blondimuija kirjoitti 29.5.2015 2:11

Moi.
Eli olen ollut yksinäinen. Kaverit hävisivät ympäriltä kun löysivät omat "miehensä". No sit törmäsin ihmiseen joka toi taas iloa mun elämään ja tunteen et en oo yksin. No tää ihminen sit hylkäs mut ja asuin sen luona 6kk. (ei seurusteltu, mutta oli sen kaltaista) Kaikki oli kuin unelmaa. Sit mut lytättiin maahan enkä tiedä miten nousta... Pelottaa jo omat ajatuksetkin. Päässä pyörii itsemurha ja sitä on jo aikaisemmin kokeiltu. Olen myös kärsinyt masennuksesta. En haluis olla yksin. Mä en pidä yksin olemisesta, se masentaa mua. En ees tiedä että näenkö enää viikon päästä aamuja... Oon niin loppu. En oo uskaltanu luottaa kehenkään ja nyt luotin ja kävi näin. Mä en uskalla enää luottaa... Ja ikää vasta 15v ois ihanaa kokea elämässä kaikkea mut entiedä jaksanko enää edes yrittää. En voi sanoa muuta kuin: Apua, mä tukehun tähän tunteeseen...

Älä nyt mene enään kokeilemaan itsemurhaa. Tai muuten vahingoita itseäsi millään tavalla! Kerrot että olet vasta 15- vuotias, eli todella nuori. Tiedän kyllä itsekkin kun on loppu eikä jaksa tehdä mitään enään että tulee väistämättäkin tuollaisia itsemurha ajatuksia. Silloin kun olin sinun ikäisesi olin koulukiusattu eikä ollut kavereita. Vanhemmat jatkoivat samaa paskaa kotona. Mutta elämä jatkuu. Jos et ole hakenut apua, ota ihmeessä vaikka täällä tukinetissä yhteyttä johonkin tukihenkilöön.

Mullakin samanlaisia kokemuksia että ystävät hylkää. Mutta olen varma että löydät itsellesi ympärillesi ystäviä jotka oikeasti välittävät sinusta.