Hei. Kirjoitan tänne ensimmäistä kertaa; tai oikeastaan nämä ajatukset poistuvat mielestäni ensimmäistä kertaa. Valitan, jos teksti on sekavaa.
Olen nyt pidemmän aikaa ollut mieli maassa, ja tuntuu ettei kukaan ymmärrä. Musta tuntuu ettei mun läheisimpiäkään kiinnosta miltä musta tuntuu. En halua avautua asiasta, sillä muutenkin sanovat, että olen herkkis, liian kiltti, heikko jne. Mutta tosiasia on, että välillä musta tuntuu, etten oikeasti enää jaksa elää. Tunnen oloni syrjityksi ja yksinäiseksi. Tuntuu, etten merkitse kenellekään mitään.
Ihmisten seura ahdistaa, koska mua arvostellaan ja käytetään hyviä aikeitani hyväksi. Musta tuntuu, että vaikka aina yritän olla ystävällinen, ja saada muut tuntemaan, että välitän heistä, mulle vaan nauretaan ja sanotaan heikoksi. Olen kiltti, koska tiedän miltä tuntuu kun kohdellaan huonosti. Kun tuntee olonsa arvottomaksi, ylimääräiseksi, torjutuksi, syrjityksi. Ihmisten seura pahentaa oloa, mutta yksinolo tuntuu vielä inhottavammalta. Vihaan sitä, miten julmia ihmiset voivat olla. En oikeasti enää siedä tätä tunnetta. Pelkään. Pelkään antavani periksi.
Tiedän etten syntynyt tällaisena. Vielä pari vuotta sitten olin ookoo. Tiedän, että jossain sisimmissäni löytyy iloinen ja sosiaalinen ihminen, jolla on aitoja ystäviä ja itsevarmuutta. Mutten millään saa häntä esille. Kun nään miten ihmiset näkevät minut nyt, uskon enemmän ja enemmän, että he ovat oikeassa. Olen kuin ovimatto, jonka päälle astutaan. En kestä tätä tunnetta. Tuntuu kuin olisi itku kurkussa jatkuvasti mutten saa sitä ulos. 😭
Moi bluevelvet,
Kiltteys on ominaisuus, jonka jotkut näkevät heikkoutena, mutta mun mielestä on päinvastoin. On hienoa pystyä ajattelemaan toisten parasta, toki itseään unohtamatta. Varmasti merkitset joillekin ihmisille jotain. Onko mitään sellaista yhteisöä, tai onko esimerkiksi koulussa tai elämässä yleensä jotain tilanteita, missä pystyisit lähestymään ihmisiä? Torjutuksi tuleminen sattuu lujaa ja jää pitkäksi aikaa mieleen. Silti on olemassa ihmisiä, jotka eivät toimi näin.
On hyvin ymmärrettävää, ettei ihmisten seura varsinkaan huonojen kokemusten jälkeen kiinnosta, mutta on varmasti olemassa ihmisiä, jotka on aivan yhtä kyllästyneitä hyväksikäyttäjiin ja etsivät sunkaltaista luotettavaa ja kilttiä tyyppiä. Sulla voi olla hyvin suuri sydän, kun haluat kohdella toisia kiltisti, koska tiedät miltä se huono kohtelu tuntuu.
Itsevarmuus on asia, joka voi kasvaa ja sitä voi harjoitellakin. Sä olet aivan yhtä arvokas kuin muutkin ja viet yhtä suuren tilan kuin muutkin. Sullakin on paikkasi, ja arvostelijoita ei kannata uskoa. Niitä löytyy aina, mutta harva niistä oikeasti tietää, kuka sä todella olet. 🙂
Tsemppiä ja halauksia! 🙂🌻
Tuntuu ettei kukaan OLE kiinnostunut musta. En vaan jaksa enää. Kuka NYT haluaisi olla näin huonosti käyttäytyvän paskam kanssa tekemisissä. Ahdistaa.
Minä ainakin olen kiinnostunut sinusta. On helpottavaa löytää täältä tukinetissä joku joka ei vain ole minä ja minä ihminen.
Moi!
Tulee vähän myöhässä tää viesti, kun lueskelin vanhoja aiheita. Oli kuitenkin pakko kertoa että mulla on niin samankaltanen fiilis. Oon yksin, kaikki kaverit tuntuu hylänneen mut, kukaa ei oo ottanu yhteyttä peruskoulun jälkeen. Ehkä ne on ollu mun kavereita vaan koska näin niitä 5 kertaa viikossa... Haluaisin kavereita, haluaisin ystävän, mut en osaa olla sosiaalinen. Kaikki kanssakäyminen ahdistaa liikaa. Enkä enää ees tiiä kuka oon. Just niiku säki sanoit, en tiiä mihin se mun entinen sosiaalinen ja reipas minä on kadonnut? Voimia sulle ja toivottavasti tilantees on jo parantumaan päin.😍
Sinä et ole ovimatto!
Ikävää, jos et voi perheelle jutella. Entä joku ammattilainen? Oletko vielä koulussa? Jos olet, voisitko jutella terveydenhoitajan kanssa?
Miten sinä nukut ja suhtaudut ruokaan? Onko sinulla jatkuvaa ahmimistä tai ruokahaluttomuutta?
Onko sinulla yhtään ystävää?
Itselläni on ollut ihan samanlainen tilanne. kaikki ihmiset on vaan käyttäny mua hyväksi, koska olen ollut liian kiltti. mua on kiusattu koko elämäni ja kukaan ei ole pitänyt minusta. Ratkaisuni tähän ongelmaan oli, että en aio enää edes yrittää. Ajattelin että fuck it. En aio edes hakea ystäviä. En aio enää hakea ystäviä, koska toisten miellyttäminen ei kannata. Jos joku haluaa olla ystäväni niin voin ehkä ollakin hänen ystävänsä, mutta muuten en enää etsi ystäviä. En enää edes halua ystäviä. Olen mieluummin yksin kuin teeskentelevien ihmisten kanssa. Lemmikkien kanssa on paljon kivempi olla ^^
En tiedä auttoiko tämä.