Hei. Ikävä kuulla, että sulla on vaikea tilanne ystäväsi ja äitisi kanssa. Jäin pohtimaan, mikä aiheuttaa riitaa sinun ja ystäväsi välille? Oletteko jutelleet siitä asiasta? Ajattelen, että teidän ystävyys on sinun ja ystäväsi välinen asia ja jos te pidätte sitä tärkeänä niin kukaan ei voi tulla teidän väliin.

Riidat läheisten ihmisten kanssa kuluttavat paljon, joten olisi hienoa, jos voisit vielä yrittää keskustella äitisi kanssa. Puhuminen on kuitenkin oikeastaan ainut keino selvittää asioita. Jos teidän kahden keskinen keskustelu ei tuota tulosta, olisiko mahdollista saada mukaan kolmas osapuoli, joka voisi toimia tilannetta rauhoittavana ja eteenpäin vievänä voimana.

Jos tilanne ahdistaa liikaa ja kaipaat sen läpi käymiseen apua, niin olethan yhteydessä paikalliseen terveyskeskukseen. Siellä osataan neuvoa sinut oikean ihmisen luokse.

Toivottavasti saat välisi selvitettyä ystäväsi ja äitisi kanssa. He ovat kuitenkin tärkeitä ihmisiä elämässäsi.

Hyvää kevättä.

Terveisin, Amanda / Mäntyharjun saapas

Joo eli, riidat kuuluvat ihmisen elämään tiedän kyllä sen. Mutta miksi äiti ei kuuntele vaikka yritän sen kanssa keskustella. Nyt se on kyllä huomannut että emme ole nähneet ystävän kanssa olenkaan vähään aikaan. Se on kysynyt miksi emme nää toisiamme enään. En oo siłe antanut vastausta. Sanoin kyllä aika kovaan ääneen sille autossa kun olimme matkalla Ouluun niin että ei puutu meidän asioihin. Vaikka ystävä kielsi sanoa asiaa. Kun yritin puhuu sen kanssa kerran asiasta se ei kuunnellut minua. Näin kun ei tule kohdistuisi, mä haluan nyt kestää äitiä meidän koiran takia, koska pidän siitä aivan älyttömän paljon. Se on auttanut jotenkin selviämään tästä, kaikesta ainakin jotenkin. Tuntuu että puhuisin sille kun seinälle, kun se ei anna sille vastausta.  Siis Juuri sillä hetkellä kun kysyn.

Hei taas.

Toivottavasti saatte äitisi ja ystäväsi kanssa keskusteltua asioista. Varsinkin, jos äitisi kysyy miksi, ette ole nähneet ystäväsi kanssa, niin eikö siinä olisi ihan hyvä sauma alkaa keskustella asiasta. Voisiko ajatella, että äitisi oikeasti olisi kiinnostunut sinun vastauksesta ja oikeasti välittää sinusta, kun hän sitä jopa itse kysyy?

Ihmiset tarvitsevat ihmisiä ympärilleen ja sulla on sekä äiti että ystävä, jotka selkeästi merkitsevät sulle paljon ja sinä heille. Toivottavasti saatte asiat puhumalla järjestymään.

Aurinkoisia päiviä.

Terveisin, Amanda / palveluoperaatiosaapas

Joo ei se aina niin mee yritetty on, mutta jos selvisimme tästä, tilanteesta niin ystävyys lähentää meitä, ja mietin sitäkin, vaikka sille sanon siitä asiasta, niin ei se niinkuin välillä puhuisin sille kun tyhjää, ei se kuuntele minua, ja en oikein keksi vastausta siihen kun se kysyy.. ja kun keskustelen sen kanssa asiasta, niin se ei minua siinä vaiheessa kuuntele. Olisi kivaa, jos edes jonkin kuuntelisi vaikka edes onggelmistani.

Moikka!

