Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 20 vuotta ja en tiedä nyt mitä tekisin, erotako vaiko odotella taas ns.parempia aikoja. Kaksi lasta on, 15 ja 14 vuotiaat ja ihan kiva koti. Surettaa vaan kun miehen alkoholin käyttö varastaa kaiken rauhan viikonlopuista. Yleensä menen itse nukkumaan ajoissa että ei tarvisi kuunnella kaikenlaisia työjuttuja, toisten haukkumisia yms.Eli tavallaan menen karkuun kännihöpinöitä. Nyt kun kerrankin oli viikonloppuvapaa töistä niin ajattelin parannella välejä ja itsekin ottaa muutaman siiderin seuraksi ja antaa hänen avautua asioistaan. Avautuminen muuttuikin haukkumiseen joka kohdistui tietty minuun itseeni ja suoranaiseen vihaan hänen puoleltaan. Välit ei ole kyllä olleet läheiset enää vuosikausiin, seksi loppunut lähes kokonaan..Mutta kaiken kamalinta oli kuulla millainen hirviö olen. En arvosta häntä, puhun vittumaisesti ja olen muutenkin niiiin paska. Siis se patoutunut viha. Hirveän vaikea taputtaa kun jätkä vetää koomat joka viikonloppu ja makaa krapulassa seuraavan päivän. Ja viikollakin otetaan joka ilta muutama. Tietysti tiesin mitä otin kun alettiin olla yhdessä, ne perjantaikännit kuului kuvioon jo silloin. Kaipa se on hyväksyttävä tämäkin ja jatkettava taas eteenpäin niin kauan kun lapset asuvat vielä kotona. Tuntuu vaan että oma elämä menee hukkaan tässä touhussa. Olen kyllä surrut tuota juomista monta kertaa ja ollut masentunut ja muuttunut vähäpuheiseksi. Surettaa mutta samalla tulee jostain sellainen uhmamieli, että tällä kertaa en anna vetää itseäni masennuksen syövereihin viikkokausiksi.