Alkoholisti(ko?),Jätän(kö?)

Alkoholisti(ko?),Jätän(kö?)

Käyttäjä loulita aloittanut aikaan 22.02.2008 klo 23:05 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä loulita kirjoittanut 22.02.2008 klo 23:05

Puolisoni juo joka viikonloppu…Jos sanon,etten suostu siihen että hän lähtee viihteelle,hän suuttuu ja mököttää ja uhkailee.Soitin äsken hänelle,ihan umpi tunnelissa tuntui olevan…”Kun hänellä on vaikeaa” ja kun minä en muka koskaan kuuntele ja sitten raivoaa minulle puhelimessa asioista.Kaiken keskipiste on hän.En jaksa enää…Joka viikonloppu sama juttu.Jos hän sattuu tulemaan yli sovitun ajan kotiin ja suutun ja sanon asiasta hänelle,vastaus on”Älä valita aina”.Tuntuu ihan kun olisin hänen äitinsä ja hän vasta 16-vuotias.Mietin tässä juuri,että jätänkö hänet…Vaikeaa on,kun meillä on kohta 2-vuotias poika.Ja kyllä,rakastan häntä,mutta nyt olen niin vihainen…Tiedä taas mihin aikaan ilmestyy kotiin.Haluaisin vaan pakata tavarani ja lähteä poikamme kanssa…Auttakaa.Kellään samanlaista/kokemuksia tällaisesta?Mitä teen?!?!😝

Käyttäjä mamma83 kirjoittanut 25.02.2008 klo 21:46

onpas tuttua, meillä mies on suurkuluttaja, pystyy oleen juomatta jos käsken, mutta siitä tulee murjotusta ja sanoo että en ikinä päästä häntä mihinkään, jos aina päästäisin kun hän haluaa olisimme vararikossa. humalassa hän on tosi ärsyttävä, joten olen kieltänyt kotona juomisen kokonaan. nyt on menossa kausi jossa olemme sopineet uudet pelisäännöt ja alku näyttää hyvältä, mutta huomisesta ei tietoo...
meillä kans lapsi joten olen sanonut että sitten kun mulla menee totaallisesti hermot, niin lähen. jaksamisia sulle🙂🌻

Käyttäjä malina kirjoittanut 27.02.2008 klo 14:09

Hei teille 'kanssasisaret'!🙂🌻

Minäkin elän miehen kanssa, jolla alkoholinkäyttö aiheuttaa hirveitä (ollaan oltu pahoinpitelyn takia jopa oikeudessa), joten suhteemme jatkumiseen tarvitaan juomattomuus. Miehellä on kuitenkin ollut 'yrityksiä/ratkeamisia/sortumisia' tms, miksi niitä sitten kutsuukin, vaikka on itse luvannut olla juomatta.

Edelliseltä kysyisin, millaiset 'uudet pelisäännöt' teillä on, mitkä nyt alkuun toimivat hyvin??😑❓

Tästä asiasta olisi mukava edes kirjoitella samaa kokevien kanssa, kun asia on 'kuin luuranko olohuoneessa'.😟 Suurin osa lähisuvusta on jo hylännyt (eli jonkun sanojen mukaan 'pessyt kätensä' asioistamme) meidät, yhteisiä ystäviä meillä ei ole, ja kuitenkin vaimona olen tämän asian kanssa 'pienessä pelossa' jatkuvasti.🤕 Nytkin illalla miehellä oli joku 'outo haju' hengityksessä, ja heti mielikuvitukseni laukkaa. Siihen kun liittyi hänen riitaa haastavaa käyttäytymistä, niin heti mietin tuleeko pian taas 'sortuminen' ja joku kauhea tilanne välillemme. Toivottavasti ei tule.

