Ajan tarina

Ajan tarina

Käyttäjä Il0t0n aloittanut aikaan 06.06.2012 klo 11:25 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä Il0t0n kirjoittanut 06.06.2012 klo 11:25

Mikä olikaan se asia joka sai niin erilaiset ihmiset aloittamaan seurustelun vuosia sitten? Tyttö oli juuri tullut täysi-ikäiseksi, mies vuosikymmenen vanhempi. Mies useampaan kertaan seurustellut, vähän risaiseksi sydämestään kulunut.
Tyttö täysin kokematon, kokeneemman huomiosta hurmaantunut?

Nyt lapset teini-iässä, läheisyys on loppunut, toisiamme ohi katsotaan, vain lasten kanssa jutellaan.
Vuodet riitelyä toi, periaatteet erilaiset ei yhteensopineet.

Toinen tuhannesti halusi, toinen vähän vain.
Luovutin, en toista muuttaa voi, muutuin itse kun sen viimein tajusin.
Pari masennusta siihen tarvittiin.
Hiljaa, pois haluten annan ajan kulua.

Tyttö keski-ikään varttunut, lapsenmieltään hukkaamatta, mies vaivoineen vanhentunut tyytyy velkaa maksamaan ja leipää lapsilleen. Vapaus olla eri mieltä seuraumuksitta on mieheltä poissa, tulivuoret hiljenevät sen raivon rinnalla joka purkautuu vaimon kirouksista, kantapäistä, ovien paukkeesta. Katkeruutta, kitkeryyttä, arkipäivän naamion takana.
Voi kuinka erilaiset ovatkaan toisiaan täydentäneet!

Käyttäjä Eveny kirjoittanut 12.06.2012 klo 18:45

Ajan saatossa ihminen muuttuu, niinhän se on. Elämän asiat kasvattavat tai ehkäpä joskus katkeroittavatkin. On odotuksia suhteeseen/avioliittoon mennessä. Nuorella iällä hyvinkin auvoisia ihannekuvia ja jopa luuloja. Helposti ajatus on niin, että yksi asia tarkoittaa toista, vaikka se ei useinkaan ole niin.

Aika aina näyttää, mihin päädytään ja mistä matka taas jatkuu. Joskus vain päätyy huomaamaan, että kaikki on niin toisin ja ajatukset ovat jäsentyneet, muuttuneet, näkemykset ja tunteet ovat kääntyneet. Huomaa tarvitsevansa ihan muunlaista, näkevänsä ihan eritavalla, kuin ennen. Ei ehkä enää pysty elämään sairastumatta entisen lailla. Oma menneisyys vaikuttaa muuttumisentarpeeseen ja sitkeys ja rohkeus muuttumiseen.

Itse huomasin vuosien jälkeen, etten enää pysty elämään tämän lasteni isän kanssa samassa taloudessa, se ei vaan enää millääntavalla onnistunut. Kaikki oli niin muuttunut, rakkaus mennyttä, tilalla vain hitusen sääliä ja miltei inhoa toista kohtaan.

Erosimme. Vuosien jälkeenkään en tekisi toisin. Toiset löytävät pitkän mustan kauden jälkeen taas yhteisiä syitä ja tunnelmia jatkaa suhdetta. Se on hienoa, sitä itsekin toivoin. Olisi ollut ihanaa, jos perhe olisi ollut kokonainen, mutta sitä unelmaa en tuon miehen kanssa pystynyt enää toteuttamaan.