Äitipuoleni kosketteli

Äitipuoleni kosketteli

Käyttäjä Ketev aloittanut aikaan 11.01.2016 klo 00:08 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä Ketev kirjoittanut 11.01.2016 klo 00:08

Siitä on noin 10vuotta, kun tämä tapahtui, olin 14vuotias. Isäni ja äitipuoleni olivat tuttuun tapaansa viettämässä iltaa läheisessä kuppilassa, minä olin isän tykönä viikonloppua viettämässä.

Olin mennyt nukkumaan jo ennempää, kun he palasivat kotiin. Sinä yönä heräsin yhtäkkiä ja huomasin, että äitipuoleni seisoi vieressäni, hänellä oli peitto yllään, unisena ihmettelin vähän aikaa, että mitä tapahtuu, kunnes äitipuoleni repi peiton päältäni ja tuli päälleni makaamaan, hän oli siihen aikaan isokokoinen ja en siis päässyt liikkumaan pois.

Äitipuoleni aloitti koskettelemalla rintojani, koko ajan itkin ja huusin, että mene pois, mutta hän ei hievahtanutkaan, muistan ne sanat ikuisesti ”mä tiedän, että sä tykkäät tästä”, yritin huutaa isääni, mutta hän kun oli ottanut ja nukkui yläkerrassa, ei hän kuullut, sain kurotettua puhelimeeni ja yritin soittaa isälleni, mutta ei vastausta, tässä vaiheessa äitipuoleni siirsi kätensä jalkoväliin ja sain voiman työntää hänet lattialle pois päältäni ja huusin niin kovaa kuin keuhkoista lähti, että painu ******.

Äitipuoleni nousi lattialta otti peittonsa ja meni vastapäiselle sohvalle istumaan, en muista mitä hän sanoi, mutta yritin vaan nukkua, että pääsen seuraavana päivänä pois, olin kai hieman shokissa, kun en tehnyt muuta.

Seuraavana aamuna heräsin ja äitipuoleni nukkui sohvalla vastapäätä, hänkin heräsi ja isäni oli herännyt, soitin äidilleni heti, että tulee hakemaan, mutta he eivät päässeet heti tulemaan, tunnin päästä vasta, sanoin isälleni, että lähden ja pakkasin tavaroitani, sanoin, etten odota kyytiä vaan lähden kävelemään, isäni ihmetteli, valehtelin hänelle ja sanoin, että se johtuu hänen juomisestaan, etten jaksa katsoa sitä enää.

Kerroin asiasta silloiselle parhaalle kaverilleni, joka vain nauroi minulle, muille en uskaltanut kertoa, äidilleni sanoin samaa, etten halunnut olla siellä, kun isä juo aina.

Isäni yritti välillä soittaa ja pyysi käymään, mutta en mennyt, kunnes hän lakkasi soittamasta, vuosi kului ja en ollut nähnyt isääni, unohdin tapahtuneen ja otin yhteyttä isään ja menin käymään, 3 vuotta meni normaalisti, kävin välillä isän tykönä, mutta en niin usein enää. Se oli kova paikka minulle, koska isäni oli hyvin tärkeä ja halusin käydä, mutta en mennyt, koska he joivat aina ja ajattelin, että tämä on se mitä en halua nähdä.

18vuotiaana näin yöllä unta, jossa tapahtumat sinä iltana toistuivat, heräsin ja muistin kaiken, en saanut rauhaa ja kerroin taas silloiselle parhaalle ystävälleni, hän tuki minua asiassa ja ydessä kirjoitimme kirjeen äidilleni, jossa kerroin kaiken. Jätin kirjeen pöydälle ja sanoin äidilleni, että lukee sen kun olen lähtenyt.

Pääsimme kaverini luo ja äitini soitti minulle ja ei oikein itsekään tiennyt mitä sanoa, hän oli sanaton ja kysyi vain, miten olen voinut käydä isäni tykönä ja kerroin, että olin sulkenut asian pois mielestäni moneksi vuodeksi, hän soitti minulle psykoterapeutilta ajan, jossa piti keskustella tästä ja pimeänpelosta, joka hallitsee elämääni.

pimeänpelkoni todennäköisesti johtuu tapahtuneesta, koska pelkään, että pimeässä, kun muut nukkuvat, kukaan ei kuule huutoani, jos jotain tapahtuu. En pysty olemaan pimeässä ja nukun aina valo päällä.

Kävin keskustelemassa muutaman kerran, mutta en tunne oloani mukavaksi jutellessani asiasta tuntemattoman kanssa ja lopetin käymästä siellä. En ole oikein koskaan saanut muuta apua ja asia vaivaa minua todella paljon, en mieti sitä päivittäin, mutta välillä purskahdan itkuun ja muistan tapahtuneen.

Mietin nyt pitäisikö minun kertoa isälleni asiasta? Entä, jos hän ei usko? Entä, jos tämä asia ei olekaan niin vakava mitä ajattelen?Minusta vaan olisi oikein, että hän tietäisi millaisen ihmisen kanssa elää ja hän saisi vastauksen, siihen miksi lakkasin pitämästä yhteyttä. En tiedä, toisaalta tuntuu turhalta kertoa, koska aikaa on kulunut jo kauvan tapahtuneesta, mutta saanko koskaan rauhaa, jos en kerro?

Käyttäjä joku toinen kirjoittanut 11.01.2016 klo 10:42

Asia on vakava ja sinun tulisi keroa siitä isällesi. Hän uskoo tai ei, siihen ei voi vaikuttaa, mutta hänen tulee tietää asiasta, olet hänen lapsensa. Hän on myös voinut kokea syyllisyyttä välirikostanne, toisaalta olihan syynä juominenkin, mutta mielestäni hänellä on oikeus kuulla koko totuus asiasta. Jos et pysty puhumaan, kirjoita hänelle tai ota äitisi tai joku ystäväsi mukaan. Puhumiselle kasvokkain saattaisi olla joku ns. puolueeton maaperä paras, kavila tms. jolloin tunteet pysyvät paremmin kurissa isälläsi ja tilaa jää paremmin kuuntelulle. Ja en ottaisi äitipuolta mukaan tähän tapaamiseen, sen aika on myöhemmin, jos tarvetta.

Käyttäjä marmoriikki kirjoittanut 02.02.2016 klo 03:29

Kerro.