Yksinäisyys ja huonommuuden tunne
Olen 19-vuotias opiskelija. Olen kärsinyt masennuksesta aika pitkään, välillä myös syömishäiriöstä, joka kuitenkin nyt on taka-alalla. Tällä hetkellä pahiten painavat yksinäisyys, jaksamattomuus ja tunne siitä, etten osaa tai ymmärrä mitään.
Minulla ei tällä hetkellä ole oikeastaan yhtään todellista ystävää eikä oikein kavereitakaan. Tuntuu etten osaa tutustua ihmisiin tai olla ihmisten kanssa. Koulussa tulen ihan hyvin toimeen luokkalaisteni kanssa, ja olen joskus heitä nähnyt vapaa-ajallakin, mutta en jotenkin osaa/uskalla tutustua paremmin. Minun on vaikea keksiä puhuttavaa tai sanottavaa, tai en uskalla puhua jos pelkään tulevani naurunalaiseksi. Tällä hetkellä tapaan ihmisiä koulun ulkopuolella melko vähän. Toimin yhdessä järjestössä, ja sen puitteissa tapaan ihmisiä noin kerran viikossa tai kahdessa, mutta en sielläkään ole kenenkään kanssa ystävystynyt, toki me jotain järjestötoimintaan liittymätöntäkin juttelemme… Perhettäni näen lähinnä viikonloppuisin.
Nyt viime aikoina olen hajoillut aika paljon kuolutehtävien vuoksi. Ennen oppiminen on ollut minulle aika helppoa, mutta nyt tuntuu, etteivät asiat jää mieleen enkä ymmärrä niitä. Yritän tehdä tehtävät hyvin ja saada hyviä arvosanoja, mutta työn tekokaan ei tunnu auttavan. Joissain aineissa arvosanat ovat tippuneet 2-3 numeroa ja tehtävät tuntuvat täysin käsittämättömiltä, vaikka teen läksyt ehkä jopa tunnollisemmin kuin ennen ja seuraan opetusta. Ja kun en osaa jotain asiaa, tulee siitä paljon isompi asia ja tuntuu etten osaa tai ymmärrä mitään, olen tyhmä, ruma jne. Yleensä itken ja välillä myös satutan itseäni näissä tilanteissa, koska tuntuu etten vain kestä sitä oloa. Ja usein en pysty rauhoittumaan enkä saa itkua loppumaan ja itsensä satuttamisajatuksia pois ilman rauhoittavia lääkkeitä.
Olen myös jatkuvasti hirveän väsynyt ja tuntuu, etten ehdi ainakaan viikolla tehdä juuri mitään. Koulussa kuluu yleensä 6-8 tuntia, matkoihin edestakaisin tunti-puolitoista. Ruuanlaiton ja syömisen jälkeen kello on yleensä jo 17-18, ja jos pitää vielä tehdä läksyjä, jää aikaa muuhun vain muutama tunti, koska minun on pakko mennä nukkumaan jo n. 21 aikaan, että pääsen aamulla ajoissa kouluun.
En nyt ihan tiedä mikä tän kirjoituksen pointti oli, halusin kai vaan purkaa oloani.. Jatkan ehkä kirjoittamista paremmalla ajalla.
Moi liljapieni,
Hieno nimimerkki sulla. Tiukka aikataulu ja koulunkäynti voivat hyvinkin aiheuttaa väsymystä ja stressiä, mistä voi aiheutua myös arvosanojen laskemista. Yksinäisyys ei katso sitä, onko ihmisellä kavereita vai ei - varsinkin syvällisemmän ystävyyden puuttuminen voi aiheuttaa yksinäisyyden tunteen, vaikka vähemmän tuttuja kavereita olisikin.
