Ymmärrystä etsimässä
Päätin kirjoittaa aiheesta ymmärrys, ja siitä ymmärtääkö kukaan lopulta kunnolla?
Olen ollut noin kolmisen kuukautta vakavammin masentunut, yli kaksivuotisen ahdistusjakson jälkeen.. En jaksa enää yrittää mitään, psykologi eikä edes lääkäri ymmärrä. Se kuuluu aina vaan tuohon vaiheeseen elämästä ja se menee kyllä ohi, joo.
Jouduin tänään kuulemaan keskustelun joka sisälsi harvinaisen paljon masentuneen ystäväni haukkumista ja ylianalysointia. En kiellä, ettenkö olisi itse osallistunut keskusteluun, mutten missään vaiheessa haukkunut kyseistä ihmistä. Ystäväni esittivät mm. alta luettavia mielipiteitä masennuksesta.
Jos ihminen muuttuu vähääkään, hän on hullu tai huomionkipeä. Masennus on pelkkä temppu huomionhakemiseen ja itsesääli turhaa, se etteivät voimat muka riitä on pelkkä huono asenne.
Itsetuhoisuus on merkki heikkoudesta, paha olo sitä ettei saa kaikkea mitä keksii toivoa..
Masennus menee kaikilta ohi ja se kuuluu vaan tiettyyn vaiheeseen elämää, ei ihminen voi olla jatkuvasti huonomielinen, ja onhan sen nyt pakko esittää koko homma.
Tekisi mieleni huutaa näille ihmisille, kiljua ettei se oikeasti ole niin.
En ymmärrä mikä siinä on, että heti kun joku masentuu tai ahdistuu ihmiset jättävät hänet yksin. Masentunut ihminen tarvii tukea, sitä ei kukaan taida ymmärtää, ei ainakaan täällä. Mielummin tätä uutta outoa eläintä vältellään, ei hän ole ihminen enää ollenkaan.
Tuon keskustelun pohjalta tajusin, että näinhän suurin osa ihmisistä minustakin ajattelee. Masennukseni on itsekehiteltyä, vain pääni sisässä olevaa tähän ikään kuuluvaa kapinointia. Itsetuhoisuus pelkkää tylsyyden purkamista ja heikkoutta, se etten jaksa mitään on pelkkää esittämistä ja itsekeskeisyyttä.
Mistä ihmeestä voisi löytää ihmisen joka ymmärtää? Joka ei puhu paskaa heti kun selkänsä kääntää.. Onko kenellekkään teistä sattunut tällaista, että ei ymmärretä tai joutuu kuuntelemaan haukkuja itsestään ilman että haukkuja ymmärtää loukkaavansa?
Anteeksi tämä vuodatus, otti vain harvinaisen paljon kalloon tämäkin ja piti johonkin päästä purkamaan tekemättä mitään typerää.