Aivan loppuun kulutettu
Olen seurustellut miehen kanssa noin vuoden verran. Kaikki alkoi ystävyydestä joka nopeasti muuttui elämäni rakkaustarinaksi. Minua varoitettiin miehestä ja hänen menneisyydestään, en rakastuneena halunnut kuulla menneisyydestä mitään, nyt kaduttaa(mieshän itse kertoi että kaikki exät on hulluja).
Pikkuhiljaa mukaan astui hirveä mustasukkaisuus josta ei mies pääse eroon, alkoi haukkuminen aluksi kännipäissä jota pyyteli anteeksi, ei kestänyt kauaaan kun väkivalta tuli mukaan ensin erittäin pienesti ja näistä seurasi tapan itseni jos jätät ebisodit.
Tilanne rauhoittui ja ajattelin, että se oli alkuepävarmuutta.
Syksyllä tilanne muuttui pahemmaksi mies muuttui mustasukkaiseksi jopa sukulaisitani.
En voi pitää puhelinta päällä hänen seurassa, kertoa mitään asioita koska mun huorakavereiden kanssa keskustellut jutut ei kiinnosta, pelottaa törmätä tuttuihin kadulla kun heti hirbeä riita pystyssä.
Nyt on melkein joka viikkoista se että käy käsiksi jopa hänen ystävänsä on ollut todistamassa tilannetta, mutta ei siihen kukaan puutu kun eivät uskalla ja mies saa käännettyä naurettavammatkin asiat ystävilleen hänen edukseen. Kaikki pelkäävät ja rakastavat tätä ihmistä, omat ystäväni eivät voi sietää häntä.
Meidän riidat menevät nykyään siihen, että hän uhkaa jättää minut eikä se minua haittaa, mutta aina kun menee poikki alkaa niin kiduttava uhkailu etten saa edes öisin nukuttua.
Siksi tilaanne o mennyt siihen, että minä nöyristelen ja pyydän anteeksi typeriäkin juttuja, että mies rauhoittuisi.
Mulla olisi tarpeeksi todisteita hakea lähestymiskieltoa ja kun olen tämän kortin kerran vetänyt pöytään siitä ei hyvää seurannu.
Mä en tajua miten sen ystävätkin tekee mitä se käskee, mut silti ne salaa kuiskailee mulle ja ihmettelee et miten voin katsoa sellasta sikaa.
Mä alan olee niin loppu, ettei ole mitään järkeä.
Sairaammaks muuttuu päivä päivält ja en käsitä mitä täs enään voisi tehdä, kun en kerran voi mihinkään ilmottaakkaan mistään.
Mä oon nuori ihminen ja tää mies mua huomattavasti vanhempi onneksi mulla on sentään oma asunto missä välillä saa hengittää.