Tiedän itsekin opiskelijana, että välillä kannattaa pitää taukoja ja opiskelulle täytyy olla myös vastapainoa. Vaikka kuinka pänttäisi rankasti parempien arvosanojen ja suoritusten toivossa, siihen voi palaa loppuun jos ei anna itselleen tilaa rentoutua ja harrastaa myös muita asioita. Olen nähnyt sen tapahtuvan toiselle ihmiselle. Olisiko sulla mitään mahdollisuuksia keventää aikatauluasi? Onko sulla liian paljon kursseja tai liian haastavia kursseja, pystyisitkö raivaamaan itsellesi edes jonkun verran omaa aikaa päivääsi? Koko ajan ei tarvitse suorittaa, se on uuvuttava tie. Älä satuta itseäsi, et varmasti ole tyhmä etkä ruma, kaikki me uuvumme joskus ja välillä tuntuu kiinnostavissakin asioissa siltä, ettei tajua mitään. Kaiken opiskelun keskellä on paikallaan muistaa huolehtia myös itsestään. Akkua ei voi koko ajan purkaa, sitä täytyy välillä ladatakin.
Tsemppiä sulle ja halauksia! 🙂🌻
Kiitos tsempistä ja vastauksesta yleensäkin! 🙂
Minulla on ollut välillä ongelmia oman jaksamisen arvioinnissa, mutta nyt tilanne on mielestäni hieman parantunut. Suoritan kaksoistutkintoa (neljässä vuodessa), eikä kursseja ole kovin paljon ainakaan nyt. Kouluviikot ovat hyvin vaihtelevia (loppukeväänä viikossa on oppitunteja 10-40).
Minulla ei ole tällä hetkellä oikein harrastuksia, tai mitään erityistä tekemistä mistä nauttisin. Tykkäisin olla ihmisten kanssa, mutta minun on vaikea mennä uusiin tilanteisiin, koska en tiedä miten pitäisi toimia ja tunnen itseni ulkopuoliseksi. Vapaa-aika siis kuluu aika pitkälti yksin kotona. Olen paljon koneella, mutta nyt olen ottanut tavoitteeksi käydä ainakin 3 kertaa viikossa lenkillä tai salilla. Välillä innostun myös tekemään erilaisia käsitöitä tai piirtämään, mutta yleensä nämä innostukset ovat melko lyhytkestoisia.
Ole hyvä vain 🙂
Kaksoistutkinto on varmaan sellainen suoritus, missä voi välillä uupua. Vaihtelevuus voi luonnollisesti auttaa tilanteeseen, mutta kyllä esimerkiksi 40-tuntinen kouluviikko kuulostaa jo todella hurjalta, kun lasketaan pitkät koulumatkat ja läksyt päälle. Varsinkin jos nukkumaanmeno on vielä hyvin aikainen, voi paketti olla melko rankka. Joka tapauksessa tehtäviin hajoileminen, itkeminen ja itsensä satuttaminen voivat hyvin kertoa siitä, että tahti on liian rankka. Etenkin tuo satuttaminen olisi syytä saada loppumaan. Tiedätkö jotain muuta tapaa helpottaa oloasi?
Onko koulussasi mitään järjestöjä (oppilaskunta, tutorit, ainejärjestöt, eri aiheisiin keskittyvät kuten valokuvaus tms. järjestöt) tai jotain erityisiä kursseja, joissa toteutetaan jokin projekti tai tehdään jotain erilaista? Ne voivat olla sellaisia, joissa saa toimia ihmisten kanssa ja joihin voi olla helpompi mennä, kuin koulun ulkopuolisiin juttuihin. Voisitko jatkaa noiden koulukavereiden tapaamista vapaa-ajalla tai tutustua paremmin johonkin siinä järjestössä? Joskus syvemmän tuttavuuden syntyminen kestää pidemmän aikaa, ja monesti syvä ystävyys vie jonkin aikaa muodostuakseen.
Hienoa, että sulla on tavoitteita! 🙂 Niistä voi hyvinkin tulla uusia rutiineja ja olo voi helpottua niidenkin kautta. Lyhytkestoisillakin innostuksilla on paikkansa, ja niistä voi jonain päivänä tulla pidempiäkin juttuja. Kannattaa pitää huoli omasta jaksamisestaan - sen korjaaminen on vaikeampaa kuin vähän keskimääräistä alempien arvosanojen.
Halauksia! 🙂🌻