Minun oli ehkä vähän vaikea hahmottaa kokonaisvaltaista tilannetta tai että millaiset syyt ovat tulleet sinun ja äitisi väliin. Tai sinun ja ystäväsi väliin. Tuntematta sinua ja elämäntarinaasi ja yksityiskohtia tarkemmin on vaikea ottaa kantaa.

Ainut, mihin kuitenkin voin ottaa kantaa on se, että et ole ainoa kenellä on ristiriitoja perheen sisällä tai ystävän kanssa. Ne ovat haastavia ja pulmallisia asioita.

Olen itse joutunut katkaisemaan yhteydenpidon äitiini ollessani 19-vuotias. Isään katkaisin osittain välini nyt viime vuonna. Molemmat ratkaisut jouduin tekemään vaikeassa tilanteessa.

Toisin sanoen, on ok tuntea myös suuttumusta lähimmäistä kohtaan. Ja on ok opetella anteeksiantoa sekä iän ja ajan myötä kehittää vanhempiin sopivat suhteet, jotka tuntuvat ookoolta.

Sinun äitisi ei ole kokonaisvaltaisesti vastuussa sinusta ja sinun elämästä vaan sinä itse olet. Voit ottaa äitiisi tarvittaessa etäisyyttä tai voitte, mikäli koette hyväksi, jutella esimerkiksi kolmannen osapuolen avustamana teidän välisestä suhteesta. Mikäli äitisi ei ole vaarallinen ihminen, uskon, että voitte säilyttää kyllä välit. Äitisi ei myöskään varmasti ole ihmisenä täydellinen, koska kukaan ei ole. Voihan olla, että hän tiedostaa itsekin toimivansa kärttyisästi avioerotilanteessaan, mutta ei tällä hetkellä muuhun pysty (?).

Ihmissuhteissa läpikäydään monenlaisia vaiheita, jotka ovat ok.

Oma äitini ei kuulu mun elämään ja oon kokenut siitä monenlaisia tunteita, usein surua. Kuitenkin koen myös vilpittömästi olevani onnellisempi ilman tuota yhteyttä. Pidän mieluusti etäisyyden vanhempiini. Ehkä sellainen tavoite minun kuitenkin olisi luotava itselleni, että kykenisin heidät jotenkuten vielä kohtaamaan, ilman että minä murenisin siinä.

Joo minulla on juuri isäni kanssa ollut semmoista vähän samanlaista kun sinulla, isäni se ei kuulu oikein elämääni, hyljännyt minut melkein heti kun äiti ja isä erosi, minun vanhemmat ei tuu toimeen toistensa kanssa, sosiaalityöntekijä on ollut joskus neuvottelemassa siinä välissä. Minun isälläni on näitä mielenterveys järkyttyi sijat sitte kun olimme veljen Kaa pieniä, tipuin kaksi vuotiaana järveen ja olihan se kauheaa nyt käyn sitä itse läpi, terapiassa. Siitä hänen ongelmansa pääpiirtein johtuu. Isäni ei ole käynyt sitä läpi ollenkaan. On mullakin ollut ongelmat jo monta monta vuotta mutta helpompi piilottaa tuskan kun käydä läpi sitä yhdessä, kun jonkun tuntemattoman kanssa. Mutta nyt olen uskaltautunut puhumaan asiasta koska näistä mielenterveysongelmista nyt puhutaan siihen aikaan ei puhuttu näin avoimesti, niinkuin nyt. Joo ja sitten kun isäpuoli ei oo hyväksynyt oikein koskaan minua aina on ollut jotain vääntöä, ja ihmistä ei voi muuttaa. On he kuitenkin nyt eronneet, tästä varmaan kans osa ongelmiakin johtuu..

Minulla muutkin ihmissuhteet ovat koetuksella nyt kovasti kun minulla tuli tän kaverini kanssa tästä perhetilanteestani riitaa, vaikka se ei liity mitenkään tähän tilanteeseen .. pidetään etäisyyttä toisiimme ja olen kyllä kertonut tämän kavereilleni tämän tilanteen, jälkikäteen voi pohtia muitakin ratkaisuja..