekisi mieli vastata tai kuunnella häntä, sinun pitäisi etsiä voima ja sinnikkyys täyteen välirikkoon. Lue Rachel Sussman: Naisen erokirja, jossa on neuvot lapsettoman naisen irtiottoon huonosta miessuhteesta.
helemi kirjoitti 4.1.2015 8:2
Ehkä avoimen rehellisten ja sydämellisten miesten perään kannattaa itkeäkin.
...mutta tekeekö ne noin??
Eivät tee. Tässä nimimerkin "petettyrakkaus" tapauksessa on kysymys valehtelevasta hyväksikäyttäjämiehestä.
Sivukommenttini tarkoitti vain sitä, että pitäisi vältellä yleistävää kyynistä suhtautumista ikävien tapahtumien jälkeen. Olen itse hyvin oudolla tavalla petetyksi tullut mies. Pyrin kuitenkin välttämään kyynisyyttä ja liiallista epäuskoisuutta, jotta voisin ehkä joskus vielä elää läheisessä luottamuksellisessa suhteessa.
Kyynisyyteen uppoamisen välttelyä toivon nimimerkille "petettyrakkaus", kun hän ensin on toipunut tapahtuneesta aiheutuneesta järkytyksestä. Älkää, petetyt, vajotko epäuskoisuuteen kaikkia kohtaan.
Helmille sanoisin sen, että oma mokahan tämä on, mutta kun on niin voimakkaat tunteet vielä niin on vaikea estää kyyneleitä näitä, koska en vaan voi sille mitään, että rakastan häntä yhä ja ilmeisesti, jos en rakastaisi niin tämä petetyksi tuleminen olisi helpompi kestää kuin nyt☹️ Kiitos kuitenki sinulle mielipiteestäsi ja kunnioitan sitä, että rehellisesti sanoit mitä ajattelet!
Kiitos kirjavinkistä EronnutNainen, ja totta puhut, että pitäisi vaan konkreettisesti päästä eroon hänestä sillä keinoilla kuin sanoit, mutta pelkään, jos kadun tekoani tai sitten olen nyt vaan niin surun murtama etten näe tätä tilannetta uutena mahdollisuutena kohdata uusia asioita elämässäni.
On jotenkin karmeaa huomata kuinka olen katkera kävellessäni onnellisesti käsi kädessä kulkevien rakastavaisten ohi ja kieltämättä pala tarttuu kurkkuuni kun yritän olla onnellinen heidän puolestaan, mutta kun samalla tiedän, että minun onnellisuuteni on kadonnut jonnekin syvään mustaan kaivoon
Pitäisiköhän minun hävetä tätä tilannettani, että kuulostan joltain bimbolta, mutta kun on vaan niin vaikea sanoa STOP rakkaudelle vaikka tiedän sen olevan oikeutettua minulle tai siis joku perusturvahan täytyy olla siis tarkoitan sitä, jos mies uhkaa nyt itsemurhalla niin en haluaisi kantaa sitä taakkaa, että hän lähtisi tästä maailmasta sen takia , että en halunnut kuunnella häntä.
On tämä kyllä niin vaikea tilanne hallita kokonaisuudessaan ja luin jostain, että sulhanen oli jätetty alttarille ja hän oli vaatinut korvauksia, tosin se tapahtui USA:ssa, mutta miksei Suomessa ole kukaan tehnyt niin, että on vaatinut korvauksia henkisistä kivuista ja säryistä traumaattisen kokemuksen jälkeen ja sitähän se on, jos ei morsian tai sulhanen tule paikalle☹️
MOI.
Pakko miehenä tulla kommentoimaan... Älä anna enää miehesi yhtään pompottaa sua ja kaikista vähiten itsemurha uhkailulla. Heivaa miehesi hevon kuuseen. Se on täysi sika !!! Omaa jo narsistin piirteitä tollanen sika !! Haluaa hallita sua kaikin tavoin. Ei ole sua ansainnut millään tavoin. Tämä maailma on julma ja herätkää kaikki hyväuskoiset sinisilmäiset ihmiset. Älkää antako höynäyttää itseänne ainakaan toistamiseen jos kerran on kusetettu pahasti niin miksi roikkua enää ja kiduttaa itseään lisää jos tuntuu noin pahalle??? Kerran se kirpasee, kun asiat laittaa järjestykseen, mutta sitten ei oo enää ainakaan noita idiootteja enää huijamaassa itseään. Totuus tekee kipeää, mutta älkää eläkö valheessa. Yksin on sata kertaa parempi olla kuin huijarin matkassa. Ei muuta ja tsemppiä !!!
