Itsekkin olen kokenut tuon todella monesti. Mutta lähinnä sillai että olen avautunut tälle ystävälle liikaa joten ystävyys on menny poikki. Se tuntuu aina yhtä pahalta ja siitä tunteesta on vaikea päästä eroon. Varsinkin jos ollut juuri noin läheinen. Puhuu kaikesta ja tuntee toisensa kuin omat taskunsa. Tällä hetkellä olen menettänyt monta ystävää luottaminen on vaikeata uuteen ystävään, koska en haluaisi satuttaa häntä.
Suosittelen että olet vähän etäällä ystävästäsi vaikka se tuntuu pahalta, mutta se antaa molemmille hetken aikaa miettiä. Sitten yritätte taas olla ystäviä. Näin se toimii ainekin joskus. voimia sinulle.

Hei ongelma1 !

Olen kokenut tuon saman monia monia kertoja.
Mutta yleensä meille on käynyt niin että rakkaus toisiamme kohtaan on vienyt meidät takaisin siihen samaan ystävyyteen. Mutta ettekö te voisi jotenkin sopia asian?
Tosi ystävyys kestää kaiken ! 🙂👍
Voimia sinulle ! 🙂🌻

kiitos molemmille vastauksista.
Meidän ystävyyttä ei kyllä voi enään mikään korjata. Siitä on jo puolivuotta kun hänet menetin ja tekee vieläkin kipeää. Hänet nähdessäni ohimennen menen aivan sekasisin ja mietin meidän ihani hetkiä yhdessä. Tiedän että hän ei voi kovin hyvin juuri nyt ja haluaisin auttaa mutta miten kun ystävyyttä meidän välillä ei enään ole. 😑❓ no meidän ystävyys ei kai sitten ollut sitä tosi ystävyyttä. O_o

Mulla oli kai vähä sama tilanne. Ystäväni ei kuunellut minua ja petti lupauksensa.
Olin hänen ystävänsä, koska uskoin että hän käyttäytyy niin minun luoteeni takia.
Viimein sitten sain tarpeekseni. Hän unohti lupauksensa ja syyksi yritti selitä tuulia taivaita. Sen jälkeen en enää hänelle puhunut (olin aina sitten seuraavalla viikolla puhunut hänelle).
Minä olin aina se joka aloitti keskustelut "riidan" jälkeen, meistä kahdesta ainoastaan minä koitin korjata välejämme.

Nyt ollaan oltu puhumatta kohta nelisen kuukautta. Mulla ei oo koulussa kauhiasti kavereita ja aina kun hän tuli kouluun ja keskeytti minun ja toisen kaverini puhumisen, niin tunsin jotain, en osaa sanoa mitä, en mitään positiivistä. Se oli kiduttavaa aikaa.

Sitten tuli joululoma. Mä en tiiä mitä mulle tapahtu, mutta mä en enää tunne mitään kun tämä "ystäväni" tulee kouluun ja minun ja kaverini väliin. En enää kaipaa niitä iloisia hetkiä, jotka taisivat olla yhtä elämäni onnellisinta aikaa. Mutta aina kun olin tämän "ystävän" kanssa niin etsin itsestäni epäkohtia, syitä miksi "ystäväni" on sellainen ja se masensi minua.

Ei meillä ollut yhtä läheinen suhde kuin teillä tuntui olevan.
Jossei välejänne pysty millään korjaamaan, niin unohdat ystäväsi kyllä ajanmyötä, se voi kyllä viedä pitkään.
Tai sitten voit löytää uuden ystävän tai ihastuksen (poikaystävä?), joka vie sun mielenkiinnon muualle.

kiitos vastauksesta.
Minulla on yksi uusi ystävä joka on minulle hyvin tärkeä ja pelkään olla se oma itseni jos hänkin unohtaa samalla lailla kuin edellinen. Tiedän että se tulee viemään paljon aikaa ennen kuin unohdan sen kokonaan koska se oli minulle todella tärkeä ja vei mukanaan minusta puolet. hän pystyi ohjaamaan elämääni liikaa ja sai minut olemaan ilkeä muille ja tuli useita riitoja toisten ihmisten kanssa mutta silti hänessä oli jotai mitä muissa ei. Ehkä hän vain välitti ennemmän kuin kukaan siihen mennessä. Se on outoa etten ole vieläkään unohtanut mitään meidän yhteisistä hetkistä enkä koko ihmistä. Jos se tulisi joku päivä minua vastaan ja pyytäisi anteeksi ja haluaisi olla ystäväni, tiätäisin tekeväni väärin jos hyväksyisin sen mutta minun olisi pakko koska minun välittäminen sitä kohtaan on liian suuri. Olen kertonut menetetystä ystävästäni uudelle ystävälleni ja hän ymmärtää ja auttaa minua. Hän on ihana vaikka en osaa sitä sille sanoa tarpeeksi hyvin. Toivoisin vain etten tulisi aina menettämään jokaista ihmistä josta tulee minulle elämääni tärkeempi. Syyttäisin vielä enemmän itseäni siitä miksi olen tälläinen ettei kukaan halua olla ystäväni

Täällä on hiukan saman tyylistä ongelmaa. Välit yhteen erittäin tärkeeseen kaveriin viilenee vähän väliä. tähän mennessä ollaan kumminkin saatu juttelulla asiat parsittua kasaan. ei lopullisesti, mutta ei ole mennyt vielä kokonaan poikkikaan.

Nyt kummiskin kaverini on tehnyt erittäin selväksi, että hän ei enää kestä, jos käytökseni, mm. ainainen valitus ym. jatkuu. seuraavasta kerrasta tulee lopullinen katkeaminen...