Toivotan voimia, viisaita päätöksiä ja ihan suoranaisia ihmeitä elämäänne!🙂🌻

Käyttäjä pupsula kirjoittanut 05.04.2008 klo 09:30

Olen naimisissa alkoholistin kanssa, ja meillä on monta lasta. Olen ollut pitkään yksin lasten kanssa, kun mieheni on asunut muualla ja yrittänyt kuivaa elämää. Retkahduksia on tullut muutaman viikon välein, mutta nyt on taas huonompaa.
Olen tällä välillä saanut oman ja lasten elämän rullaamaan, mutta nyt kipuilen sen kanssa, pitäisikö vaan ottaa ero. Mieheni voi olla vahvassa humalatilassa täysin arvaamaton joko itseään tai toisia kohtaan. Meitä hän ei koskaan ole satuttanut, mutta en voi enää olla täysin varma, että niin tulee jatkumaan.
Minun on vaikea tehdä niin suurta päätöstä, kun kuitenkin välitän miehestäni yhä todella paljon. Huomaan vain päivittäin, miten paljon helpompaa on elämä ilman häntä ja hänen aiheuttamiaan murheita. Olen aina asennoitunut niin, että vaikeudet kuuluvat elämään ja että avioliitto on ikuinen, mutta nyt oikeasti alkaa tuntua siltä, että tämä vaan syö kaikkien voimat ja parempaa ei ole näkyvissä.
Lisäksi tiedän, että mieheni romahtaa, jos jätän hänet. Ei se tietenkään suoranaisesti ole minun vastuullani. Onhan minun ajateltava itseäni ja sitä, miten lapsilla on parempi olla.
Tuntuu itsekkäältä myös se ajatus, että haluaisin eron, jotta vapautan itseni löytämään ehkä joskus uuden, paremman suhteen. Toinen vaihtoehto olisi, että asuisimme erillään jatkossakin. Mutta eihän tämä mitään perhe-elämää ole, kun toinen menee ja tekee mitä haluaa ja minä hoidan kaiken ja otan vastuun kaikista lasten ja kodin asioista.

Käyttäjä mamma83 kirjoittanut 06.04.2008 klo 20:46

Vaikka sovitaan että mieheni ei tänään juo, en voi enää luottaa hänen sanaansa. Tässä taas yksi päivä mieheni lähti kouluun ja kun koulu oli loppu sain puhelun että on retkahtanut juomaan eikä pääse kotio, 4 päivän päästä hän sitten tuli häntä koipien välissä ja velkaa kertynyt 60e. Joka kerta hän pyytää anteeks ja lupaa ettei toistu. En halua erota, mutta mistä saan voimaa jaksaa, meillä on henkistä väkivaltaa ja se on rankkaa. Kaikille jaksamisia ja jatketaan tänne kirjoittamista, se auttaa🙂🌻

