Yksin.. välittääkö musta edes kukaan?
Hei, oon 17 vuotias tyttö, joka tuntee itsensä turhaksi..
Mulle on todettu vakava masennus. Itsetuhoisia ajatuksia melkein joka päivä ja tänään viiltelin taas.. Taukoa oli se pari viikkoa.. Mää en vaa tiiä, jaksanko enää tätä. Eläminen käy voimille. Mua sattuu hengittäminen. Jokainen hengenveto on täyttä tuskaa.. Haluaisin joka aamu jäädä sängylle makaamaan ja nukkua pois. Itsemurhaa mietin paljon, mutta vielä en ole kokeillut.. Onhan siihenkin mahdollisuus.
Mun pitäis syödä masennuslääkkeitä, mutten syö. En usko, että pillerit auttaa mun oloa ollenkaan.
Itken joka päivä, ennen nukkumaanmenoa. Mulla on alkanu silmissä sumenemaan ja pyöryttämään. Mua oksettaa syödä, siksi yritänkin vähentää syömistä ja pidentämään sitä..
Olis vaa niin helppo, jos olisi joku, jolle puhua kaikesta.. Enkä nyt tarkoita mitään kallonkutistajia, sun muita. Niille mä en ala kertoo mistään mitään.
Mulla on kyl jonkinverran ystäviä, tyttöystävä ja iskä.. Mut enmä voi noillekkaan paljoa ollenkaan kertomaan mitään.. Mä en vaa tiedä miks..
Mulla on myös blogi, mutta sitä en viitsisi täällä linkata..
kannattaa syödä niitä lääkkeitä! ne oikeesti auttaa. mäkin olin tosi skeptinen, kun niitä määrättiin mullakin esim. ahdistukseen ja pakko-oireisuuteen. varsinkin jälkimmäisestä en meinannut uskoa että jotkut pillerit siihen auttais, mutta toisin kävi!
Voihan aineski kokeilla lääkkeitte syömist. 🙂 Mun iskäl on masennus ja sekii syö lääkkeit. Lääkkeet auttaa kyl, mut pitää muistaa et niil voi olla sivuvaikutuksii. Siin voi alkaa ikuinen kierto. ☹️ Mut, joo kanttii oikeest syyä. Jos on jo kamalan masentava olo, ni mitä haittaa jos vähän kokeilee lääkkeit?