Musta tuntuu, että en ole niin tärkeä ystävilleni/kavereilleni, kuin ne ovat minulle. Olen itse aina se, joka ottaa yhteyttä tai ehdottaa tekemistä, ja se alkaa tuntumaan pikkuhiljaa siltä, kiinnostaako heitä oikeasti olla ystäväni
Hei voi olla että niillä on elämäntilanne semmoinen, ettei jaksa ottaa yhteyttä, itselläni on juurikin nyt on. En jaksa olla kavereitten Kaa tekemisissä koska olen niin loppu, itseeni. Yksinäisyys on yleinen ongelma varsinkin nyt korona aikaan. Yksinäisyyteen jotenkin turtuu se on kyllä ikävää. Voimia sinulle ja kaikille yksinäisille!
Ymmärrän tunteen. Kukaan ei pidä yksipuolisista suhteista, joissa kokee olevansa se ainoa aktiivinen osapuoli tai se, joka ehdottaa tekemisiä tai näkemisiä.
Onko sulle ikinä käynyt niin, että oot miettinyt, että kukaan ei oo soittanut tai pyytänyt tekemään mitään.. kunnes tajuat, että hetkinen, kaks viikkoa sitten se yks kaveri kyllä soitti mulle, mutta en just silloin vastannut. Tai hetkinen.. se kyllä kysyi multa kuulumisia joku aika sitten.
Mulle nimittäin on käynyt noin. Toisinaan ajattelen niin, että "kukaan ei tykkää musta" ja kaverit on unohtaneet mut jne. Sitten muistan; ainiin, se yksi sai juuri vauvan, se toinen on kipeä, kolmas on usein töissä ja asuu eri paikkakunnalla. Siis tajuan myös sen, että niillä kavereilla on muu elämä ja muita velvoitteita, jotka ei liity siihen, etteikö he edelleen pidä minusta. He eivät vaan ehkä ehdi tai juuri nyt kykene.
En tunne sua; ootko koulussa, töissä tms... Mutta... ota rohkeasti itsekin vähän etäisyyttä kavereihisi.. siis ei sillä mielellä, että nyt jätät ketään vaan anna niiden kavereiden olla ja tehdä omia juttujaan. Kyllä he sut muistavat. Ja pohdi.. mitä haluaisit tehdä itse? Löytyisikö sulle muuta tekemistä kuin odottaa sitä, että joku pyytäisi johonkin. Jos jaksat/haluat voisitko kokeilla jotain uutta kerhoa tai juttua, jossa voit tutustua vaikka uusiin ihmisiin - ehkä löytää uusia kavereita ja laajentaa sun kaveripiiriä.
Tai ehkä olis aika keskittyä itselle tärkeisiin asioihin.
Voi olla, että jos alat ottaa tuollaisia askeleita.. et enää edes palaa entisten kavereiden luokse. (Tämä kokemuksesta.)
En siis sano, ettetkö saa olla surullinen tuosta kokemuksesta.. Yksipuolisuus ei ole reilua eikä kivaa. Siitä voi myös jossain vaiheessa sanoa ystävällisesti kaverille. Kaveri reagoi siihen sitten omalla tyylillään.
Itseasiassa en jaksa edes ajatella noin, koska olen niin yksinäinen, vanhat kaverit jää taakse, uusia tulee jokainen omalla tyylillään. Olen nyt vähän huonoilla reiteiłlä tämän kaveri jutun kanssa olen viime kesänä humalassa olin yhdynnässä jonkun tyypin kanssa, ja nyt olemme pari kertaa nähneet. . Ja tutustuneet toisiimme ei kai siinä mitään väärää ole, vaihdoimme puhelinnumerot, olemme käyneet pyöräilemässä ja kävelemässä, ja viettäneet vapaa aikaa. Oon aika hiljainen ja ujo niin en uskalla ottaa puheeksi kotona tätä ongelmaa, ja varsinkaan kun jos kerron niin mua ei kuunnella täällä kotona. Ollenkaan. En tiedä kummalle vastasit, varmaan elesalle näytti menevän, mutta kirjoitinpa kuitenkin.