En tiedä mistä aloittaisin. Pelkkä kirjoittaminen on vaikeaa ja mieleni on sekava. Olen ollut naimisissa 12 vuotta mieheni kanssa. Sairastuin itse vakavaan masennukseen kymmenisen vuotta sitten ja taustalla oli työpaineet päällimmäisenä.

Olen jo vuosia kitunut tässä liitossa ilman minkäänlaista fyysistä kosketusta (edes olalle taputtamista! ). Mieheni raataa työssä ja se on hänelle tärkeä ja tuo myös hänelle iloa, mutta se kuluttaa minua, koska hän tekee usein vähintään 12 tuntia/vrk töitä. Tämä luonnostaan aiheuttaa sen, että minä teen kotona lähes kaiken kotityöt. Vapaa-ajalla sen sijaan mieheni käyttää todella paljon alkoholia. Tarkkoja määriä en tiedä, koska hänellä on piilossa pulloja milloin missäkin 😭 Alkoholin käyttö on lisääntynyt vuosien varrella ja alkoholismi kulkee heidän suvussa geeneissäkin.

Tänään otin eron puheeksi. Ensimmäinen asia, minkä mieheni käski laittaa mun paperille ylös, oli se, että minkä verran minä ”vaadin” 😟 – tästä uudehkosta rakentamastamme talosta. Meillä ei ole avioehtoa eikä lapsia. Mieheni mielestä hänelle kuuluu iso osa talon myyntiarvosta, koska hänen nykyiset tulonsa ovat niin paljon minun tuloja suuremmat. (Näin ei ollut ennen uupumistani.)

Olen sairastanut monen masennusjakson ja nytkin sellainen on menossa. Pelottaa 😯🗯️ ajatus erosta. Terapeuttini on joskus maininnut, että mussa on lähimmäisriippuvuutta mieheni suhteen. Minäkin peittelen ja salailen mieheni alkoholin käyttöä. Yksi tuttava on kerran mulle sanonut suoraan, että mun pitäisi laittaa mieheni koville alkon käytön suhteen. Niin olen tehnytkin, ja mm. hankkinut terapeutin, jolla mieheni vuosia sitten kävi jonkun kerran. Enää mulla ei vaan ole voimavaroja käyttää mieheeni alkon suhteen voimia 😭 😭 Ja kaiken lisäksi mieheni on alkanut nimittelemään mua hulluksi tai kuvittelemaan asioita viitaten mun omiin mielenterveyden ongelmiin
😭 .

Pelottaa ihan järjettömästi ajatella eroa, koska tunnen olevani sisältä kuollut ja kasvanut liikaa kiinni mieheeni. Haluaisin itsenäistyä (olen jo reilu kolmikymppinen 😳). Pelkään jääväni yksin enkä edes osaa kuvitella eläväni yksin.

Nyt on sellainen olo, että haluaisin lähteä täältä kotoa mahdollisimman pian pois… mietin jo huomista sunnuntaina, että miten kestän mieheni löhöämistä sohvalla ja katsella jatkuvaa juomista 😭

Toivottavasti joku jaksoi lukea tämän loppuun. Olen ihan äimän käkenä, mitä tässä tilanteessa teen😑❓ 😯🗯️