Käyttäjä Ropsuliini kirjoittanut 23.06.2008 klo 16:29

Voi miten tutulta tuo kaikki kuulostaakaan.
Olen kanssa elänyt vuosia alkoholistin kanssa ja pelännyt sitä seuraavaa retkahdusta. Alkuun juominen oli "vain" joka viikonloppuista naulapäähän touhua ja yksin tarvi aina olla menossa johonkin. Tai jos tuli vieraita oli se aina syy ottaa viinaa niin että sanaa ei saanut suusta. Mitään ei vapaa-aikana voinut tehdä ilman viinaa.Viime vuosina juominen vain lisääntyi ja juomista kesti muutamasta päivästä viikkoon. En uskaltanut edes olla hänen kanssaan eri mieltä asioista, etten vaan antaisi veruketta juomiselle.☹️ Jollain tavalla en uskaltanut erotakaan, vaikka rakkauskin jossain vaiheessa sammui. Elämä tuntui menevän hirvittävää alamäkeä, eikä itse pystynyt tekemään mitään. En puhunut kenellekään asiasta, kärsin vain hiljaa itsekseni. Ystäviinikään en ole vuosiin pitänyt yhteyttä, ettei kukaan tietäisi totuutta - häpesin sitä niin paljon. Hänen sukulaisensa olivat asiasta tietoisia, mutta joku heistä jälkeenpäin on sanonut, ettei asia kuulu hänelle/heille. Olenkin tullut siihen tulokseen, että tässä maailmassa ei kukaan ajattele kuin itseään.
Viime kesänä sitten lopulta sain jostain niin paljon voimia, että laitoin eron vireille ja sitä seurannut talvi oli aivan toivoton.😠 Pelkkää juomista vähän väliä, putki kesti yleensä pari viikkoa ja sitten n. kuukausi selvinpäin - niin, että juuri sai taas kerran uuden työpaikan ja ehti olla viikosta kahteen töissä ennen kuin retkahdus taas tuli. Saman katon alla oli pakko asua, kun hän ei suostunut muuttamaan pois ja itse en pystynyt koska olin ainoa joka lainoja ja yleensä laskuja maksoi. Lapsille tilanne oli hirvittävä. Apuakin pyysin julkiselta taholta, mutta mitään ei tehdä, jos toinen osapuoli ei ole väkivaltainen. Jälkeenpäin tajusin, että oikeuden päätöksellä hän olisi joutunut muuttamaan, mutta en sitä siinä paniikissa tajunnut, kun koko elämä oli vaan päivästä toiseen selviytymistaistelua.Oli vaan odoteltava asunnon kaupaksi menoa. Sekin pelotti - mitä jos joku tulee katsomaan ja "isäntä" makaa sohvalla vähintään kolmen promillen humalassa. Onneksi ostajaehdokkaat tulivat juuri kun oli parin päivän selvä aika. Kaupat ja muutot sainkin sitten taas hoitaa yksin. Olin aivan poikki.😟
Nyt elämä vähitellen helpottaa. Hänkin on vähentänyt juomista ja pystyy hoitamaan välillä myös lapsiamme. Parin kuukauden kokemuksella ero oli meille kaikille ainoa oikea ratkaisu - myös lapsille. Ihme kyllä kaiken jälkeen me pystymme olemaan ystäviä ja käymme toistemme luona jopa kylässä. Tosi asia on, että alkoholistin juomista ei pysty estämään, jos hän ei sitä itse halua. Vaikka tekis mitä. Itsekin sitä monta vuotta yritin ja jaksoin uskoa, mutta aina kun uusi retkahdus tuli, oli se kuin isku vasten kasvoja.
Jaksamisia teille ja toivottavasti teidän ei tarvitse päätyä eoon.

Käyttäjä ihan kun iines.. kirjoittanut 23.06.2008 klo 22:00

Hei..
Minulla on ollu samanlaisia kokemuksia..
Seurustelin kolme vuotta miehen kanssa jolla oli alkohooli ongelma, paha..
Olin,syylinen joka asiaan ja tunsin huonoa itsetuntoa siitä kun en voinnu auttaa.
Asiat vaan muuttu pahemaksi ja oravan pyörä oli valmis, hän sai tuntemaan minut huonoksi ihmiseksi ja heikoksi koska en kyvenny auttamaan häntä niin kun hän halusi.
Nyt sain asiat loppumaan, mutta olen toipumassa vasta siitä helvetistä.
Sanon että on paras tapa ottaa ja lähteä ennen kun henkisesti loppuu..
Rakastin sitä miestä ja oisin halunnu auttaa, mutta olin voimaton en pystyny antamaan sitä apua mitä ois pitänny.
Myöhemmin tajusin, ei se juominen lopu jos se ei sitä itse halua. On vaikeaa auttaa jos ei ole sitä halua lopettaa.
Niinpä joudun alistumaan niin henkisesti kuin fyysiseti, lupaukset ja kaikki uskoin, niin kauan kun oma usko ja voima varat loppu.
Toipuminen siitä vie aikaa, masennuin, pelkotilanteita tuli ja häpeä siitä että en kyvenny auttamaan häntä.
Kaikki ne herjauset, haukmiset ja kiusaamiset sekä uhkilut vei minulta viimeisen uskon siihen. Hän osasi puhua sekä luvata asioita mutta joka kerran petyin, ei alkoholisti pysty siihen jos se ei halua sitä itse.
Olen lukenu monia kirjoja miten alkoholisti toimii, miten se osaa murtaa toisen elämän ja tuhota. Tunteet ne menee laidasta laitaan mutta järjellä ja totuutta katsoen asiat muttuu. On vaan oltava kova itselle ei anna tunteille liikaa tilaa..☹️