Pelkään, pelkään aivan mielettömästi että hän "katoaa" sillä lailla elämästäni. kuten on moni muukin tehnyt. ne menetykset oli vaan helpompia kestää, mutta tämä kaveri on vaikuttanut erittäin paljon elämmääni parin tuntemamme vuoden aikana....
joten jos hänet menetän, maailmani romahtaa.
Mutta. hän on silti sanonut, että koettaa ymmärtää ja olla kärsivällinen, hän odottaa että muutun. että olisin positiivisempi, etten ärsyttäisi olemuksellani häntä näin paljon...
tämän takia uskon nyt, että minussakin on jotain, ehkä jotain aivan pientä, pienen pientä hyvää, jonak takia hän ei katkaise heti välejämme.... vaikka olisi ollut jo monta hyvää syytä ja tilaisuutta. hän kumminkin tietää, kuinka kamalaa on olla jos ei oo kavereita, sekin kai on osasyy..

Olen jo päättänyt, että minun on pakko muuttua, PAKKO, jos haluan että ystävyytemme säilyy... muutos ei vaan oo mikää parin päivän homma, vaan se kestää, mutta muutos voi kumminkin parantaa ihmissuhteitani...

ongelmani ei siis ole aivan samanmoinen, mutta kuitenkin. minä pelkään että menetän hänet, jos menetän, en tiedä jaksanko enää mitään.😞

Onneksi välit on taas hetkellisesti ainakin hyvät, täytyy vain olla koettelematta hänen kärsivällisyyttään.😟

Paitsi että kaverisi ei saisi vaatia sinua muuttumaan siitä mikä sinä oikeasti olet. Sen kuuluisi välittää sinusta juuri sellaisena kuin olet ja kestää kaiken jos se oikeasti sinusta välittää. Tosi ystävyydeen kuuluisi kestää kaiken. Joten minun ystäväni jotka olen menttäny ei ole ollut tosi ystäviä vaikka se on vaikea ajatella siinä vaiheessa kun jonkun tärkeän menettää että se ei vaan ollut tosi ystävä, sellainen tulisi vielä. Se sattuu paljon menettää ystävä. Kai se sitten kuuuluu elämään. mutta minusta on väärin että se pyytää sinua muuttumaan. Sinun ei kuuluisi pelätä että jos sanot yhdenkin asian väärin niin menetät sen. Sinun kuuluisi saada puhua sille mistä vaan pelkäämättä että menetät sen.

Minä sain uuden ystävän joka juuri eilen sanoin minulle etten tule koskaan menettämään häntä. Sydämmeni pysähtyi koska ei ollut varma luottaako siihe että tulisi edes joskus olemaan ystävä joka pysyisi koko elämän. Mutta se auttaa meidän ystävyyttä että minä uskon siihen että saan pitää tämän ystävän loppu elämän ja hän sanoi minulle myös että on huolestunut minusta koska en ole onnellinen, että minulla on usein masennus, että minun pitää valittaa sille joka päivä kaikki asiat pois sydämmestäni. Hän jopa vaatii sitä että valitan hänelle koska hän ei halua että minulla on paha olla. Joten uskon hänen välittävän minusta juuri sellaisena kuin olen. Hän haluaa auttaa ja antaa minun olla se mikä olen eikä käske minun muuttua mitenkään.

Ymmärrän että haluat tehdä kaiken että teidän välinne säilyisi mutta sinun ei tarvitsisi pelätä menettämistä. Teidän kuuluu jutella nyt paremmin. Se tulee sattumaan paljon jos menettää ystävän ja siitä ei kovin helposti yli pääse. Meinaan tämä jonka viimeksi menetin niin olin ollut sen ystävä kaksi vuotta. Hän oli aivan ihana ja uskomaton ihminen. välitin liikaa. ja kun sen mentin romahdin. masennuin ja satutin itseäni. Mutta tajusin että se ei ollu oikein tehdä itselle niin , jonkun ihmisen takia joka ei kestänyt ystävää sellaisena kuin se on vaan haluaa muuttaa sen oman mielen mukaan. Se ei ollut oikein. Se ei ollu tosi ystävyyttä vaikka sitä vieläkin kaipaan.

Hei te kaksi "ongelmaa"

Pienikö ongelma. minulla on ollut monesti aivansamatilanne minulle on sanottu monesti että nyt lopeta ja muutu ja hankkiudu hoitoon.
Ja sinä ongelma1 minullekkin on myös sanottu että et ikinä menetä minua ja valita mulle jos haluat.

Lopputulos aina kuitenkin ollut se että olen menettänyt hänet.
Ketään ei saisi pakottaa muuttumaan. ja on vaikeata olla hymy ties missä silloinkun on vaikeata ja puhua vain positiivisista asioista. Sellaiset eivät ole mielestäni oikeita ystäviä.

minulla on yksi hyvä ystävä. Hän on seissyt vierelläni silloinkin kun muut jo luovuttivat ja lähtivät. Hän on yrittänyt auttaa jopa niin paljon ettei enää vaan yksinkertaisesti pysty tekemään mitään. Olen hänelle sen velkaa että vielä menen puhumaan asioistani ja hoidan ne kuntoon. Mutta en vain pysty tekemään sitä vaikka haluaisin.
Voin sanoa että oikeat ystävät tunnistaa teoista.

Teoista?
hmm.. niin ei ketään saa käskee muuttuu et ystävyys pysyis. Ja varmaan jokainen on menettänyt ystävän, mutta miten päässyt yli? Ystävyys on niin vaikeaa. minun kuuluisi kyllä nyt auttaa sitä uutta ystävääni eikä sen minua, vaikka minulla onki vaikeaa mutta hänellä vielä vaikeampaa.. Minun kuuluisi olla nyt tukena eikä itse kertoa ongelmiani.