Älä eroa, jos arki vaan kyllästyttää - eroa, jos koet uhkaa
Hei,
Miksi en halua, että juuri sinä eroat? Tässäpä muutamia havaintoja ihan omasta elämästäni eron jälkeen, kun syynä eroomme oli ’erilleen kasvaminen’.
Tulet töistä kotiin, talo on pimeänä ja lapsi juuri sillä viikolla isällään. Kenelle laitan ruokaa? Hiljaisuus tulee seinistä lävitse ja pyörin vielä yölläkin sängyssä odottaen kuulevani toisen hengityksen ja tuntevani lämmön vierestäni, lastenhuoneesta unensekaisia höpötyksiä..Nyt ei haittaisi yhtään puolison kuorsaus, kunhan olisi vaan tuossa vieressä. Ei haittaisi kesken unienkaan tytön lohduttaminen, kun paha uni on pitänyt otteesaan…
Koittaa perjantai-iltapäivä. Työkaverit suunnittelee kauppareissua puolisoineen, matot ulos ja hyvä ruoka uuniin…ollaan vaan perheen kesken. Nielesken pala kurkussa ja keksin tekemistä, ettei tarvitse mennä tyhjään kotiin. Nyt olisin kestänyt senkin, että olen aina se, joka suunnittelee menun ja pakottaa muutkin siivoustalkoisiin vaikka väkisin..aina se, joka kutsuu vieraat ja keksii tekemistä. Aina se, joka varaa matkat ja tekee ruuat. Kunhan olisi elämää..nyt kiertelen kysymyksiä viikonlopun suunnitelmista, niitä ei vaan ole.
Viikonloppuna haravoin pihaa ja muistelin miten tyttö oppi polkemaan pyörää kadulla ja miten se jo kaukaa juoksi luokseni koulusta tultua. Miten puoliso käveli laukku olalla kotiin se ikuinen maitopurkki, neljää jogurttia ja leipä laukussaan..kysyen ihmetellen, mitä muuta muka tarvitaan ruuanlaittoon? Hakisin sen jauhelihan ja perunat nyt vaikka etukäteen, jos vaan voisin..
Isänpäivä lähestyy…muistan miten teimme kakun yhdessä tytön kanssa puolisolleni ja laitoimme kortin pöydälle odottamaan aamukahvien kera. Ja kuinka äitienpäivänä sain maailman rumimman talitinttiyöpaidan kortin kera, etten voinut hillitä kiukkuani ja lopulta nauruani..nyt kaipaan jo tuota yöpaitaa takaisin uff:n laatikosta.
Mutta mennyt on mennyttä. Historiaa ei voi jakaa samalla tavalla uuden ihmisen kanssa. Valokuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa ja vain sinun puoliso tietää ne ainutlaatuiset hetket, jotka sisältyivät yhteisiin vuosiin. Kannattaako hukata ne hetket?
Siispä älä eroa tylsyyden ja arjen vuoksi – koeta löytää takaisin puolisosi luokse. Jos petät häntä, älä jää kiinni. Ota opiksesi, älä eroa. Lapset kärsivät aina. Odota. Eroa vasta kun he ovat täysi-ikäisiä, jos välttämättä haluat. Sinnittele. Löydä voimia pienistä asioista. Rikki mennyttä lapsuutta ei voi korjata – se piirtää jälkensä sieluun.
Terv Kurjenmiekka
Huoh, kylmäävää luettavaa. Kuin lukisi vaihtoehtoista todellisuutta omasta elämästään. En tiedä tarkkaan, ei sitä tiedä kukaan, kuinka lähellä eroa olin muutama vuosi sitten. Vaimon pettämisen takana ei ollut rakkauden loppuminen vaan ennemmin se, että rakkaus hautautui arjen jalkoihin ja kohdalle sattui sopivasti sopiva mies. Hullaantuminen avasi vaimon silmät ja hän katkaisi itse välit vieraaseen mieheen käytyään mielessään vähän kuvaamasi tapaisen tulevaisuuden kuvan. Kun nyt myöhemmin sain tietää pettämisestä, olen puolestani itse havahtunut näkemään kuinka erilaisia tulevaisuuksia omallakin kohdalla voi olla, sen mukaan miten toimimme ja päätämme.
Miten ihmiset saisi havahtumaan omaan tilanteeseensa ajoissa ja toimimaan omaksi ja läheistensä parhaaksi? Näkemään kuinka omasta parisuhteesta voi tulla paljon antoisampi kun molemmat kohtaavat toisensa rakastavasti, avoimesti, kunnioittavasti ja, sanoinko jo, RAKASTAVASTI. Pitääkö tapahtua jotain tarpeeksi pahaa, jotta tajuaa kunnolla, sydämessään? Eittei vain tavan vuoksi totea niin puolisolleen kuin itselleenkin, että joo joo kyllähän minä sinua rakastan.
Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä, vaan vain sydämellään voi nähdä hyvin. (Pikku prinssin kettu)
Totisesti vain sydämellään näkee hyvin! Paluuta entiseen ei ole ja tämä on nyt vaan kärsittävä loppuun asti. Omakin puolisoni jäi kiinni pettämisestä ja jälkensähän sekin jätti. Vanha viisas vertaus, kun rikot vaasin ja liimaat palaset takaisin paikalleen - kaukaa katsottuna kaikki on hyvin - läheltä näet joka ainoan särön...
Annoinkohan ikinä kuitenkaan anteeksi? Joka kerta, kun puoliso oli työmatkalla kiemurtelin ja mietin, entä jos taas...Luottamus ei palannut, mutta arki sujui, kun yritin unohtaa ja ajatella yhteistä lasta. Perhettä. Sitä, mitä muut ajattelee jos teenkin toisin. Perheneuvontaan ei puoliso suostunut, joten asia jäi minun korvieni väliin. Pysyvästi.
Päätös erostani kypsyi vuosien myötä ja lopulta olin kuilun reunalla. Joko luotan siipieni kantavan tai elän toisten elämää, en omaani. En nähnyt muuta vaihtoehtoa, mutta tein kaikkeni ettei ylimääräistä kärsimystä tulisi kenellekkään. Loukkaus on ollut suuri puolisolleni, kun kerroin päätöksestäni. Ymmärrän hyvin. Hän ei ikinä käsitellyt pettämistä kanssani, joten asia jäi railoksi välillemme joka kasvoi vuosien myötä. Arjen sujuvuus ei enää riittänyt pitämään meitä yhdessä - vaikka nyt sitä vielä kaipaan.
Mutta tässä elämänkiertokulussa minun matkani on vain pieni janan pätkä, miksi sen tulisi olla täynnä tyytymättömyyttä ja surua? Minulla on varmasti paljon annettavaa vielä jollekkin lapseni lisäksi, siihen luotan. Päivä päivältä on onneksi helpompi hengittää ja joku päivä minunkin 'talossa' palaa taas valo 🙂
Halusin kirjottaa edellisen viestini tuntemuksistani ja varoittaa - älkää erotko kevyin perustein. Vaimosi teki oikein, kun mietti mitä voi menettää ja jäi luoksenne. Viisas nainen, jolla on viisas mies!
Kiitoksia Kurjenmiekka kun kerroit tarinasi ja tuntemuksiasi ja annoit minulle lisää perspektiiviä. En tiedä viisaudesta, vaikka kovasti yritämme nyt toimia yhteiseksi parhaaksi. Tunnen, että ylivoimaisesti suurin voimavara jonka varassa olemme menneet eteenpäin, on keskinäinen rakkaus. Kummallekaan ei ole ollut missän vaiheessa epäselvää, että rakastamme toisiamme hyvin syvästi. Se antaa molemmille varmuuden siitä mihin suuntaan kuljemme. Valitettavasti rakkaus ei kuitenkaan automaattisesti suojele kaikelta pahalta ja estä ikäviä tunteita.
Tämän takia kaikki mikä auttaa näkemään selkeämmin, kuten kirjoituksesi, auttaa jaksamaan paremmin ja tulee tarpeeseen. Olen pahoillani, ettette miehenne kanssa löytäneet tarpeeksi keskinäistä luottamusta ja rakkautta. Toivotan voimia ja että kohtaat hyviä asioita elämäsi varrella!
Kiitos Beren! Teitä yhdistää vaimosi kanssa syvä rakkaus ja se kantaa pitkälle. Ihmismieli on vaan niin arvaamaton, että heikkoina hetkinä uidaan syvissä vesissä. Jos ihminen ei jaa epätoivon ja ilon hetkiä toisen kanssa, hän ei opi koskaan tuntemaan omia heikkouksiaan.
Minä en voi enää palata ajassa taaksepäin ja saada menettämiäni hetkiä takaisin. Kuljen omaa tietäni nyt. Kaikki valokuvat ja kirjeet elävät omaa elämäänsä. Miten monia polkuja olenkaan kulkenut - kiitollisena siitä, että olen ainakin elänyt!
'Rakkaus on pelkkä sana, kunnes joku tulee ja antaa sille merkityksen', on joku viisas sanonut. Älkää ikinä, ikinä antako periksi! Yleensä oven avaa vasta avainnipun viimeinen avain.
Terveisin Kurjenmiekka
Voi Beren ja Kurjenmiekka!
Sananne kolahtivat. Mietin lapseni isän kanssa ollakko vai erota? Minulla on vielä halua jatkaa ja sananne vahvistivat sitä.🌻🙂🌻