abortti... ei mun valinta...
minulle tehtiin abortti helmikuussa ja en tiedä miten voisin unohtaa sen. itse olisin halunnut pitää lapsen mutta poikaystävä ei, hän ei voinnut luvata yhteistä tulevaisuutta jos lapsi syntyy. luovuin sitten omista unelmista ja tein abortin . olin todella masentunut noin kaksi kuukautta mutta en hakenut apua. onneksi on hyvät välit omaan äitiin ja ystäviä löytyy, heidän ansiota ”paranin”. ollaan vieläkin yhdessä poikaystävän kanssa mutta jotenkin tuntuu että kaikki tunteet on hävinnyt. olen jättänyt hänet kaksi kertaa helmikuun jälkeen mutta en vaan saa lähdettyä. tuntuu niin raskaalta ajatella muuttoa ja yksinoloa. ongelma on vaan siinä että en näe yhteistä tulevaisuutta enään hänen kanssa, miten voin ikinä luottaa hänen. hän petti luottamuksen pahimmalla tavalla!!! jotenkin haluaisin että nämä ajatukset vain menisivät pois mutta tiedän että niin ei tule käymään. meillä ei ole mitään yhteistä ja seksielämämme on olematonta! mikä siis pitää minut vielä kiinni hänessa? haluan uskoa että kaikki menee hyvin…
nyt varmaan moni ajattelee että miksi en vain lähde… se ei vaan ole niin helppoa. onko kukaan ollut samassa tilanteessa ja voisi antaa tukea/apua/hyviä neuvoja…?