Ainainen epäilys...?
Hei.
Kuten kaikki muutkin, niin myös minä haluan kertoa oman tarinani.
Olen 31-vuotias nuori nainen ja minulla on kaksi lasta edellisestä liitosta. Edellinen liitto päättyi ikävään eroon, kun selvisi että miehelläni oli toinen lapsi toisen naisen kanssa. Yhdessä he eivät olleet, lapsi oli ns.vahinko yhdenillan jutusta. Mutta salaisuutta onnistuivat varjelemaan useamman vuoden… Erosimme, mutta vuoden eron jälkeen halusimme vielä olla yhdessä. Sitten onnistuin pilaamaan hyvän suhteen itse koska taka-alalla mieltäni painoi tämä aiempi valhe.. Ehkä alitajuisesti halusin kostaa ja petin itse.. Häpesin itseäni ja käytöstäni hirveästi joten kerroin hänelle tästä. Siihen sitten päättyikin se tarina lopullisesti. Nyt, muutaman vuoden jälkeen olen löytänyt elämääni ihanan miehen, joka palvoo ja rakastaa minua. Tunnen sen sydämessäni että se on aitoa, ja näen sen hänen silmistään. Mutta… Mutta silti, tasaisin väliajoin saan hirvittäviä mustasukkaisuuden puuskia, enkä saa itseäni rauhottumaan… En siedä itseäni tällaisessa tilassa! Tutkin puhelimet, lompakot, takkien ja housujen taskut, kuitit, aivan kaiken!!! Olemme ottaneet muutaman kerran yhteen jo tästä asiasta eikä hän ymmärrä miksi en voi luottaa!!!!! Tiedän erittäin hyvin että tämä johtuu aiemmasta suhteesta ja petoksesta. En halua olla jälleen tämä typerä nainen joka sai tietää asiasta viimeisenä! Tiedän että tätä menoa pilaan tämänkin kauniin suhteen epäilykseni takia. En tiedä kuinka voin lopettaa…??? 😯🗯️
Heippa
Älä mieti menneitä asioita vaan elä tätä hetkeä ja mieti tulevaisuutta
Älä mieti menneitä kurjia kokemuksia mitä olet kokenut aikaisemmissa parisuhteissa.
Mutta ethän ole sairailoisen mustasukkainen ???
Kannattaa puolison kanssa jutella kaikista asioista mitkä asiat aiheuttaa
mustasukkaisuuden puuskat niin jo yleensä se helpottaa elämää.
Kaunista loppu kesää sinulle
Kyllä se on helpommin sanottu kuin tehty.
Puhua voi, mutta ymmärtääkö toinen, monta kertaa ei. Petetty näkee pieniä asioita, joita kukaan ei ymmärrä ja tekee niistä johtopäätöksiä, joia kaikki ei edes ajattele.
Kun on kerrankaan vedetty alta lipan, niin miten ihmeessä voi ikinä uskoa, ettei joku toinen tee samoin? Siinä menee olematon itseluottamus kuin vesi niagaran putouksesta, kerta humahduksella.
Itseään voi kouluttaa, kun alkaa tuntua, että jotakin alkaa mielessä kulkea, voiko se olla näin, vain onko se näin, vai miten se on..???
Jos tämä uusi puolisosi ei valehtele pienissä asioissa, niin ei hän valehtele suurissakaan. On osattava ajatella, ettei se salama ehkä iske kahta kertaa samaan puuhun.On opeltava hillitsemään itseään ja sitä kauhuskennaariota, joka hyökyy kuin myrskyaalto. On hyvä kertoa puolisolle, ettei niille tunteille todellakaan tällä hetkellä voi mitään, mutta opetellaan yhdessä.