Käyttäjä helemi kirjoittanut 24.06.2008 klo 07:23

En neuvo ketään suoraan jättämään alkoholistipuolisoaan, sillä se on jokaisen itsensä päätettävissä. Mutta, teillä on oltava iso "kärsimyssäkki ja paljon paikkavaatetta". sillä alkoholistin sanaan ja lupauksiin ei voi koskaan luottaa, juova ihminen menee viinan mukana, Vanha viisaus on, että ei ole mikään ihme, jos jeppe juo, mutta seon ihme, jos jeppe lopettaa juomisen. Alkoholisti lupaa kymmenen kaunista ja yhdeksän hyvää, ainakin krapula-aamuna ja rahattomana, ettei enää ikinä!..mutta jo iltapäivällä on mieli muuttunut ja miestä viedään.
Kukaan ei toivo, niin pitkään ja hartaasti kuin alkoholistin vaimo...onko tänään se viimeinen kerta, ylihuomenna, viikon päästä vai ei koskaan. Jotkut alkoholistit ovat selvinpäin, mitä ihanimpia ihmisiä, mutta humalassa kuin helvetistä karanneita piruja...mitä pitempään juominen jatkuu, sitä enemmän se luonteeseen muutoksia, myös selvinä päivinä.
Alkoholistille on yksi ryyppy liikaa ja tuhat liian vähän, se vie miestä (naista), mikään ei ole sen rinnalla mitään, mikään rahasumma ei ole liian iso, ettei juomalla saisi kurkusta alas ja "hyvät kaverit" auttaa varmasti.
Jos teidän seuduilla on AA-kerho, niin sieltä voidaan teille kertoa, missä on lähin omaisten ryhmä, siellä ei sitten hymistellä tätä ongelmaa.
Alkoholismi on koko perheen sairaus, sillä lähipiiri sairastuu myös ja kuten kerroitte, teistäkin joku on häpeän vuoksi jo erakoitunut, juominen ei ole puolison häpeä, vaan juojan häpeä, jos sitä peitellään, niin sitä pitempään se jatkuu! Nostakaa "kissa" pöydälle ja pyyhkäiskää sillä pöytä puhtaaksi, eläkää mahdollisimman normaalia elämään, älkää antako senttiäkään rahaa alkoholistille, älkää maksako heidän velkojaan, älkää soitelko perään, kun reissuilleen lähtee ja älkää jääkö kotiin odottamaan, vaan tehkää kaikkea mukavaa,... jos te ette juo, niin teidän ei tarvitse elää juovan puolison rytmissä, hän on kuin isokokoinen lapsi, joka vie voimat, riskimmältäkin naiselta.
...ja humalassa olo, ei ole puolustus, millekkään teolle, jokainen ihminen vastaa humalassa tehdystä kuin selvipäin tehdystä.

Käyttäjä Kata_K (Työntekijä) (SOS-kriisikeskus, Helsinki) kirjoittanut 24.06.2008 klo 09:46

Tiedoksi:

Huomenna keskiviikkona liveryhmän aiheena on perheenjäsenen alkoholismi. Liveryhmä on klo 13-15. Tervetuloa mukaan keskusteluun!

Käyttäjä helemi kirjoittanut 24.06.2008 klo 10:15

..jäi sanomatta ja paljon muutakin, mutta..
Alkoholisti löytää 1111 syytä juoda ja yleensä syy on jossakin muussa kuin itsessä, tarvitaan vain yksi ainoa syy, juomisen lopettamiseen. Siihen ei auta laupiaat silmät, eikä rukoukset, sillä ihminen juo, niin kauan kuin juotattaa...mutta jos juova löytää sen yhden syyn lopettaa juominen, hän lopettaa sen vaikka kertalinttuulla, ne on näitä ihmeitä, joita sattuu joskus.

