Olen 40v sinkkuäiti, vai mikä nykyään onkin trendi nimi eronneelle äidille?
Erosin poikani isästä vuonna 2000, miehen petettyä ulkomaankomennuksella. Eron jälkeen elämä onkin ollut vuoristorataa. Jos jonkinlaista suhdetta ollut ja mennyt. Kokenut fyysistä ja henkistä väkivaltaa, alkoholismia ja mielisairautta. Edellä mainittuja siis ollut tapaamillani miehillä.
Itse sorruin myös viinin lipittelyyn, mutta sen jätin 2 vuotta sitten, yritettyäni itsaria. Heräsin teho-osastolla ja siitä alkoi raittius. mutta elämä vaan on pilalla….poikani sairastaa adhd:ta ja yksin olen joutunut kaikki osasto jaksot ym ruletit pyörittää. viiden vuoden aikana koulua on vaihdettu jo kolme kertaa. pojan isästä ei apua ole, hän kun on ympäri maailmaa töiden perässä.
Nyt olen etsinyt miestä netistä ym. mutta kun kukaan ei tunnu olevan mitää??? mikä vika minussa on kun kukaan ei minulle kelpaa?
Tunnevamma? Onko kenelläkään vastaavaa tunnetta ja loppuuko tämä ikinä?
En pidä itseäni minkään näköisenä, mutta silti vaadin mieheltä kaunista kuorta ja sydäntä.
Olo on todella tyhjä ja kaipaisi aikuisen ihmisen seuraa ja rakkautta, mutta kun kaikki ahdistaa!!
Kiitos kun jaksoitte lukea tämän vuodatukseni. kaunista loppu kesää.
Sinun täytyy olla kirjautuneena, että voit vastata tähän aiheeseen.