Heippa!Olen 21 vperheenäiti,mulla alko reilu vuosi sitten ahdistuneisuus oireet olin melkein toimintakyvytön kovan ahdistuneisuuden vuoksi,sitten alkoi kova uupumustila mitä luulin fyysiseksi sairaudeksi koska uupumus oli ja on edelleenkin kovaa mutta kaikki kokeet oli hyviä kun kävin lääkärissä eli sillä puolella ei ole mitään häikkää.

Mutta olen henkisesti todella uupunut ja se heijastuu fyysisin oirein sitten,olen todella uupunut ollut jo yli vuoden ajan ja jokainen päivä on ollut taistelua uupumusta ja ahdistuneisuutta vastaan.
Kodin hoito jäi melkein vuodeksi hoitamatta,koti oli todella likanen ja sottanen kun ei ollut voimia siivota,epäilen että osasyy uupumukseeni on se että n kaksi vuotta sitten kärsin siivouspakkomielteestä ja se uuvutti mut.Ja jos esim nytten siivoon niin uupumus pahenee todella paljon ja oloni menee henkisesti niin huonoksi että itken itken vaan vuolaasti tätä tuskaa ja pahaa oloa mikä sisälläni on.
Mulla ei ole ystävää ei edes yhtä kaveria,koska mulla on sos fobia enkä uskalla tutustua kehenkään.
olen koko ajan ahdistunut olen kuin kuplan sisällä yksin..kukaan ei nää miten paha olo mul on,tuntuu että kaikki vihaa mua ei kukaan haluis olla mun ystävä,pelkään jääväni yksin ja niin ite teenkin kun en uskalla tutustua kehenkään,pelkään että jos saisin ystävän että se kääntäisi selän mulle niinkun mulle on monesti käynyt elämän aikana.

Jännitän ihmisiä en uskalla hoitaa asioitani enkä tavata ihmisiä enkä käydä seurakunnas missä haluisin käydä mutkun en uskalla mennä.alan jännittämään sairaalloisen paljon iskee paniikki ja pakokauhu ja on päästävä pois sosiaalisesta tilanteesta ja jos on paljon ihmisiä en voi olla kauaa sellasessa tilnteessa.Onko Kohtalotoveria?anteeks tää mun kirjotus on tosi sekava oon niin epätoivone jaahdistunu että tää tekstiki on sitä.