Käyttäjä Puolukka kirjoittanut 24.06.2008 klo 11:28

Ei ne muutu, vaikka lupaisivat mitä. Ja voitte olla varmoja että kymmenen kaunista ja yhdeksän hyvää luvataan kunhan jatkatte siinä itsekkään alkoholistin kynnysmattona. On OK jos ei ole lapsia ja sellainen uhrautuminen houkuttaa. Muuten kannattaa lähteä ja vikkelään, lapsille on kärsimys ja häpeä katsella / kuunnella alkoholisti-isää (tai äitiä) ja joutua henkisen tai fyysisen väkivallan uhriksi.

Voitte olla aivan varmoja että KAIKKI alkoholistit vakuuttavat rakkauttaan ja uhkaavat tehdä itselleen jotain jos Sinä et enää juopottelua kestä ja lähdet. Valitettavan harva vain tekee mitään - (eivät tee hyvää tai pahaa) kyllä jatko on ihan sitä samaa - juopottelua - mahdollisesti uusi hyväuskoinen uhri kainalossa.

Yhteiseloa jatkavan kannattaa tehdä se tietoisena siitä että jatkossa kaikki syy ja vika avioliitonne ja lastenne ongelmiin on Sinussa, niin se menee - juopon kanssa.

Käyttäjä boa kirjoittanut 29.06.2008 klo 00:19

Samaa mieltä edellisten kanssa. Nimim. kokemusta on. Alkoholistille pitää kääntää selkä, ei se muuten ota mitään vastuuta mistään. Pahaltahan se tuntuu, varsinkin jos on luonteeltaan hyvä ja hellämielinen ja pelkää, ajautuuko se sitten täysin tuhoon. Jos tuhoutuu, niin tuhoutuu. Parempi se kuin se, että tuhoutuvat ohessa äiti sekä lapset ja vielä muukin suku. Itse lähdin ja niin vaan oli herran pakko opetella hoitamaan omia asioitaan pyykin pesemisestä lähtien. Elämä on kaikin puolin nyt ihan toista. Olemme hyvissä väleissä ja mekin kyläilemme toistemme luona ja autamme toisiamme. Tosin, jos vanhat merkit paikkansa pitävät, ei tätä riemua kestä 3 kuukautta enempää kun alkaa taas uusi ryyppykausi.

Mikään ei saisi minua enää palaamaan entiseen elämään, vaikka tunnenkin syvää kiintymystä edelleen. Koen, että olemme ystäviä ja ystäviltähän sietää aika paljon - aviomieheltä ei.

Jos vuosikaudet on joutunut pettymään, ei tilanne yleensä parane - pahenee vain.

Käyttäjä me 5 kirjoittanut 31.08.2008 klo 11:04

Jopas täällä on monenlaista kohtalo toveria.

Minäkin olen alkoholistin vaimo. Olen lukenut useita vuosia tätä palstaa ja nyt havahduin, että jotain täytyy perheelleni tapahtua näin ei voi jatkua. Mieheni juo n.3-4 iltaa viikossa, alun sammumis juomiset ovat vaihtuneet useamman illan juomiseen...humalatilaan. Onneksi akressiivisuutta ei esiinny. Töissä hän käy, lapsia hoitaa ja ruokaa laittaa. Kaikki muu tuntuu kaatuvan päälleni, pyykit, siivous, talon remontit...joista en tajua mitään. Olen huolissani lapsista, en ollut ajatellut että he ja minä joutuisimme elämään alkoholistin kanssa. Suhteemme ei tunnu toimivan millään tasolla, kaikki menee ilkeilyksi molemmin puolin...ja siitähän saa syyn aina juoda.... juominen on pahentunut vuosivuodelta.

