Aina ei vaan voi voittaa, ei edes joka kerta!

Tässä oma tarinani! Kaikki alkoi kymmenen vuotta takaperin, rakastuin ja olin hirmu onnellinen. Sitä onnea silloin kesti kaksi viikkoa, josta jo ongelmat nosti päätään. Mies oli itseäni kymmenen vuotta vanhempi. Muutettiin kahdesti yhteen asumaan, erottiin ja palattiin noina vuosina varmasti ainakin 30 kertaa yhteensä. Pikkuhiljaa kuitenkin kulmat hioutui ja aina luvattiin, notta nyt onnistutaan! Aina kuitenkin ero tuli, mutta yhtä nopea palaaminenkin oli edessä. Syyt eroihin oli miehen pettäminen, valehtelu, sairaus patologiseen valehteluun minkä itsekkin tunnusti ja tiesi, piilotteli posteja, valehteli vanhemmilleen, ystävilleen ja vaikka mitä muuta maan ja taivaan väliltä. Ostettiin talo minun nimiin, ostettiin autot minun nimiin, muutettiin jopa vuokralle minun nimiin. Silti mies teki omat vanhat matkansa ja taas tuli ero. Siinä kohtaa olin jo korvia myöten miehen aiheuttamissa veloissa, moni ystävyys kariutui jopa suhteet perheeseeni rakoili, koska en koskaan voinut ajatella luopuvani tästä ihanasta, sarmikkaasta ja niin sulavapuheisesta rakkaastani. Yhtenä kesänä kuitenkin sitten päätin, että nyt riittää… Tuli syksy, talvi ja kappas joulua jo vietettiinkin yhdessä taas! Muutettiin toisen kerran yhteen, sitä eloa kesti sitten tasan neljä kuukautta, ja kuin salama kirkkaalta taivaalta mies eripuran päätteeksi, kun suutuin ja käskin häipymään totta tosiaan häipyi. En koskaan ennen ollut käskenyt lähtemään, en koskaan ennen ollut ajatellut pärjääväni ilman. Sillä kertaa tiesin, on parempi olla erillään vaikka helppoa se ei tulisi olemaan. Olihan mies kuitenkin siinä kohtaa jättänyt minut isoon vuoden määräaikaiseen asuntoon, kaksi lasta, ja opintotuki ainoa tulonlähde, onneksi kuitenkin olin kaikki miehen aiheuttamat velat jo hänellä itsellään maksattanu pois. Nyt näin jälkeenpäin itse tiedän mikä mies oli, tiedän että vain sairas ihminen voi toiselle tehdä mitään noin julmaa ja silti iltaisin sänkyyn mennessä toivottaa hyvää yötä, rakastan sinua.

Elämäni on aivan loistavasti tänäpäivänä, mutta joskus pysähdyn ja mietin miksi en koskaan osannut lopettaa aiemmin, miksi en jo heti alkuun lopettanut kaikkea sitä minkä koin vääräksi ja vastaan kaikkia omia arvojani parisuhteessa. Kyllä ihminen on vaan anteeksantavainen silloin kun on heikko, eikä tiedä edes omaa suuntaansa elämässä.
Asioilla on tapana järjestyä, ole oman itsesi herra, ja muista maailmassa on upeita ihmisiä ja kaikille meille varmasti omamme.