Alkoholistin puoliso
Olen tässä ollut puolisoni kanssa kohta 25 vuotta. Puolison alkoholsmin olen itselleni tunnustanut vasta tänä vuonna. Hänkin on sen jo itselleen myöntänyt, vaan jatkaa juomistaan vielä. Sainkin tuossa viime viikolla olla taas 2 päivää onellinen kun hän teki radikaalin suunnanmuutoksen ja hävitti kaiken alkoholin talosta. Noh, tänä iltana löysin taas piilopullon. Alkoi se perinteinen hirveä huuto minulta ja hän istuu hiljaa ja ottaa kaiken vastaan. Enää en saa minkäänlaisia selityksiä edes miksi näin tekee.
Avokatkolla on juostu terveyskeskuksessa lukemattomia kertoja kunnes tuli alkokramppi viime keväänä, jonka hän myös salasi minulta. Valehteli että johtui stressistä ja sai siitä epilepsiakohtauksen. Syksyllä juominen taas yltyi eikä pystynyt lopettamaan. Sairaalasta pyysi katkolääkitystä ja sai, sillä että lupasi mennä maanantaina laitoskatkolle. Pysyi siellä kaksi päivää. Jatkoi salailuuan ja joi taas kahden viikon päästä. Jouluna veteli taas salaa ja jatkoi sitä ilmeisesti siihen kunnes sanoin että nyt katkolle yksityispuolelle. No olihan se kallista mutta ajattelin että ollaan sitten vähän säästeliäitä. Kahden viikon päästä jäi taas kiinni. Alan olla tosi neuvoton. Onko enää mitään apua tilanteeseen? Ymmärrän sen että on alkholisti lopun elämänsä kunhan lakkaisi juomasta.
Juova juo, niin kauan kuin juotattaa! Siihen ei auta vaimon huuto, lasten silmät eikä mummuin rukoukset.
Siis miksi sinä tuhlaat energiaasi, vaikka tekisit mitä, hän juo, siis ole kuin mitään ihmeellistä ei tapahtuisi, elät siinä omaa elämääsi, vaikka makaisi sammuneena lattialla, niin kulje yli ja anna maata.
Jos löydät piilopullon, niin anna sen olla, etsii hän juomisensa kuitenkin jostakin.
Lähde jonnekkin, kävele, ole poissa kotoa, jos seudulla on jokin alkoholistien omaisille tarkoitettu ryhmä, mene sinne, huomaat, ettet ole yksin tämän ongelman kanssa.
Ongelman, joka on miehelläsi, mutta miehesi ongelmineen on sinulla.
Niin, samanmoista täällä. Juovaa miestä on useampi vuosi katseltu. Itse ei tilannettaan myönnä. On sitä mieltä, että voi lopettaa koska vaan haluaa, mutta kun ei halua. Työssä käy ja siksi ei itseään pidäkkään alkoholistina, koska kykenee joka päivä töihin. POissa oloja ei sitä varten ole koskaan tullut. Mutta, kun kotiin pääsee, avautuu tölkki jos toinen ja niitä menee sitten se 10-12 kpl per ilta. Viikonloppuisin usein tuplat, koska herää aamuyöllä ja jatkaa siitä, mihin illalla jäi. Eli minun mielestäni hän on alkoholisti. Vuosien varrella olen asiasta yrittänyt muutamiakin kertoja keskustella, mutta tuloksetta. Vastaus on aina vain, että juon niin kauan kuin henki pihisee. JA se näyttää yllättävän sitkeästi pihisevän. Nyt reilun vuoden on ollut pääasiassa ilman "kirkkaita", elimistö ei ole niitä enää kunnolla sietänyt. Ja ne ne vasta pään sekaisin aina laittoi. Tuo tölkki aine on sitten sellaista, että on vaan itsesäälin ja narsististen oireiden vallassa. Ja me muut kuuntelemme... Olen jo aivan loppu itse, mutta en vain saa sanottua, että eron haluaisin. Sääli, lojaalius jne pitävät tässä kiinni. Ja pelko, mikä on reaktio. Nuoremmat lapset on vaikea saada ymmärtämään asiaa. Toivon, että "jokin" ottaisi minut tai mieheni pois tästä tilanteesta...
Alkoholisti keksii 11111 syytä juoda, vaikka yksi riittäisi juomisen lopettamiseen.
Se on hyvä neuvoa maalta, kun merellä on hätä. Olen itse ollut alkoholistin akka ja tiedän kuviot. Kenenkään, ns normielämää elävän, ihmisen mielikuvitus ei riitä kuvittelemaan sitä elämää. Alkoholisti sairastuttaa ihmiset ympäriltään ja koko perhe jämähtää, siihen alkoholistin elämän ympärille.
Toivorikkaudessaan juovan puoliso on maailmanmestaruusluokkaa, hän jaksaa päivästä toiseen toivoa, että juominen loppuisi, jospa tästä taas päästäisiin huomiseen, tai aamusta iltaan. Tottahan on, että se ei ole ihme, jos juo, vaan jos hän lopettaa.
Minun oli pakko purkaa, sitä vihasääli-inho kerää jollekkin ja lopulta tajusin minä sairastun vielä pahemmin kuin juova, jos jatkan samaa latua. Minun hyväksymiseni loppui, en mahdollistanut sitä enää, en salannut sitä keneltäkään, puhuin siitä kuin joka päiväisestä asiasta ja jos mies makasi krapuloissan, jonkun kysyessä, niin kerroin sen. Jos sitä voimaa löytyy, niin ei kenenkään ole pakko, toisen juomista katsoa, tuskin hänkään, toisen juomista selvinpäin katsoisi, hyvin pitkään.
Kukaan toinen ei voi juomista lopettaa, sen lopettaminen onnistuu vain juovalta.