Tarkoitin kyllä, jos joutuu sen avoimen, rehellisen jne. miehen perään itkemään, että se voisi olla oma moka.
...älä mitään, olen itse sortunut samaan.
Miten selvisit tästä kaikesta tuskasta Helemi???
Kiitos Hävijäjä35, että kerroit miehen näkökulman, miehen, joka ei nosta sankariksi miestäni, joka on repinyt sydämeni hajalleen☹️ Otan kiitos halaukset vastaan suurella lämmöllä, koska jotenkin vaan olen noiden halausten tarpeessa enemmän kuin osaan sanoin kuvata. Olisi niin ihana saada fyysesti halaus, mutta kun en ole kehdannut kertoa kenellekkään, että minua on taloudellisesti hyväksikäytetty viimeiset kaksi vuotta ja vihkimisen peruuntumisen olen valehdellut tapahtuneeksi niin, että sulhanen sai sairauskohtauksen tuntia ennen maistraattiin lähtemistämme. Ne halaukset, jotka olen saanut ovatkin olleet vain sen valheen takia, että sulhanen sai muka sairauskohtauksen, mutta todellinen halaus, minua tukemaan sitä en tule saamaan niin kauan kun en saa suustani niitä sanoa, siis totuuden sanat pitäisi saada jollain tapaa ulos kaiken kansan kuultavaksi tai jos nyt edes omien vanhempieni ja sisarrusten kuultaviksi. Jospa sitten tulisi se voimahalaus, jolla voisin nostaa katseeni ylös ja sanoa naurahtaen, että olinpa minä tyhmä, kun olen valmis luovuttaamaan itseni mustaan tulevaisuuteen, mutta ihmisarvoni haluan keinolla millä tahansa takaisin!
Ai, sinua on myös taloudellisesti hyväksikäytetty. Hyvä että mainitsit! Nyt on niin, että olet ehkä joutunut Auervaara- huijarin kanssa tekemisiin. He ovat hyvin taitavia, käyttävät rakkaustunnetta hyväkseen ja vievät rahat.
Mitä tehdä? Marssi poliisilaitokselle. Kerro siellä päivystäjälle, mitä on tapahtunut. Ei tarvitse hävetä, älä pelkää, ettäkö poliisi ei sinua uskoisi. Poliisille nämä huijarit ovat arkipäivää, heitä on paljon. On myös mahdollista, että tällä sinun miehellä on jo muitakin uhreja ja toisetkin naiset ovat jo tehneet hänestä rikosilmoituksia.
Ensin paperityöt. Kirjoita kotona paperille muistilista kaikesta tärkeimmästä tapahtuneista, jotta muistat poliisilla ollessasi mainita tärkeimmät tapahtumat. Lopuksi, ota lyhyt muistilappu poliisille mukaan. Poliisi osaa auttaa ja kertoa rikoksesta ja siitä, mitä sinun pitää tehdä. Älä mainitse miehelle yhtään mitään siitä, että menet poliisille!
..ja avuksesi, kirja "Mitä pahaa on pilvilinnoissa"
Mirjam Nordström ja Ann-Monica Nemeschansky joutuivat molemmat samanlaisen huijarin uhreiksi ja kirjoittivat kokemuksistaan kirjan.
Katsos, kun sitä sortuu, mieheen joka juo ja laukkaa vieraissa, niin itkuhan siinä tulee, mutta kyyneleet loppuu joskus.
Sitä kuvittelee, kai olevansa se maailman paras ja ihanin ihminen, kun antaa vielä kaiken anteeksi ja yrittää vielä...se on loukku jossa katkeaa vain oma pää, se ajan oloon nöyryyttää niin paljon, ettet enää tiedä, oletko se kuulusa kynnysmatto vai ihminen. Sillä anteeksi annolla, petturille, ei tulla voittajaksi, vaan hävitään oma ihmisyys. Petturi sitten pitää otteessaan kuin hiirtä nakissa, sinun pitää olla nöyrä, että hän pysyy...ja loppujen lopuksi, minusta ei siihen ollut.
Joten toivon, että sinulla on enemmän voimaa ja et tuhlaa enää elämääsi tähän " suuresti rakastamaasi, niin ihanaan mieheen ", hän ei ole sinun kyyneltesi arvoinen.