Apua hän ei halua, on kuulemma itse selvitettävä asia. Itse hakeuduin perheasiainneuvottelukeskukseen ja tästä johtuen mieheni oli juomatta viikon sillä ehdolla että päästän hänet lähelleni. Viikko meni hyvin ja kaikki oli niinkuin ennenkin...sitten sama vanha kuvio toistuu. Olen jo vakavasti ja pitkään ajatellut eroa. En vain tiedä mistä/miten prosessia pitäisi lähteä viemään eteenpäin. Milloin lapsille uskaltaa puhua asiasta. Kuinka talon ja raha/ velka-asioiden kanssa edetä. Kaikki tuntuu vaikealta 😯🗯️. Mieleni on ahdistunut ja viikonloput menevät itkunsekaisin tuntein olo on avuton 😟
Miehelleni olen jo maininnut useasti ero vaihtoehdon ja hän vain sanoo että ei taloa näinäaikoina saa myydyksi...eikä häntä remontointikaan kiinnosta.

Lapset näkevät että minulla on paha olo ja olen heille sanonutkin suoraan etten jaksa isän juomista ja että se tuntuu pahalta. Lapset eivät ota asiaan kantaa. Aiemmin he naureskelivat sammuneelle isälleen nyt murrosikäisinä saattavat arvostella juomista välillä. 😭

Käyttäjä vkl kirjoittanut 01.09.2008 klo 14:02

No kertokaapas alkoholistien vaimot että olenko kohtalosisar vai tulossa sellaiseksi?Minun mieheni juo varmasti n. viitenä-kuutena kertana viikossa jotain. Eli viikolla ma-to kaljaa muutaman illassa ja pe-su kaljaa ja kirkkaita joka ilta.Sunnuntaina ehkä pari kaljaa tai paukkua.Ällöttävintä on et jatkunut jo vuosia sama tahti.ja lisäksi hän haluaa et minä otan aina kun hänkin.Suuttuu jos en ota seuraksi.Hänestä heti jotain vikaa parisuhteessa ja kaikki päin peetä, jos en ota.Laitan juomia viemäriin, kun hän ei näe...Jos en juo esim.la telkkua katsellessa hän ottaa nokkiinsa ja lähtee makkariin tietskalle juomaan tai pelaamaan.Eli kaiken lisäksi hän pelaa netissä pitkäävetoa joka ikinen päivä mutta pienillä panoksilla?!Tai onko se pientä et n.100 e kuussa?!Kun en tiedä enää itsekään onko se peliriippuvainen ja alkoholisti!Mistä sen tietää?Seksiä en hänen kanssaan ole tahtonut kuukausiin ja siinä riidan aihe lisää mutta kun en halua yli 100 kg päälleni.Kaiken viinalla saanut aikaan.Hän ei hoida itseään yhtään.Hän lenkkeilee, jos minäkin mutta yksin ei.Jos minä juoksen hänkin juoksee mutta nyt kun en pysty, niin hänkään ei sitä enää harrasta.Mikä tässä mättää!?😑❓🙄

Käyttäjä me 5 kirjoittanut 01.09.2008 klo 20:04

HEI vkl.
Minä pohdin samaa asiaa pitkään milloin henkilö on alkoholisti tai milloin se on ongelma. Päädyin ajatukseen että, kun juominen/ pelaaminen aiheuttaa riitaa, epävarmuutta, ahdistusta, terveyshaittoja, masennusta jne... perheessä on alkoholisti ??😟.
Jokaisella on jonkilnlainen käsitys minkälaisesta elämästä nauttii ja minä yritän muodostaa oman ja perheeni elämän siihen suuntan yritäen huomioida muuidenkin elämän toiveet. Mikäli nämä elämän tavotteet, toiveet tai arvot poikkeaa kovasti toisistaan näen ongelman joka täytisi ratkaista, en voi elää suhteessa jossa asiat ovat kesken / rikki.
Meillä mies ei vaadi minua juomaan, mutta toivoo että olisin hänen seurassaan...ja minua ei kiinnosta. Teen miluummin jotain mistä pidän katson lasten kanssa elokuvan tai ulkoilen yms. Mies valittaa että en ole läsnä ja vetäydyn itseen ! Olen yrittänyt olla läsnä eikä se juomis tahtia ole hidastanut 😠 Ei auta muukuin jatkaa eteenpäin päivä kerrallaan. 😮